Yhteishyvä 1-2, 15.1.1915
Sisältö: Onnellista uuttavuotta! — Tulitikuista. — Värjätty kahvi ja sota.
Onpa siitä jo pitkät ajat kuluneet kun viimeksi pakisin täällä kellarikerroksessa, luultavasti useampia kuukausia. Lukijani ovat ehkä uskoneet minun kuolleen: mutta niin kurjasti ei minulletoki ole tapahtunut. Jos joitakin sellaisia väitteitä olisi esitettykin, ovat ne olleet suuresti liioiteltuja, kuten Mark Twain sähkötti eräälle lehdelle, joka ennenaikaisesti julisti hänen kuolinsanomaansa maailmalle.
Minun on turhaa ruveta vuoden päätyttyä luomaan minkäänlaisia "silmäyksiä" tai "katsauksia kuluneeseen vuoteen", koska yläkerran herrat siitä varmaankin pitävät huolen. Tapani mukaan tyydyn vain koskettelemaan joitakin merkille pantavia seikkoja ja lausumaan niistä vaatimattoman mielipiteeni. Sitä ennen haluaisin kuitenkin lausua kaikille tuttavilleni:
Onnellista uutta vuotta!
*
Kukapa olisi uskonut, että tulitikusta kannattaisi tehdä asiaa? Tosin Ranskassa kuulemien mukaan säästetään tulitikkuja, jotta voitaisiin juoda sitä enemmän samppanjaa, mutta sen saattaa vielä ymmärtää, kun tikut siellä ovat kovin kalliita. Kun sitävastoin meillä, jossa tikut ovat ylen halpoja, niistä nostetaan suurta melua, on se sitä ihmeellisempää.
Käydessäni kerran eräässä perheessä näin lattialla leikkivän pienokaisen imeskelevän ja pureskelevan punaisia tulitikun pätkiä niin että suupielet pikemmin muistuttivat punaisiksi maalattuja veräjänpieluksia kuin sitä ruumiimme paikkaa, josta kaikki maallinen hyvyys alkaa vaellusmatkansa vatsaamme. Olen kyllä aina epäillyt, tokko ollenkaan on edullista antaa lasten pureskella tulitikkuja, vaikkakin ne sisältäisivät lapsen terveydelle suotuisia aineita, kuten väitetään, tärpättiä y.m., mutta mitenkään en ole saattanut sietää värjättyjä tikkuja, koska väriaine saattaa sisältää myrkkyäkin. Tulin tuon tapauksen nähtyäni heti huokaisseeksi, että voi kun olisi joku tulitikkutehdas, joka valmistaisi pelkästään värjäämättömiä, mutta, silti täysin hyviä tulitikkuja!
Ja nyt onkin tuo toivomukseni toteutunut. Keskuskunta on näet tehnyt tikusta asian ja ostanut itselleen tulitikkutehtaan, kuten jo Yhteishyvän viime numerosta olette nähneet, jossa se valmistaa vaan maalaamattomia tulitikkuja ja niinkuin olen kuullut tullaan tässä S. O. K:n tulitikkutehtaassa vastedes valmistamaan yksinomaan impregneerattuja tulitikkuja eli siis sellaisia, jotka sammuvat hehkumatta ja joiden käyttäminen niinmuodoin on melkoista vaarattomampaa kuin sellaisten tulitikkujen jotka sammuvat hehkuen.
En nyt mene väittämään, että tuo tehdas ostettiin pelkästään siitä syystä, että lapset saisivat pureskeltavakseen ja aikuiset hammastikkuina käytettäväkseen maalaamatonta luonnonpuuta. Olihan siihen ostoon muitakin syitä, vieläpä ylen tärkeitä ja painavia. Mutta kun käyttämällä pelkästään Keskuskunnan valmistamia tikkuja sekä edistätte hyvää tarkoitusperää että voitte säilyä kaikilta väriainemyrkytyksiltä näitä tikkuja imeskellessänne, toivon jokaisen itsetietoisen kuluttajan aina tulitikkuja ostaessaan pyytävän vaan Keskuskunnan valmistamia.
Niin teen itsekin.
*
Kaikki asiat ja asianhaarat ne tässä maailmassa ovat välittömästi tai välillisesti kosketuksissa toistensa kanssa vaikka sitä aina ei sattuisi huomaamaankaan. Arvatkaapa, mitä yhteyttä keskenään on käsitteillä: sota, värjätty kahvi ja — yksityiskauppiaat? Ettepä arvanneet! Lukiessanne sanomalehdissä kierrellyttä uutista ja artikkelia siitä, että Helsingin Kauppiasyhdistys äskettäin pitämässään kokouksessa oli, toimitettuaan "tutkimuksen" värjätyn kahvin käyttämisestä, tullut sihen yksimieliseen tulokseen, että se on kuluttajille hengenvaarallista ja taloudellisesti epäedullista. Se olisi saatava pois ja tilalle olisi hankittava väärentämätöntä (eli kuten S. O. K:n siirtomaantavaraosasto nimittää originaali) kahvia. Herrat kauppiaat innostuivat tästä kuluttajille niin tärkeästä asiasta, kirjottivat pitkän tilastoihin ja tutkimuksiin perustuvan sapiskan, pistivät sen kirjekuoreen ja panivat kuoren päälle osotteen: Suomen Kauppavaltuuskunnan Keskusvaliokunta, Helsinki. Pyydettiin Kauppavaltuuskunnan apua sikäli, että asia otettaisiin esille ensi kauppiaskokouksessa, jonka kokoontuminen on lykkäytynyt epämääräiseen tulevaisuuteen.
No niin. Kaikki tämä on hyvin ja paikallaan sekä kuluttajain kannalta että myöskin — yksityiskauppiaiden. Sillä jos kerran värjätty kahvi on hengenvaarallista niin mikä siitä on seuraus? — Että värjätyn kahvin käyttäjä joko kuolee tai ellei kuole, niin ainakin joutuu sairaaksi, ja koska hän on joutunut sairaaksi kahvivärin takia, kieltää lääkäri hänen juomasta sellaista lientä. Kummassakin tapauksessa olisi tulos sama: kauppias ei saisi värikahviaan kaupaksi. Eikä se ole suinkaan kauppiaan edun mukaista.
Jotain oli siis tehtävä. Pääkaupungin kauppiaat panivat tuumansa kokoon. Alettiin kerätä tietoja värjätyn kahvin käytöstä. Kun ponnistuksista huolimatta luotettavia tilastoja muualta ei saatu, lähetettiin pari herraa S. O. K:hon, sehän se noin niinkuin kauppa-asioista on selvillä. Olihan se m. m. viime vuonna antanut Kauppavaltuuskunnallekin opetusta kauppasopimusten laatimisen alkukäsitteissä.
S. O. K:ssa miehet selittivät avomielisesti, että tämä on asia, mutta tietoja puuttuu. "Antakaa hyvät herrat ohjausta". — No, kun kauniisti pyysivät, niin pitihän sitä toki olla niin kohtelias. Siirtomaantavarain päällikkö, jonka erikoisalaan tämänluontoiset asiat kuuluvat, alkoi hakea näytteitä värikahvista ja suuren hakemisen jälkeen löytyikin sellainen. Löydettiinpä vielä lisäksi Turun edustajakokouksen pöytäkirjakin v:lta 1908, jossa kokouksessa osuuskauppaväki merkitsi kantansa m. m. värikahviin nähden, kun S. O. K:n taholta selitettiin sen hengenvaarallisuus ja epätaloudellisuus. — Lisäksi esitettiin "S. O. K:n tilasto värikahvin myynnin vähenemisestä. S. O. K:n laboratorio näytti tutkimuksiaan kahvivärien vahingollisuudesta ja S. O. K:n kauppakirjastosta tuotiin paksuja kirjoja, joissa esitettiin ulkomaiden lainsäädäntöävärjätyn kahvin suhteen. Olisittepa nähneet, kuinka tyytyväisiä nämä kauppiaiden edustajat olivat. Kolme 60 asteen kumarrusta ja mutisivat mennessään, että eivät ennen olleet niin perinpohjaisia tietoja tällaisista asioista saaneet. Lujat tehtiin päätökset: ei myydä värjättyä kahvia.
Minä puolestani olen sangen iloinen tälliin päätökseen, sillä kerrankin on voitu todeta osan maamme kauppiaskuntaa ajavan kuluttajan edun mukaista asiaa.
Mutta asialla on toinenkin puolensa. Tässä lehdessä on jo aikasemmin mainittu, että värjättyä kahvia on tähän saakka saatu vain Saksasta. Sen tuonti on nyt sodan johdosta lakannut kokonaan ja yksityiskauppiaiden oli pakko ruveta myymään alkuperäistä kahvia, jota heistä monikaan tuskin lie ennen nähnyt saatikka sitten kaupaksi pitänyt päättäen siitä, että he arvionsa mukaan vielä aivan viime aikoina olivat myyneet 70-75 % värikahvia. — Alkuvuosina S. O. K:kin myi värikahvia jotenkin saman verran, mutta viime vuosina on päästy niin pitkälle, että S. O. K:n myynnistä vain 25—30 % on värjättyä.
Sopisipa ystävämme "Maakauppiaan" pitää nämä numerot mielessään, ettei aina väittäisi yksityiskauppiaiden myyvän yhtä hyvää tavaraa ja yhtä edullisesti kuin osuuskaupat. Kuka se tässä on kahvikilolta maksanut nuo 10—15 pennin lisäkulut värjäyksestä. Minä vain kysyn. Yksityiskauppiailta ostavat kuluttajat tietenkin. Kutka ne ovat 70—75 % tuottaneet värjättyä kahvia? Yksityiskauppiaat. Ja kutka ne nyt anovat sellaista lakia, etteivät kauppiaat saa tuoda maahan värikahvia? Helsingin yksityiskauppiaat. Ota hänestä sitten selvä.
Niin että Helsingin yksityiskauppiaat ne nyt ovat ryhtyneet sotimaan kuluttajaetujen puolesta. Tämä on suuri tapahtuma, sillä tokkopa sellaista vielä koskaan aikasemmin on tapahtunut.
Jäämme odottamaan Kauppavaltuuskunnan toimenpidettä ja toivomme, ettei sitä tarvitsisi odottaa 15 vuotta, kuten niitä "kuluttajain" edun mukaistakauppasopimusten kolmeatoista (13) pykälää.
- Paavali
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti