Suomen vaakuna.

Aitosuomalainen 10, 11.3.1927

Lähinnä kai sen johdosta, että joku aika sitten julkaistussa Vaasan numerossamme kirjailija Santeri Alkio otti esillekysymyksen Suomen vaakunan uudistamisesta, on pääkonsuli Rvd. Ray jättänyt toimitukselle vaakunakysymystä käsittelevän kirjoituksen, jossa hän esittää m.m. seuraavaa:

Vuonna 1920, hetkenä, jolloin ensimäisen kerran näin Suomen vaakunan sen nykyisessä asussaan, pidin näkemääni väliaikaisena ilmiönä, koska sen sellaiseksi jäämistä en pitänyt mahdollisena; olihan sen tärkein ja merkityksellisin osa poistettu ja jäljellä vain epämääräinen — tahtoisinpa sanoa merkityksetön ja varsin puutteellinen jäännös. — Samalla johtui mieleeni kuusenoksa. Siinähän olisi meille tunnuskuvamme kruunu. Sehän on ollut meidän valtaherramme kautta esi-isiemme ja tulee sitä olemaan hamaan tuleviin polviin. Ja se on kaunis sekä koristeellinen. Sillä on omat arvonsa ja ansionsa Suomen kansan historiassa jo ammoisilta ajoilta. Se on meidän kaupan ja teollisuutemmepäätekijä sekä siis oikeutetuin ja todellisuutta vastaavin taloutemme symbooli.

Vaakunammehan on todella kuin sotilas, jolta arvomerkit ovat riistetty, eikä niinollen enää ole oikeutettu edustamaan sitä arvoa ja asemaa, mihin se on tarkoitettu. Se muistuttaa nykyisellään ollessaan maakunta- eli alusmaa-vaaitunaa, koska heraldikan mukaan maakunta-vaakunassa ei käytetä kilven harjalla arvo- eli tunnusmerkkiä paitsi erikoisessa tapauksessa. Tarkastakaamme esim. Venäjän valtakunnan tsaarinaikaista vaakunaa, niin näemme, mitenkä siinä kotkan siipien suojassa on merkitty Suomen vaakuna, mutta ei suinkaan kruunullisena, kuten meidän vaakunamme silloin oli, vaan sellaisena kuin se meillä nykyään on, siis ilman kruunua, osoittamaan että Suomi oli sen alusmaa.

Ottamalla huomioon mainitut seikat ja kun ei ole yhdentekevää, minkälainen ja missä asussa kansamme tunnuskuva on, onhan se kulttuurikysymys tämäkin, jota ei suinkaan voida välinpitämättömyydellä sivuuttaa — jätettiin maaliskuun 6 päivänä 1926 eri puolueita edustavien huomattujen kansalaisten allekirjoittama anomus valtioneuvostolle Suomen vaakunan saattamiseksi oikeuksiinsa sen alennustilasta.

Löytyy tosin ääniä, jotka ovat entisen kruunullisen vaakunan kannalla, mutta ne lienevät suurena vähemmistönä. Ja hyvät herrat: onko loogillista itsenäisen valtakunnan, joka on tasavalta, merkitä tunnuskuvassaan olevansa suuriruhtinaskunta? Ylläolevaan ajatukseen perustunee myöskin valtioneuvoston päätös 12 päivältä helmikuuta 1920, jolla kruunu vaakunastamme poistettiin.

Yksimielisyys tuntuukin olevan vallalla siitä, että kuusenoksa on ainoa, joka kruunun tilalle on kylliksi arvokas ja oikea. Mutta löytyyniitäkin, jotka haluavat kokonaan uutta vaakunaa. — Siinä esiintyvään leijonaan ja puna-keltaiseen väriin ollaan tyytymättömiäja ne tahdotaanpoistaa. On sentähden syytä lähemmin kosketella aiheen tätäkin puolta, varsinkin kun suuri yleisö ei ole tietoinen vaakunamme"historiasta, nähdäksemme, onko mainittuihin kohtiin tyytymättömyyden tai moitteen aihetta:

Vaakunamme antoi meille Juhana III vuonna 1581, sama hallitsija, joka Suomelle soi suuriruhtinaskunnallisen arvon. Siihen merkityllä leijonalla oli Juhana III tahtonut silloiselle ja tuleville sukupolville kuvaannollisesti ikuistaa, mitenkä leijonan rohkeudella, urhoollisuudella ja voimalla Suomen kansa oli taistellut perivihollistaan Venäjää vastaan, joka ainaisillahyökkäyksillään maatamme vainosi. Takakäpälillään polkee se nyt venäläistä käyrämiekkaa ja oikeassa käpälässään olevalla ritari-miekallaan uhkaa se yhtä rohkeana ja voimakkaana kuin ennenkin taistella maansa puolesta ja länsimaisen kulttuurin turvana. Vaakunassa esiintyvät värit punainen ja keltainen ovat Suomen silloiset värit, mitkä värit eivät koskaan ole olleet Ruotsin tai Venäjän. On muistettava, että silloinen Suomen lippu oli punaisella pohjalla oleva keltainen leijona, eli sama, jota ehdotettiin Suomen lipuksi ja jota yleisesti käytettiinkin vähää aikaisemminkuin nykyinen sinivalkoinen ristilippumme vuonna 1918 määrättiin viralliseksi. Vasta Z. Topelius'en aiheuttamana tulivat nykyiset sini-valko värit käytäntöön. Kilvessä ei siis löydy mitään, joka ei olisi suomalaista ja sentähden olisi meille vastenmielistä, kun leijonakin siinä on vain heraldinen vertauskuva. Mutta kylläkin on siinä arvokasta ja välttämätöntä säilytettävää: täten säilyisi muistoina arvokkaalla kohdalla meidän entinen lippumme ja vanhat värimme, ja valtion- ja sotalipussamme, johon keskelle Suomen vaakuna on sijoitettu, kohtaisivat toisensa vanha ja uusi Suomi iäksi yhtyneinä. On huomattava vielä se erinomaisen tärkeä seikka, että meidän nykyinen vaakunamme on annettu koko kansalle, sen urhoollisten ominaisuuksien tunnuskuvaksi, jotavastoin suurin, osa kansoja on omaksunut itselleen entisea tai nykyisen hallitsijansa henkilökohtaisen suku-vaakunan, ja sellaisellahanei voi olla yhtä suurta arvoa ja kantavuutta kuin vaakunalla, jolla on aateloittu kokonainen kansakunta. Nämä ovat historiallisia tosiseikkoja, jotka ovat kunniallisia ja sangen vakavasti puhuvat säilyttämisensä puolesta. Meidän historiamme on vielä vähäinen. Meillä ei ole varaa sen muistorikkaitalehtiä heittää unholaan.

"Aitosuomalaisessa" ehdotetaan leijonan tilalle karhua. Varmaa on, että karhu vaakunamme kilvessä tuntuisi kotoisemmalta ja enemmän suomalaiselta, mutta kuten edellisestä selviää, ei nyt ole eläinkunnan edustuksesta kysymys. Karhu ei suinkaan ole meille sen omaisempi eläin kuin monelle muullekaan kansalle, joskin se Satakunnassa aikoinaan oli erikoisemmin yleinen.

Tästä ja karhuun kohdistuneista muinaissuomalaisten uskonnollisista harrastuksista johtunee karhun kuvakin Satakunnan vaakunassa, josta "Aitosuomalainenkin" on saanut aiheen ehdotukseensa. Ehdotuksessa selitetään laajemmalta karhun historiaa aina Lallin ajoilta saakka. Mutta tämä kaikki on vain oletelmaa, jolle historiallisia todisteita ei löytyne. Satakunnan vaakunan pohjana on keltasininen väri, eikö silloin, jotta historiallisetmuistot säilyisivät ehjinä, keltasinineneliRuotsinkansallisvärit olisi otettava myöskin uuden Suomen vaakunan pohjaväreiksi? Tokkohan Suomen kansa siihen suostuisi, uskallan epäillä. Paitsi tätä, on Satakunnan vaakuna edustanut vain Satakuntaa ja osaa Pohjanmaata, jotavastoin leijonavaakuna annettiin edustamaan koko Suomea. Miksi näinollen karhu-kiipi olisi arvokkaampi? Se seikka, että Satakunta olisi edustanut silloista Suomea, ei kelpaa puolustukseksi, sillä niin ei käsittänyt sitä itse Juhana III:kaan, koska hän kaksikymmentäviisi vuotta sen jälkeen kun Satakunnan vaakuna oli annettu, antoi koko Suomea edustamaan nykyisen vaakunamme, jossa, käyttääkseni prof. Kustavi Grotenfeltin lausetta "karhu on parannettu jalopeuraksi".