Eläinten wäriaisti.

Vapaa Sana 134, 25.11.1914
Kansan Lehti 279, 2.12.1914 (hieman lyhennetty ensimmäistä kappaletta)

Münchenin yliopiston silmäklinikan professori C. von Hess, joka on suorittanut perinpohjaisia eläinten wäriaistia koskewia tutkimuksia, käyttäen uusia, hänen keksimiään kokeellisia menettelytapoja, on eräässä saksalaisessa lehdessä esittänyt tutkimustuloksensa (wiittaamme hänen kirjaansa "Bergleichende Physiologie
des Gesichtsinnes").

Käyttäen tutkimuksissaan spektrumia, joka asetettiin kuwastumaan mustalle pohjalle, jolle sirotettiin riisinjywiä, totesi Hess, että apinain waloaisti ulettuu yhtä pitkälle kuin ihmisen. Wastaawat päiwälintuihin kohdistetut tutkimukset osoitiwat, että nämät spekctrumn punaisessa päässä näkiwät walkoiset riisinjywät yhtä pitkän matkan päästä kuin ihminen, kun ne sitä wastoin eiwät nähneet niitä jywiä, jotka oliwat wiheriänsinisellä, sinisellä ja wioletilla pohjalla; nämät linnut näkiwät siis wärien maailman melkein niin kuin me katsoessamme esineitä punaisenkeltaisen lasin läpi. Tähän ihmeelliseen tosiasiaan antawat selityksen ne punaisen- ja keltaisenwäriset "öljypallot", joita on walonaralla osalla silmän werkkokalwoa. Eräiden lintulajien kaunis sininen höyhenwäri näyttää siis sellaisissa silmissä sinisenharmaalta tahi wärittömältä eikä sitä siis woi pitää minään koristus- tahi houkutteluwärinä.

Samalla tapaa katsoo Hess todenneensa, että kilpikonnien wäriaisti menee suuresti wiolettiin päin, mutta toisaalta ei ulotu pitemmälle kuin wiheriään; tätä seikkaa hän ei woi selittää. Hänen tutkimansa sammakkoeläimet osottawat että niiden wäriaisti on suuresti ihmisen wäriaistin kaltainen. Mitä hänen tutkimiinsa kaloihin ja selkärangattomiin eläimiin tulee, niin katsoo hän osottaneensa, että ne owat täysin wärisokeita.

Täydellinen wärisokeus ihmisessä on sangen harwinainen ilmiö; se osottautuu siten, että wärisokean ihmisen silmä erottaa eri wärit wain niiden walowoiman kautta. Täväntapaisesta näkemisestä woipi saada käsityksen siten, että pimeässä huoneessa pitemmän ajan kuluessa tekee silmänsä walouherkäksi ja sen jälkeen heikosti walaistussa huoneessa katselee wärjäityitä pintoja niin heikossa walossa, että ne näyttäwät wärittömiltä. Samalla tapaa näkee täysin wärisokea wärien maailman kaikissa walaistussuhteissa. Spektrumi, joka hänen silmissään esiintyy wärittömänä waloisana wiiruna, on punaisesta päästä typistynyt ia keltaisenwiheriän ja wiheriän kohdalla kirkkain, kun taas normaalisella tawalla näkemällä on tämä näköwaikutus punaisenkeltaisen ja keltaisen wälimatkalla. Punainen walo, jotka tawallisessa silmässä on hywin kirkas, on täysin wärisokean mielestä tumnmnharmaata, miltei mustaa.

Wertaamalla toisiinsa eriwärisiä ja harmaita pintoja saattoi Hess, kaikkiin hänen tutkimiinsa selkärangattomiin eläimiin nähden, osottaa, että meidän silmissämme wärisiltä näyttäwällä walolla oli näihin eläimin sama ärsytyswaikutus kuin mikä sillä oli samoissa olosuhteissa täysin wärisokeisiin ihmisiin.

Lasiastiaan asetetut kalanpoikaset uiwat tawallisesti siihen suuntaan, mistä tulee kirkkain walo. Spektrumissa uiwat ne keltaisenwiheriää ja wiheriää kohden. Jos astia walaistaan toiselta puolelta punaisella, toiselta puolelta sinisellä walolla, niin uimat kalat sinistä waloa kohden, joka täysin wärisokean ihmisen silmissä näyttää punaista waloisammalta. Jos tällaista koetta warten walitsee - ihmissilmin nähden - hywin helakanpunaisen ja hywin tummansinisen wärin, jotka wäriwiwahdukset täysin wärisokean nähden owat yhtä waloisia, niin on näillä wäreillä sama waikutus kaloihin.

Aina wiime aikoihin asti on wäitetty, että kaloilla on wäriaisti, syystä että niiden wäri on sen meren tahi järwen pohjan mukainen, jolla ne liikkumat. Tämä käsitys johtuu Hessin mielestä wirheellisistä hawainnoista. Onpa katsottu woitawan todeta kalojen wäriaisti sen perusteella, että eräiden kalojen watsanalus kutuaikana muuttuu kellertäwänpunaiseksi tahi punaiseksi: tätä on pidetty naaraan silmälle tarkoitettuna koristuksena. Tämä mielipide ei Hessin mielestä pidä paikkaansa jo siitäkin syystä, että puheenaolewat kalat kutewat 20—80 metrin sywyydessä; jo 6-8 metrin sywyydessä ei enää sinisenwihreän weden absortion wuoksi woi keltaisenpunaista ja punaista wäriä huomata.

Myöskin monilla selkärangattomilla eläimillä on pyrkimys uimaan tahi, toisilla, lentämään waloa kohden, toisten taas etsiessä pimeyttä. wärillisellä walolla tekemillänsä kokeilla katsoo Hess osottaueensa että kaikki waloa tahi pimeää kohden liikkuwat selkärangattomat eläimet aina etsiwät niitä kohtia, jotta täysin ärisokean ihmisen silmissä näyttäwät waloisimmilta tahi pimeimmillä. Hän wäittää siis, että kukkaisten wäriloistalla ei ole mitään wetowoimaa esim. mehiläisiin.

Tutkimuksistaan tekee Hess sen johtopäätöksen, että wäriaisti on suuremmin päässyt kehittymään wain ilmassa eläwissä selkärankaeläimissä.