Ikaalinen 26, 25.6.1920
Näihin aikoihin 8 wuotta sitten elimme sekä ylwään iloin että masentawan nöyryytyksen päiwiä. Oli Tukholman Olympialaisten suuri kesä. Tuhannet urheilijat, kymmenet tuhannet asianharrastajat ja wielä useammat uteliaat matkailijat tahtoiwat silloin nähdä ken tällä miehuuden, woiman ja kunnon kilpakentällä olisi maailman kansoista sunrin. Ja niin paljon kuin meitä silloin näyryytettiinkin Wenäjän lipun nostamisella silloin kuin woitto oli meidän, kunnia meidän suomalaisen kuntomme ja medän lujan lujan suomalaisen tahtomme, astuimme sillä kerralla aimo askeleen kohti itsenäisyyttämme; Saaristo, Siikaniemi ja Peltonen nakkasiwat silloin warmaan keihäänsä keskelle niitä esteitä, jotka seisoiwat itsenäisyytemme toteuttamisen tiellä, sillä Suomen nimellehän he silloin hankkiwat kunniaa enemmän kuin mikään muu, ja sadattuhannet ihmiset ympäri maapallon kysyiwät ihmetellen mitä owat nuo jäntewät niehet, joiden waatimattiomuus on yhtä kaunis kuin heidän kuntonsa suuri ja mikä on se maa, joka heidät synnytti?
Kuusi wuotta myöhemmin niitimme silloisesta nöyryyttäjästä toisen woittomme, silloin loimme itsellemme emme wain nimen, waan oman lipun, jokaisen walppaan ja itsenäisen kansakunnan ulkonaisen tunnuskuwan.
Nyt on meillä sen mitättömän Wenäjän olemattomaksi häwinneen lipun suojassa silloin näytetyn arwottoman kangaspalasen asemasta, jonka tuli maailmaan uteliaille kertoa Suomen woitoista, oma kansallislippumme; omat kauniit wärimme, jotka ilman mitään lisäkkeitä, ilman mitään holhoojalupaa, saamme woittojemme merkiksi ilmoille kohoittaa, kun taasen muutaman wiikon perästä Antwerpenissa kiistellään kansain parhaimmuudesta rauhallisen mieskunnon, sitkeän kestäwyyden ja lujan päättäwäisyyden aina ihaillulla alalla. Lähdemme sinne huonosti warustettuina, ei suinkaan urheilukunnon, mutta maallisen mammonan puolesta, sillä emme ole siinä onnelllisessa tilassa, että urheilullisen edustuksemme hywäksi niin tärkeällä hetkellä woitaisiin mitään uhrata, ellei taasen kansan karttuisa käsi tartu asiaan ja toimi niin, että Suomen wärit tulewat kunnialla edustetuiksi tilaisuudessa, johon emme enää mene tuntemattomana tekijänä walmistamaan yllätyksiä, waan urheilukansana, jolta maailma jännityksellä odottaa suuria. Ja tietysti me tahdomme, etteiwät nämä odotukset suinkaan petä. Urheilullisesti owat enteet mitä parhaimmat, ja jos wain me muut, jotka emme aktiiwisesti urheile, riennämme Olympialaisen komitean awuksi, on kaikki hywin. Kunniaa Suomen Lipulle! Se olkoon nyt jokaisen tunnussana. Sen merkiksi pidetään urheilijaimme Antwerpenin retken hywäksi kaupan, rintaneulan moutoon laadittuja, erittäin sirotekoisia Suomen lippuja, joiden wärin hinta on 15 markkaa, mikä katsoen siihen, että ne owat erittäin arwokkaasti emaljista walmistetut kullatulle pohjalle, on perin halpa hinta. Sellainen jokaisen kunnon suomalaisen rintaan nyt, ja kun niiden päämyynti, joka suoritetaan Suomen messuilla, on tapahtunut, täytyy myöskin niiden satojen tuhansien olla koossa, mitkä Antwerpenin retki kysyy waroja. Se olkoon jokaisen tunnussana, jokaisen päämäärä.
Suomen lippu kunniaan: Suomen wärit woittoon!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti