Jokamiehen viikkolehti 11, 13.3.1909
Vesikirkkaita brasilialaisia timantteja alettiin löytää jo vuonna 1725, mutta vuosittain on niiden saanti supistunut yhä vähemmäksi ja nykyään ne ovat hyvin harvinaisia. Tämän tosin korvaa sitä suorempi timanttien saanti Kapmaassa, mutta täältä löydetyt timantit eivät ole brasialaisten vertaisia, koska ne ovat hiukan kellertäviä ja senvuoksi vähemmin kimaltelevia. Tosin sieltä löydetään ihan vesikirkkaitakin timantteja, mutta vain hyvin vähän. Kellertäviä timantteja on kuitenkin löydetty niin runsaasti, että niiden hinta on melkoisesti laskenut, jonka vuoksi näiden kaivosten omistajat ovat, samoinkuin ennen hiilikaivosten omistajat, yhtyneet keskinäiseen liittoon, jonka tarkoitus on pitää timanttien hinnat määrätyllä tasolla. Tietysti tämänkin teollisuuden alalla on henkilöitä, samoinkuin kaikilla muillakin aloilla, jotka koettavat noita Kapmaantimantteja jalostaa, saattamalla niille keinotekoisesti brasialaisten timanttien ominaisuudet. Keinona tätä varten käytetään erästä väriainetta, nimittäin aniliniveletinalkoholista liuvosta, johon vielä on lisätty hiukan bentsoehappoa. Punasinervää käytetään täydennysvärinä ja poistaa se keltaisen värin. Kun keltainen timantti kastetaan sellaisenaan liuvokseen, tulee se pinnaltaan vaaleansinertäväksi ja siis brasilialaisen timantin näköiseksi. Tällaisen "jalostamisen", tai oikeammin väärennyksen, saa kuitenkin selville kun panee timantin alkoholi- tai kuningasvesikylpyyn, jolloin alkuperäinen väri jälleen tulee näkyviin. Belgialaiset suurkauppiaat ovat, vaikka huonolla menestyksellä, yrittäneet saattaa kauppaan tällaisia värjättyjä timantteja. Sellaisia temppuja tehdään timanttia ja muita jalokiviä kiinnitettäessäkin. Kehyksen ja kiven väliin pannaan hiukan jotakin väriainetta, joten kiven väriloisto tulee suuremmaksi. Varsinkin kuuluu itämailla tällaisissa keinoissa oltavan koko mestareja.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti