Tilanne maailman väriteollisuudessa.

Kauppalehti 2, 4.1.1927

Se salaperäisyys, joka aikaisemmin on verhonnut maailman väriteollisuoden tilastollista asemaa, alkaa vähitellen hälvetä. Kun Suur-Britannian värituotannosta on hiljattain julkaistu tilasto, voidaan nyt luoda yleiskatsaus tämän teollisuuden kansainväliseen tilaan. Tällä tilastolla on sitäkin suurempi merkitys, kun The British Dyestuffs Corporation on Ilmoittanut liittyvänsä äskettäin perustettuun kemikalitrustiin. Tosi asia on, että eri maiden kivihiilitervavärien tuotanto on nykyisin kulutusta suurempi. Sitäpaitsi tehtaiden tuotantokyky on paljon suurempi kuin mitä kulutuksen voidaan odottaa lisääntyvän useina seuraavina vuosina.

Seuraavassa luomme lyhyen katsauksen tämän teollisuuden viimeaiikäiseen kehitykseen.

V. 1913 nousi maailman väriaines tuotanto yhteensä 150,000 tonniin, mistä määrästä noin 125,000 tonnia oli valmistettu Saksassa, josta näitä tavaroita silloin vietiin noin 100,000 tonnia. Toiseksi tärkein tuotantomaa oli silloin Sveitsi, jonka tuotanto käsitti 10,500 tonnia. Tästä tuotannosta vietiin silloin muihin maihin noin 90 prosenttia. SuurBritanniassa tuotettiin v. 1913 värejä vhteensä noin 4,000 tonnia, josta määrästä noin puolet valmistettiin tuoduista raaka-aineista.

Yhdysvalloissa valmistettiin silloin näitä tavaroita vähän yli 3,000 tonnin ja jäännös muutamissa muissa maissa. Sota aiheutti tuotantosuhteissa suuria muutoksia, pakottaen muut maat, paitsi Saksan, nopeasti lisäämään tuotantoaan, kun näiden tavarain tuonti Saksasta keskeytyi. Yhdysvalloissa, Suur-Britanniassa ja Ranskassa ryhdyttiin valmistamaan väriaineita suuressa määrässä ja tämä teollisuus alkoi kehittyä myöskin Italiassa, Japanissa, Puolassa, Espanjassa, Tshekko-Slovakiassa y.m. Mutta myöskin Saksassa, missä väritehtaat tilapäisesti muunnettiin ampumatarvetehtaiksi, on kehitys edistynyt finanssiolojen uudelleen järjestelyn, tehtaitten laajentamisen ja teknillisten parannusten avulla. Täällä valmistaudutaan taaskin valtaamaan se sodanedellinen monopoliasema, joka Saksalla oli ennen sotaa. Kun Saksan väriteollisuuden tuotantokyky sodan aikana ja sen jälkeen on lisääntynyt noin 25 prosentilla, on koko maailman väriteollisuuden tuotantokyky nykyisin noin kaksi kertaa niin suuri kuin ennen sotaa. Mitä Saksaan tulee, on se vieläkin tärkeä tekijä maailman väriainemarkkinoilla, huolimatta siitä, että muissa maissa on tätä teollisuutta suojeltu tuontitulleilla, myönnetty apurahoja ja säädetty tuontikieltoja. V. 1921 käsitti Saksan värituotanto 51,800 tonnia, mutta v. 1922 tämä lisääntyi 86,000 tonniin, joka määrä oli 2/3 maan sodanedellisestä tuotannosta. Vuonna 1923 väheni Saksan värituotanto Ruhrin valtauksen johdosta huomattavasti, mutta v. 1924 tämä taas nousi noin 75,000 tonniin, jonka määrän paikkeilla se on sen jälkeen pysynyt. Useat seikat kuitenkin osoittavat, että Saksa vaimistautuu lopullisesti valtaamaan maailman väriainemarkkinat. Saksan väritehtaitten yhtymisen jälkeen on huomiota kiinnitetty ulkomaille tapahtuvan myynnin järjestelyyn. Muutamissa tapauksissa on tehty sopimuksia, kuten Venäjällä, Japanissa ja Espanjassa olevien liikkeiden kanssa, samalla kun toisiin maihin on järjestetty keskusasioimistoja, joista mainittakoon Englannissa toimiva, hiljattain perustettu I. G. Dyestuffs, Ltd. Tämä on tyypillinen esimerkki Saksan tcollisuudenharjoittajain menettelytavoista.

Yhdysvalloissa on huomattava kehittyminen tapahtunut väriaineteoliisuuden alalla 10 viime vuoden aikana. Värien tuotanto siellä käsitti v. 1914 ainoastaan 2,940 tonnia, mutta v. 1918 tämä tuotanto nousi 26,000 tonniin, joka määrä oli yhtä suuri kuin näiden tavarain silloinen tuonti Yhdysvaltoihin. V. 1923 saavutti Yhdysvaltain värituotanto huippunsa, nousten silloin 41,700 tonniin, mutta v. 1924 se väheni 30,520 tonniin. Vuoden 1923 tuotanto taas lisääntyi 38,400 tonniin. Yhdysvaitain kotimainen väriainetuotanto tyydytti v. 1925 yli 90 prosenttia maan kulutuksesta ja sitäpaitsi vietiin sieltä väriaineita silloin noin 11,500 tonnia. Tuotannon lisääntymisen vuoksi on käynyt mahdolliseksi näitten tavarain suuri vienti, mikä ei kuitenkaan ole ollut varsin tuottavaa. Hyvin ankara kilpailu, joka on aiheutunut liian suuresta tuotantokyvystä, on saanut aikaan sen, että useita väriliikkeitä on viime vuosina yhtynyt ja osa niistä on lopettanut toimintansa. On mahdollista, että tätä yhtymistä tulee edelleen jatkumaan, jotta tuotantokustannukset saataisiin vähenemään ja kilpailu edullisemmaksi, sillä näitten tavarain kalliit tuotantokustannukset Saksan uikopuolella olevissa maissa vaikeuttavat suuresti tätä teollisuutta. Synteettinen indigo ja rikkimusta, jotka kasittävät suurimman osan Yhdysvaltain värien viennistä, ovat halvimpia väriaineita, mutta viime aikoina on pyritty myöskin kalliimpien värien tuotantoa lisäämään.

Tilanne Suur-Britannian väriteollisuuden alalla, huolimatta tuontirajoituksista, apurahoista y.m., ei ole ollenkaan suotuisa. Vähän ennen kuin Englannin väriainelaki astui voimaan tammikuussa v. 1921, virtasi markkinoille paljon erilaisia väriaineita, jotka luonnollisesti kulutettiin. V. 1922 olivat olot tämän teollisuuden alalla Englannissa normalisemmat ja väriaineiden tuotanto siellä nousi silloin noin 9,000 tonniin, mikä määrä oli noin kaksi kertaa niin suuri kuin ennen sotaa. V. 1923 Ruhrin valtaus aiheutti Saksan väriainetuotannon melkoista vähenemistä ja Suur-Britannian värituotanto nousi silloin 14,670 tonniin. Englannin väriaineiden vienti lisääntyi samana vuonna noin 350 prosentilla. Mutta jo tähän aikaan alkoi hintakysymys näitten tavaroitten markkinoilla käydä polttavaksi. Kuitenkin lisääntyi Englannin väriaineiden tuotanto vielä vuonna 1924, nousten silloin 14,780 tonniin, mutta v. 1925 se väheni 14,420 tonniin. Tosin on väriaineiden vienti Suur-Britanniasta vuoden 1933 jälkeen ollut suurempi kuin näiden tavarain tuonti tähän maahan, mutta vientimäärä on jatkuvasti pienentynyt, samalla kun tuonti on lisääntynyt.

Edistyminen Ranskan väriteollisuuden alalla on sodan jälkeen ollut huomattava- Väriaineitten tuotanto siellä nousi v. 1924 14,979 tonniin, mutta väheni seuraavana vuonna vientimarkkinoilla vallinneiden vaikeuksien vuoksi.

Sveitsin nykyinen väriainetuotanto on ainoastaan n. puolet maan sodanedellisestä tuotannosta. Japanin tuotanto on huomattavasti vähentynyt Saksan kilpailun vuoksi. Väriaineiden tuotanto Italiassa nousee nykyisin vuosittain noin 4,500 tonniin, mutta edellytyksiä tuotannon lisääntymiselle tässä maassa kyllä on. Puolan väriaineiden tuotantokyky nousee noin 2,000 tonniin vuodessa, mutta nykyisin valmistetaan näitä tavaroita siellä ainoastaan 600 tonnia vuosittain.