Keinovillan värjääminen.

Kutoma- ja paperiteollisuus 2, 1914

(Jatk. N:o 5—6 v. 1913)

Hyvin usein käytetään keinovillaa värjättäessä happamia värejä. Eritoten tulevat nämä silloin käytäntöön kun erikoisemmin kestäviä värisävyjä ei haluta. Tietenkin otetaan näitä värejä käytettäessä niiden huokeuskin huomioon. Kun keinovilla useissa tapauksissa on karbonisoitua, on eduksi valita väreistä ne, jotka helposti tasaantuvat. Hapan villa muuten hyvin pian imee väriä itseensä ja saa epätasaisen värin. Eduksi on myöskin värjätä villa ensin haaleasti lämpimässä hauteessa ja sittemmin kovemmin kuumentaen. Jos karbonisoidusta villasta emäksillä, kuten ammoniakilla tai soodalla neutralisoidaan happo pois, on pidettävä silmällä sitä, että värihäude värjättäessä pysyy hyvästi happamana. Tosiasia, jonka helposti saa lakmuspaperilla selville. Sen sininen väri muuttuu tällöin heti punaseksi, jos haude on hapan. Jos keinovillalle halutaan väriä, joka kestää hyvin pesoakin, valitaan väriksi joku peittävän. Mutta kun nämä on värjättävä kahdessa hauteessa ja ovat hyvin huonosti liukoisia sekä tämän tähden helposti tekevät epätasaisia värjäyksiä; ovat n. s. yksihaudepeittavärit viime aikoina saaneet varsin suuren käytön. Ne kun liukenevat hyvin ja värjäytyvät yhdessä hauteessa. Näiden värien käyttö on varsin yksinkertainen. Kun keinuvilla on tehty märäksi, pannaan se yäriliemeen, jossa on glaubersuolaa ja jotain happoa, kuten etikka-, muuriais- tai rikkihappoa. Värjääminen aljetaan aoin 50°C. Vähin erin lisätään kuumuutta kunnes liemi kiehuu. Nyt alennetaan hauteen lämpö noin 70°C, joko antaen sen itse jäähtyä tai lisäten siilien kylmää vettä. Kun haluttu lämpömäärä on saavutettu pannaan hauteeseen joko kali- tai natriumibikromati liuosta. Tämän jälkeen keitetään ½-¾ tuntia. Tavallisesti käytetään bromisuolaa 1/3 - 1/1 käytetyn värin määrästä. Kun värin kestävyys suuresti riippuu siitä, miten kauan keinovillaa keitetään, on tähän tärkeään seikkaan huomiota kiinnitettävä. Jos keinovilla värjätään värikojeessa jossa on kuparia, on liuokseen pantava ¼-½% keinovillan painosta rhodankaliumia. Ensimäiset yksihaudepeittavärit toi kauppaan väritehdas Actiengesellschaft für Anilinfabrikation nimellä Metachromvärit. Peittana näille käytetään metachrom- peittaa, joka on kaliumibikromatin ja amnioniumisulfatin seos. Nyttemmin ovat muutkin väritehtaat alkaneet näitä valmistaa. Niinpä Leop. Cassella & C:o värit käyvät kaupassa nimellä Anthracenchromatvärit. Fried, Bayer & C:o nimittää niitä Monoehrom-väreiksi. Nämä värjätään seuraavasti: noin 60°—70° C. lämpimään hauteeseen liuotetaan niin paljon väriä kuin kronikallakin ja keitetään keinovilla tässä ¾ tuntia. Tämän jälkeen pannaan 1—3 % etikkaa lisäksi ja keitetään uudelleen ½—l/3 tuntia. Tummia värisävyjä tehdessä ja jos vesi on liiaksi pehmeää pannaaan hauteeseen 3-4 % keinovillan painosta magnesiumisulfatia. Näin saadut värisävyt ovat hyvin valo- ja pesokestäviä.

Yksihaude-peittavärejä käytettäessä voi helposti värjätä mallin mukaan. Näin ei ole asian laita kuin käytetään tavallisia peittavärejä. Jälkeenpäin hauteeseen pantava kromkali muuttaa värin sävyn ja vaikeuttaa halutun värin saavuttamista. Yksihaudepeittavärejä käytettäessä voidaan syövyttämiseen käyttää mitä muuta tähän väriluokkaan kuuluvaa väriä tahansa. On vaan pidettävä vaari, että ensiksi pantu väri on hauteesta poistunut. Myöskin happamia värejä voidaan samaan tarkoitukseen käyttää. Eduksi on kuitenkin ensin jäähdyttää haude noin 70° C.

Puuvillasekaisiin keinovillalajeihin nähden on tietenkin käytettävä sellaisia värejä, jotka värjäävät puuvillan ja villan samalla kertaa, jos nimittäin yhdessä hauteessa mielitään värjäys toimittaa. Tällaisina väreinä tulevat vaan suhstantiviset värit kysymykseen. Kestävyyden parantamiseksi käsitellään värjäyksiä metallisuoloilla tai formaldehydillä. Värjääminen käy seuraavasti: hauteeseen, jossa on väriä pannaan tarpeellinen määrä glaubersuolaa. Kun haudetta on hetkinen keitetty pannaan keinovilla sisään. Kun villa on ottanut väriä, jäähdytetään haude 50° C. ja käsitellään keinovilla tässä lämmössä siksi kunnes puuvilla on tullut samaan väriin kuin villa. Jos villaa myöhemmin halutaan sävyttää pannaan hauteeseen jotain tehottomassa hauteessa värjäävää villaväriä. Jokunen määrä etikkaa 2—5 % keinovillan painosta, vie värin paremmin hauteesta. Kuten suhstantivisiä värejä yleensä, voi näitä keinovillallekin värjättynä kupari- ja kromisuoloilla tehdä kestävämmäksi. Jälkikäsittely käy uudessa noin 70—80° lämpimässä hauteessa.

Usein käytetään keinovillassa olevan puuvillan värjäämiseen rikkivärejä. Kun nämä värjätään rikkinatriuiniliuoksessa, joka aina on lipeinen, suojellaan villaa aineilla sellaisilla kuin dekstriini, fosforihappoinen natriumi, glykose, maitohappoinen natriumi y. m. Värjääminen tapahtuu 25—30°C. Villa värjätään sittemmin jollain villavärillä. Jos tällaisena käytetään peittaväriä, saadaan hyvin pesoakestäviä värisävyjä.