Suomen nainen 18, 22.5.1920
(Jatk.)
Käymme sitten hetkiseksi levähtämään pikku vierashuoneeseen eli naisen huoneeseen, sillä välin kun oletettu emäntämme valmistaa kahvia. — Naisen huoneessa viihtyy parhaiten, jos tapetista, samoinkuin kaikesta muustakin, henkii kepeää siroutta ja hienoutta. Naisenhuoneen tapetissa voi olla joko huonekalujen (usein empiiri- tai rokokoo-tyydset) mukaisesti valittuja tyyliornamenttimalleja, tahi yleensä valkoiseen sovellettuja vaalennettuja puna-sini-kelta- ja vihreitä värejä, yhtyneinä hentoihin kukkaismalleihin.
Ja nyt siirrymme ruokahuoneeseen kahvipöydän ääreen antaen samalla ajatuksiemme ja tuulentupasuunnitelmiemme vapaasti liehua. Ruokahuoneen katon laudoitamme, tai ainakin seinän alaosassa on meillä lautavuoraus (paneeli), muodostettu joko ovipeilimäisesti kehystetyistä, tahi pystysuoraan asetetuista laudoista. Paneelin yläosa rajoittuu hyllyyn, jonka täytämme mukavilla esineillä jossakin tulevassa tutkielmassamme. Nyt kiintyy huomiomme vain tapettnn. Se on huonekaluston värivahvuuden mukaisesti tumma tai puolitumma, väreissään monivivahteinen, mutta samalla sulan hillitty, gobeliinimainen, hedelmä- ja kasviaiheinen.
Ruokailuhuoneesta on vain askel saliin, jos kuvittelemme sellaista suurellisuutta paperoimisinnoissamme. Pienenlainen salihuone on tavallinen nykyajan kodeissa eikä ole niin vaativainen kuin suuri; sitä voikin nimittää parhaiten seurusteluhuoneeksi, jossa perhe ja vieraat nauttivat musiikista ja hupaisesta yhdessäolosta. (Vieläkin ahtaammissa asunto-oloissa saa usein sulloa koko tämäntapaisen mukavuuden "ruokasalin".) Pikku salongin seinäpapereissa yhtälailla kuin huonekaluissakaan ei saa olla liikaloisteliaisuutta, kuten kultaa ja valkoista, niinkuin suurissa saleissa, vaan silti voi sellaisen huoneen saada vaikutukseltaan hienon ylhäiseksi, kun sovelluttaa seinäpapereihin jalojen puuainesten värien (mahongin, pähkinäpuun, ebenholtsin j.n. e.) kanssa harmoniseeraavia värejä, esim. eri tarpeitten mukaisesti tummennettuja ja vaalennettuja okkerinkellerviä soinnutuksia, okkeri kun on kullan paras vastike. Isoissa saleissa, joita yksityisperheissä harvoin onkaan, on kullan esiintyminen välttämättömyys ja sen ohella joko valkea, vaaleankeltainen tahi vaaleansininen väri, riippuen kalustuksesta.
Makuuhuone on se kodin sopukka, jota harvoin vieraille näytetään, mutta jonka miellyttäväisyys on kotiväelle ehkä kaikista tärkein seikka. Ja seinäpaperi, jos mikä, loitsu juuri "hengettäret" makuusuojaan. Siksipä sen väritys ei saa olla punaista eikä keltaista, se olisi vallan liian eloisaa, mutta ei myöskään syvää merensinistä, niinkuin useimmissa perheissä näkee kuin yhteisestä sopimuksesta valitun, se, vaikkei olekaan suoranainen virhe ja vaikuttaa kylläkin silmää lepuuttavasti, on kuitenkin kylmäkiskoista ja sairashuonemaisen kalseata. Parhaan viihtyisän rauhan luo yksivärinen tahi hyvin hämärästi kuviollinen harmaa ja harmaapitoiset vihreät tai violetit värisävyt.
Entäs lastenhuone sitten! Sen sisustamisenhan pitäisi olla naisten ja äitien mieluisimpia harrastuksia, mutta tuottaa sekin hieman päänvaivaa. Moni ei tiedä, mitä tapetiksikaan valitsisi. Taideteollisen sisustajan vaatimus kuuluu: värit iloiset, vaan ei silti vallan räikeät. Kuviollisuus koko pinnan täyttävää ja samalla pienimuotoista lajia, joka ei vilise lasten silmissä. Ylhäällä figuuriaiheinen leikillinen tahi opettavainen friisi. Paperin alaosan voi, jos tahtoo hygienisesti mukavan lastenhuoneen, laittaa pestävästä lakeeratusta tapetista asettamalla sen ja toisenlaisen tapettipinnan väliin friisin ja ylös vain pienen listan.
Tässä yhteydessä, ja ennenkuin vaellamme keittiöön, mainitsen vielä, että juuri friisin valinnassa näkee suurimmat ja epätaiteellisimmat seinäkoristelurikokset. On nimittäin vallan väärin ja kamalaa käyttää friiseissä banaaleja maisemakuvia ja kuvia yleensä. Samoin on usein laitettu tapettikaupoista saatavissa jotakin määrättyä seinäpaperia varten valmistettua friisiä, jossa tapetin omassa mallissä esiintyvä kukkaryhmä tai sen osa hiukan suurennetussa tahi pienennetyssä koossa on friisin aiheena, taikka vaikkapa samassakin koossa, mikä on hiukan oikeammin tehty, samaa ornamenttia ei näet samassa koristelussa, esim. käsityössäkään, saa käyttää eri mittakaavoissa. Liika saman aiheen toistaminen tympäisee koristelut aiteessa, kuten toistaminen kirjoitus tyylissä. Friisin luonne on kuin nauhan, siinä on oleva loppumattomiin toistuva juokseva ornamentti ja mallin tulee jatkua luontevsisti. Tämän nojalla kehoitan epäonnistumisen välttämiseksi friisiä valitessa mieluimmin aina tyytymään yksinkertaiseen kapeaan kultalistaan, joka sinänsä on kylläkin kaunis.
Myöskin huoneen korkeussuhteita ajatellessamme on muistettava eräs pieni temppu, jolla matalahkon huoneen saa näyttämään hiukan korkeammalta. Se on pystysuoran viivan markkeeraus tapetissa.
Ja sitten vieläkin eräs tärkeä seikka. Jos huone on huonovaloinen, on sen seinäpaperien väriasteikkoa suhteellisesti vaalennettava, jotta huone vaikuttaisi valoisammalle.
Myöskin eri vuodenaikoina käytettävät huoneet vaativat eri värejä, talvihuoneet tummahkoja ja lämpöisiä, kesähuvilan huoneet taas voivat olla aika helakoita ja vaaleita ja yksinkertaisia kaikin puolin.
Vihdoinkin voimme jättää "herrashuoneet" ja taivaltaa tutkimaan emännän ehkä tärkeintä työpajaa, keittiötä.
Keittiöstä saatavan vaikutelman pitää olla iloinen ja siisti. Yleisväritys tuntuu kotoiselta, jos se on vaalean keltapunainen. Lakeerattu pestävä tapetti, jossa tavallisesti on valkealla pohjalla geometriset kuviot, on suositeltava, se yhtyy kauniisti kaakelihellin valkeaan väriin. Kokonaan kiedetty on taiteellisesti katsoen puun syitä matkiva, imiteeraava, n. s. tammitapettilaji.
Nytpä olemme jo koko talon seinät pääpiirteissään paperoineet. Ja koska tulimme pääovesta niin lähdemme väsyneinä ulos keittiön kautta muihin askareihin, mutta palaamme pian uudestaan ja silloin kalustamme ja käsitöin somistamme joka sopen.
- Kyllikki Malm.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti