Kansan Voima 47, 30.4.1927
Tänään on sitten köyhän kansan kansainvälisen juhlapäivän aatto. Huomenna on kaikkien köyhien lippujuhla, s.o. punaiset liput hulmuavat ilmassa porvarin suureksi harmiksi ja sanokaamme kauhistukseksi.
Porvarilla ja eräällä tunnetulla luontokappaleella on näet se yhteinen ominaisuus, että ne raivostuvat punaisesta väristä. Vaikka tämä on väri niinkuin muutkin värit, jota porvarikin privaatlielämässä käyttää rinnan muiden värien kanssa. "Järven takana punainen talo ja valkea akkunalauta", lauletaan laulussakin. Niin ettei punaisen kammo johdu itse värin ominaisuudesta, vaan siitä merkityksestä, joka sille täällä köyhän kansan rintamalla on annettu. Vihatessaan punaista, vihaa porvari siis työväenluokan pyrkimyksiä leipänsä levenimiseksi ja oikeuksiensa laajentamiseksi. Siitä se kenkä puristaa.
Kun punainen väri on kaikkien maiden työkansan yhteinen tunnusmerkki, niin on sen käyttöä poliittisissa merkityksessä meidänkin porvari yritellyt rajoittaa. V:na 1919 sääsi hän oikein erikoisenkin ukaasinkin, jolla sitä kiellettiin käyttämästä, m.m. kulkueissa, siis vappukulkueissakin, ellei siihen ollut sekoitettu vähintään puolet muuta väriä joukkoon. Mutta ettei ukaasi näyttäisi kovin rumalta, pantiin myöskin musta väri pannaan, vaikka se, kuten tunnettua, on fascistien tunnusväri, ja sopii erinomaisesti esiin, meikäläisille suomettarelaisille, tunnetusti mustan taantumuksellisuutensa takia. Kuvaavaa muuten oli tässä lippusensuurissa se, että siihen ryhdyttiin itsenäisen Suomen ensimäisenä vuonna, kun sen sijaan keisarivainaan aikanakaan ei punaisia noin synkästi kielletty. Vielä kuvaavammaksi tulee juttu sen kautta, että Venäjän suuren vallankumouksen aikoina porvarikin kiinnitti punaisen rusetin napinläpeensä, osoittaakseen siten olevansa, ulkokultaisesta tietenkin, yhtä poikaa työväen kanssa. Mutta heti kun työkansa oli kiikutettu mäkeen, tai piikkilanka-aidan taakse, niin heti alkoi punaisen värinkin vaino.
Nyt on työväenhallituksen v.a. sisäministeri, jona toimii pääministeri Tanner, reippaasti kumonnut mokoman lippu-ukaasin, niin että tänä vappuna ei työväen tarvitse enää kantaa olallaan vain seipäitä, joista liput on rapsittu pois, vaan voi se antaa reilusti punaisen hulmuta keväisissä tuulissa.
Tämä näkyy kuitenkin harmittavan porvarin lehtiä kovasti ja ovat ne siitäkin tehneet numeron hallitusta vastaan. Jonka vuoksi me pyytäisimme porvarille huomauttaa, ettei mitään syytä hermostumiseen ole, sillä asia on ratkaistu täysin tasapuolisesti. Mustat liput, jotka, kuten sanottu, ovat m.m. fascistien tunnusmerkkejä, on myöskin vapautettu pannasta. Niin että pankaa te ne liehumaan, vastapainoksi punaiselle. Sillähän asia on autettu. Kummallakin rintamalla, niin porvarin kuin työkansankin, liehuisivat siten asianmukaiset värit.
Mitä muuten huomiseen köyhän kansan lippujuhlaan tulee, niin katuvierillä ja tienvarsilla maleksivien on jälleen saatettava, ettei sellainen ole reilua peliä. Kun tämä köyhän kansan puolue onnistuu työväen oloja parantamaan, niin otetaan parannukset sumeilematta vastaan ja annetaan sille tunnustus, mutta kun tulee kysymykseen julkinen värinsä tunnustaminen, niin silloin pelätään porvarin virnistelyjä ja ivailua. Sellainen on, lievimmin sanoen, tuollaista puolitangossa olemista, joka ei ole kunniaksi kenellekään. Siis riviin vaan reilusti! Mitä enemmän meitä on, sitä suuremman arvon meille porvari antaa ja sitä enemmän hän panee painoa meidän vaatimuksillemme.
Lopuksi on mainittava että nytkin, suurten työtaistelujen lähestyessä, haiveeraavat porvarin lehdet - joita tehdasherrat tilailevat työläisilleen ilmaiseksi, jotta näiden ajatukset pysyisivät mahdollisimman pimiänä - työväkeä sen kuin ehtivät. Esim. naapurimme porrimme kahdehtii rautatiekonepajojenkin työläisiä 90 pennin lisäyksestä tuntipalkkoihin, jotka saatiin äskeisessä palkkataistelussa. Niinikään on se sitä mieltä, että paperityöläisten palkkavaatimus on turhaa "rettelöimistä" ja vetoaa tekohurskaasti "työläisten terveen järjen voittoon". Pyydämme tämän johdosta huomauttaa naapurille, että se onkin "terve järki", joka työläisissä tällä hetkellä jyllää. Minkään terveen järjen mukaan ei näet voi siedettäväsii elää 1:80 tai sitä pienemmillä tuntipalkoilla. Sillä sellaiset "luontaisedut" kuin esim. porvarin lehti, jonka työläinen mahdollisesti saa, eivät suinkaan leipää levitä. Päinvastoin ovat ne jokapäiväisenä hämäyksenä työläisille kovassa elämän kamppailussaan.
Muuten me ehdottaisimmekin työläisille tämän seudun teollisuuslaitoksilla, että he vaatisivat nekin pennoset. jotka heille vasten tahtoaan "maksetaan" porvarin lehden muodossa, vaatisivat tästedes puhtaassa ja käyvässä rahassa. Sillä porvarin lehti on vain jonkinlainen piiska työkansan henkiselle olemukselle.
Ja sitten vaan reilua ja hauskaa vappua!
- Kipuaa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti