Yhteishyvä 4, 29.1.1915
Toimitus on pyytänyt minunkin panemaan tähän muutaman sanan Yhteishyvästä. Oikeastaan ne toimitusherrat itse ovat jo sangen tanakasti samaa juttua pauhanneet, niin etten minä, joskin heidän pyyntönsä täytän, voi juuri mitään uutta asiassa mainita. Suora ja kursailematon kehotukseni näinollen onkin, tilatkaa Yhteishyvää, lukekaa sitä, levittäkää sitä naapuriennekin keskuuteen ja kehottakaa heitäkin sen sisältöön perehtymään. Hyötyä tästä joka tapauksessa on Teille itsellenne ja myöskin osuuskauppa-asialle.
Se lehden lähettämiskysymys on tosin vuosikausia ollut sangenkiperä kysymys, sitäkun tuskin koskaan on saatu täysin tyydyttävällä ja kohtuullisia vaatimuksia vastaavalla tavalla järjestetyksi. Tässä suhteessa on nyt toiveita, että perusteellinen parannus tuleetapahtumaan sen jälkeenkun lehden lähetysvoimia on lisätty. Mikäli olen kuullut, niin tullaan niitä edelleenkin lisäämään, jostarve vaatii, sillä vakaa aikomus on saada Yhteishyvä vastedes mahdollisimman tuoreena osuuskauppoihin osuustoimintatapahtumista kertomaan ja mieliä jatkuvasti innostamaan. Kun näin hyvin tulee käymään, niin eipä muuta kuin kaikki sydämen halusta tekemään työtä Yhteishyvän tilaaja- ja lukijapiirin laajentamiseksi. Voitte hyvät lukijani olla vakuutettuja siitä, että minäkin puolestani parhaani tahdon tehdä ja välistä kiitoksella muistelen muitakin, jotka samoin tekevät.
*
Jo viime pakinassani puhuin yhtä ja toista värjätyistä tikuista ja värjätyistä kahveista. Eräs osuuskauppatoimintaa kohtaan närkästynyt kirjottaja Aamulehdessä, nimim. S. N. antaa minulle aiheen vielä palata tuohon mieliaineeseeni. Sanotun lehden t. k. 13 p:n numerossa olevassa kirjotuksessaan on mainittu nimimerkki näet sättinyt Yhteishyvää sopimattomasta kirjotustavasta, mikä muka on esiintynyt tämän lehtemme siinäkin kirjotuksessa, jossa selostettiin erään nimimerkki J. G. N:n värjäämättömän kahvin puolesta Kauppalehdessä julaistua kirjotusta ja Helsingin kauppiaiden yhdistyksen toimenpiteitä samassa asiassa.
Yhteishyvä oli minun mielestäni sangen asiallinen esittäessään tunnustuksensa noitten kauppiasten hommain johdosta, joskin siinä samassa tuli tehtyä hiukan pilaakin tuosta värjättyjen kahvien armottomasta pois sulkemisesta suomalaisilta kahvimarkkinoilta. Siihen antoi ehkä aiheen erityisesti se seikka, että tuo puuha tuli niin odottamattomalta taholta ja sai niin kovin juhlallisen leiman. Pantiinhan asia oikein kauppiaskokouksen ohjelmaan, niistä se Kauppavaltuuskunnan keskusvaliokunnan huolenpidosta joutuu lainlaatijain eteen ja todennäköisesti kielletään joskus myymästä värjättyä kahvia Suomessakin.
Onhan tämä asia hiukan lystikäs, hyvä herra tai rouva S. N. Ensin saksalaiset kahvikauppiaat aneliinivärien, sahajauhojen j. m. s. avulla värjäävät ja poleeraavat huonoista, halvoista kahveista kauniinvärisiä, kiiltäviä tai kiillottornia kahvia, joista sitten suomalaisten kauppiasten suosiollisella avulla saavat hyvät hinnat, kymmenet pennit kilolta yli alkuperäisen kahvin hinnan ja kuluttajat saavat kahvillansa myöskin värjättyä ja poleerattua vatsansa seinämiä aineilla, jotka tekevät siellä huonoa jälkeä. Suomalaiset kauppiaat ovat tuossa puuhassa olleet aikanaan saksalaisten kanssa hyvin yksituumaisia (taikka eivät sitten ole tietäneet, mitä ovat tehneet), sillä suomalaiset kuluttajat nauttivat kymmenkunta vuotta sitten melkein yksinomaan värjättyjen kahvipapujen nestettä. Saksalaiset saivat myytyä tänne huonot kahvinsa hyvään hintaan, jopa niin, että kerskuivatkin sillä, että "huonoimmat kahvit myydään Suomeen!" Täkäläiset kauppiaat auttoivat heitä tuossa mielityössä, jopa joku oppi saksalaisten konstejakin ja täälläkin alkoivat värjätä ja kiillottaa kahvia. Tuo homma oli niin mieluista siksi, että kauppiaat siitä hyötyivät, he maksattivat, kuluttajilla ei ainoastaan väriensä, sahajauhonsa ja muitten värjäämistarpeittensa hinnan, mutta saivat sen lisäksi kahvista 20—50 p:iä, jopa enemmänkin kilolta yli sen todellisen hinnan, jos nimittäin kahvi olisi alkuperäisenä, väärentämättömänä ostajalle myyty. Kahvi näytti värjättynä jalommalta kuin se itse asiassa oli ja tavaran tuntemusta omaamaton ostaja tuli petetyksi. Kuluttaja joutui oikeastaan kaksinkertaisesti petetyksi: ensin sai hän maksaa korkean hinnan ala-arvoisesta tavarasta, jolla vielä voi pilata vatsansa ja sai vielä suorittaa ne kulut, jotka aiheutuivat tuosta väärennyksestä.
Kahvin värjääminen on ollut ovelimpia väärennyksiä mitä elintarpeitten alalla tunnetaan. Hyvä että siitä Suomen kuluttajat nyt vapautetaan. Ja hyvä, että juuri kauppiaat, ne, jotka ennen totuttivat kuluttajat käyttämään saksalaisten värjäämiä kahvia, nyt heidät siitä kerta kaikkiaan vapauttavat. Ja kun suomalaiset siitä vapautuvat, niin ehkäpä maailmassa silloin joutavat romukasaan kaikki kahvin värjäyskojeet! Asia on nimittäin ollut niin hullusti, että pääasiallisesti vaan meidän köyhäin suomalaisten on kannattanut nauttia maalattujen, jopa poleerattujen kahvipapujen nestettä! Eivät saksalaiset itse ole sitä tehneet, johan nyt. Siellä on jo kauvan ollut värjätyn kahvin kotimainen kauppa kielletty, mutta meitä suomalaisia he ovat kyllä saaneet sillä sulostuttaa. Ei Ruotsissakaan ole viimeaikoina värjätyn kahvin kauppa vedellyt, sillä kuluttajat ovat sielläkin jo siksi valistuneet, ettei moinen petollisuus enää siellä menesty.
Mutta tarkastakaammepa hiukan vielä tätä kauppiastemme nykyistä kuluttajaetujen valvontaa ja syitä siihen, olkoonpa herra tai rouva S. N:n mieli siitä sitten valkea taimusta. Miksi juuri nyt on tuohon lainlaadintapuuliaan ryhdytty; niiksi se nyt on huomattu tarpeelliseksi? Yksinkertaisesti kai vaan siksi, että Saksan kautta ei kahvi tänne nyt kulje ja muualla sitä ei värjätä. Sitä ei siis saada tänne nyt maalattuna, ja väriaineetkin, varsinkin aneliinivärit kuuluvat pian loppuvan maailmasta, kun niitä ei nyt Saksasta saada. Siksi on nyt tullut aika, jolloin kauppiastemme on ollut ryhdyttävä myymään värjäämätöntä kahvia. Mutta se ei taida heidän ostajiansa, paklattujen ja maalattujen kahvipapujen käyttämiseen totutettuja kuluttajia nyt oikein miellyttää; siksi on kai kauppiasten huomio asiaan kiintynyt.
Se hyvä on siis sodastakin ollut, että me suomalaisetkin vapaudumme väärennetystä kahvista ainakin sitten kun todennäköisesti joskus saamme lainkin, joka kieltää kahvin värjäämisen ja värjätyn kahvin kaupan Suomessa. — Hyvä olisi, jos Saksassa sellainen laki nyt sodan tuoksinassa häviäisi ja meidän kauppiaamme sitten pääsisivät sinne laittamaan ja myymään värjättyä kahvia!
Vielä täytyy minun osottaa ystävällemme S. N:lle, mikä ero on kauppiasten ja osuuskauppojemme kuluttajaetuharrastuksella. Siihen on syytä ei siksi, että hänen mielipiteeseensä voisi mitään vaikuttaa, sillä hän näyttää olevan niitä, jotka eivät osuuskaupoissa näe mitään hyvää, vaan siksi, että tosiasia tulisi sanotuksi julki.
Nimim. S. N. väittää, että osuuskaupatkin, vieläpä Keskuskuntakin myyvät ala-arvoistakin tavaraa ja todistaakseen tuon väitteensä hän sanoo: "ei suinkaan nekään mistään eri maailmasta tavaroitaan saa, vaan samasta kasvikunnasta ja samoista tehtaista kuin porvaritkin". Siinä sen kuulitte. Mutta todistaako tuo jotain! Eipä tietenkään, sillä meidän kasvikuntamme antaa sekä huonoa että hyvää ja tehtaat myöskin valmistavat joko huonoa tai hyvää tavaraa. Kaikki riippuu siitä, mitä vaatimuksia kuluttajat asettavat tuottajille ja niille, jotta tavaroita tuottajilta kuluttajille toimittavat. Osuuskaupat ovat Suomessakin alunpitäen ottaneet ohjelmaansa kuluttajien valistamisen myöskin tavarain tuntemisessa ja koska osuuskaupat ovat kuluttajain omia "välikäsiä", on niiden jo luonnostaan hankittava mahdollisimman hyvää tavaraa jäsenillensä, niin hyvää kuin jäsenet osaavat käyttää tai vaatia, taikka yleensä on saatavana. Kauppiasten etujen mukaista ei ole totuttaa ostajia hyvien tavarain käyttämiseen, vaan olisi se heille epäedullista, siksipä on heidän pidettävä kuluttajia tietämättöminä m. m. eri tavaralaatujen ominaisuuksista ja etuuksista. Tuosta velvollisuuksien erilaisuudesta johtuu, että osuuskaupat aina ja kaikkialla valvovat kuluttajaetuja paremmin kuin yksityiset yrittäjät, siitä johtuu, että meidänkin osuuskaupoillamme janiiden Keskuskunnalla on ansioita hyvien tavarain hankkijoina.
Puhuaksemme nyt vaan kahvista voin ilmoittaa hra tai nti S. N:lle, että Keskuskunnan ensimäinen kahviosto v. 1905 ulkomailta oli värjäämätöntä kahvia! Se oli varsin pieni määrä, jonka osuuskaupat olivat etukäteen tilanneet, mikä 2, mikä 5 säkkiä, mutta tuo kahvi jäi osuuskauppojen varastoihin seisomaan pariksi kolmeksi vuodeksi. Osuuskauppoihinkin liittyneet kuluttajat olivat silloin vielä niin piintyneitä väärennettyjen kahvien käyttäjiä (siitä kiitos kauppiaille), ettei osuuskauppojen ollut onnistunut vielä parin kolmen vuoden toimintansa aikana vaikuttaa mitään väärentämättömäin kahvien käytäntöön saamiseksi. Niin suuri on tottumuksen voima! Mutta Keskuskunta ja osuuskaupat eivät jättäneet velvollisuuttansa täyttämättä. Jokaisessa sopivassa tilaisuudessa annettiin kuluttajille opetusta tavaraopissa ja selitettiin heille m. m. värjätyn ja alkuperäisen kahvin tuntomerkit ja terveydelliset ja taloudelliset eroavaisuudet. M. m. pitivät minun ystäväni S. O. K:n johtokunnan jäsen Heikki Lindroos v. 1907 ja siirtomaatavaraosaston hoitaja, J. Laitila v. 1908 osuuskauppojen edustaja kokouksissa esitelmiä tästä asiasta. Mr. Laitila oli hankkinut oikein kahviväritkin nähtäväksi ja näytteli, mitenkä värjätystä kahvista sitä lioteltaessa irtautuu ilettävän likainen väriaine ja sahajauhomoska. Asiasta sukeusi varsin vilkaskeskustelu kokouksessa ja sen jälkeen osuuskaupoissa pitkin maatamme. Siitä oli sitten seurauksena, että osuuskaupoissa alkoi alkuperäinen kahvi saada menekkiä niin, että ensimäisen viisivuotiskauden päätyttyä oli Keskuskunnan hankkimasta kahvista jo yli 50 %:ia kokonaan värjäämätöntä. Vuoden 1910 jälkeen on alkuperäisen kahvin käyttäminen osuuskaupoissa voittanut yhä enemmän alaa, niin että v. 1913 oli S. O. K:n hankkimasta kahvista jo 61 ½ %:ia värjäämätöntä.
Hyvä toivo siis oli jo ennen sotaakin voida osuuskaupoista vähitellen kokonaan poistaa värjätty kahvi. Nykyinen sota-aika, on kuten jo edellä osotin, tässä suhteessa ollut suureksi avuksi, sillä värjättyä kahvia ei nyt ole ollut ensinkään tarjolla. On luultavaa, että kuluttajat, ainakin osuuskauppojen jäsenet, tällä ajalla tottuvatkin puhtaisiin, alkuperäisiin kahvilaatuihin niin, että sotatilan päätyttyä, jos saksalaiset vielä yrittäisivät tänne työntää huonoimmat kahvinsa värjättyinä ja kauppiaamme heitä siinä puuhassa tukisivat, osuuskauppaväki ainakin yksimielisesti heille sanoisi: ei kiitoksia!
Mutta mitenkä sitten käy tuon kauppiasten lainlaadintapuuhan, jonka tarkotuksena on kieltää värjätyn kahvin kauppa maassamme? Onhan se tarpeen niitten arvostelukyvyttömäin kuluttajain suojelemista varten, jotka ostavat kahvinsa yksityisiltä kauppiailta ja sen vuoksi on osuuskauppaväellä täysi syy antaa tuolle lainlaadintatyöllä kannatuksensa.
- Paavali
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti