Aamulehti 36, 13.2.1920
[...]
Esitelmän kasvivärjäyksestä piti tarkastaja Anna Henriksson. Aluksi hän selosti värjäystaidon historiikkia mainiten että värjäystaito kehittyi villi-kansojen keskuudessa sillä tavalla, eitä he erilaisilla väreillä värjäsivät ruumistaan. Samaan aikaan, kun kutomateollisuus rupesi elpymään, ruvettiin niiden tuotteita myöskin värjäämään. Siis värjäystaito ja kutomateollisuus ovat kulkeneet käsikädessä. Esitelmän pitäjä otti muutamia esimerkkejä niistä väreistä, joita egyptiläisten muumioiden kääreistä on löydetty ja joista kävi selville, että jo silloin käytettiin indigoa ja purppuraa värjäyksessä. Värjäystaidon levitessä ympäri maapallon löydettiin kasvikunnasta suuri joukko väriaineita, joita vielä nykin värjäyksessä käytetään.
Tehdasteollisuuden ja kemiallisen värivalmistuksen kehittyessä, joutuivat luonnon kasvit käytöstä syrjään ja yhä enemmän ruvettiin käyttämään kemian avulla kehitettyjä väriaineita, joiden avulla värjäys saadaan vähemmällä työllä suoritetuksi kuin jos työ tehtäisiin kasviväreillä sellaisina kuin niitä luonnosta saadaan. Viime vuosikymmenen aikana on kuitenkin yhä enemmän tultu huomaamaan mikä merkitys luonnon kasveilla kotitaideteollisuuden alalla on, sillä kasviväreilä värjätythän ovat paljoa pehmeämpiä ja silmää rauhoittavampia kuin kemiallisilla väreillä värjätyt.
Lopuksi puhuja huomautti siitä taloudellisesta säästöstä, mikä kasvivärejä käyttämällä saadaan aikaan, varsinkin nykyään. Jolloin värjäys kemiallisilla väreillä tulee hyvin kalliiksi, jonka tähden toivoi, että kasvivärejä kotitaloudessa yhä enemmän ruvettaisiin käyttämään. Esityksensä ohella näytteli puhuja kasviväreillä suoritettuja onnistuneita värjäystöitä.
[...]
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti