Pohjalainen, 9.8.1899
Neues Wiener Journal kertoo seuraawan hauskan jutun:
Eräs nuori wenäläinen luutnantti joutui joku aika sitten sankariksi omituisessa seikkailussa. Nuori sotilas oli hakkaillut erään wärjärin tytärtä Moskowassa. Mutta isäukko, joka hywin käsitti
ettei siitä mitään totta tule, kielsi häneltä jyrkästi pääsyn kotiinsa. Kieltoa ei toteltu. Ja niin menetti ukko wiineini kärsiwällisyytensä ja päätti omalla tawallaan päästä eroon tungettelewasta sotilaasta.
Huolimatta nuoren sotilaan hurjasta wastustuksesta, koppasi wärjäri hänet eräänä päiwänä kiinni ja pisti wäriammeeseen. Pidettyään häntä siellä tarpeeksi kauan, että wäri ehtisi tarttua, antoi hän onnettoman liputtaa tiehensä.
Wimmoissaan riensi luutnantti kotiinsa ja koetti tuntikaudet pestä pois wäriä käsistään ja kaswoistaan. Mutta se oli turhaa waiwaa. Wäri oli tarttunut aina hiusten juuriin saakka.
Tässä kummallisessa asussa esiintyi nyt luutnantti Moskowan kenraalikuwernöörin luo, joka tietysti hämmästyneenä katseli häntä. Saatuaan tietää syyn muutokseen lähetti kenraalikuwernööri heti sanan wärjärille ja käski ankarasti tämän heti antamaan luutnantille luonnollisen wärinsä takaisin. Mutta wärjäri
selitti ylpeästi, että wäri missä luutnantti oli kastettu, oli "lähtemätöntä", minkätähden se ei niin hewillä lähdekään.
Luuntnantti on kipeä kiukustaan, kun hänen nyt täytyy olla wanhan wärjärin "osoitekilpenä". Wärjätty luutnantti on nyt kemialisen puhdistuksen alaisena. - Mutta kumminkin wiipynee useampia
wiikkoja ennenkuin hän saa entisen wärinsä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti