Uusi Suometar 161, 17.6.1916
Tuntuu tosin turhanpäiväiseltä tehdä huomautusta sellaisestakin asiasta, kuin äskeisen kokouksemme merkin väristä. Mutta koska asialla on yleisempikin merkitys ja koska vissillä taholla tahdotaan viedä yleistä käsitystä harhaan väriemme suhteen, ei haitanne, että tästä nytkin tehdään huomautus. Sinivalkoiset värit ovat olleet, yleisinä väreinämme monet vuosikymmenet. Monet kirjailijamme ovat henkevästi niistä teoksissaan puhuneet ja Topelius lienee ollut se runoilijoista, joka näille väreille antoi ikäänkuin isänmaallisuuden ilmakehän. Missään tapauksessa ei näitä värejä voi miksikään puolueväreiksi nimittää, vaan on niitä pidetty monet ajat yleisinä suomalaisina väreinä. Vasta myöhemmin ilmestyivät näyttämölle punakeltaiset värit, mutta jos kohta niitä onkin koetettu selittää meidän historiallisiksi väreiksemme, niin ei voi kieltää, että yleisempää käytäntöä ne eivät ole saaneet. Ainoastaan maamme ruotsinmieliset ovat niihin erikoisesti mieltyneet jotavastoin varsinaisten suomalaisten kesken ne aina ovat tuntuneet jotenkin oudoilta. Tästä huolimatta koetetaan niitä tyrkyttää semminkin kokousten aikana yleisön hyväksyttäväksi ja se tehdään sillä syyllä, että nämät muka ovat puolueettomat värit ja yhteiset kaikille, joten ne siis olisi sovinnollisuuden kannalta paremmin hyväksyttävä kuin sinivalkoiset. Tässä on juuri se erehdys, jota ei pidä sallia näin viattomassakaan muodossa esille vedettäväksi, ja sentähden tahdomme panna vastalauseen kokouksemme toimikunnan menettelyä vastaan, kun meille tarjottiin punakeltainen juhlamerkki. Jos toimihenkilöt eivät tahtoneet käyttää sinivalkoisia värejä, niin parempi olisi ollut käyttää kokonaan muita, sillä usea kokouksessa läsnäolleista nyt loukkaantui tällaisestä menettelystä.
- Kokouksessa olleita.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti