Somero 1, 1928
Lukijan näköpiirin awartamiseksi ja antaaksemme kemialle sen arwon kuin sille kuuluu kaiken nykyisen siwistyselämän kehityksessä lähtekäämme pikaiselle käynnille kemistien työmaata tarkastamaan.
Kun 1480 oli keksitty rautamalmin waluraudaksimuuttamismenetelmä, suoritettiin se sulatoissa puuhiillä käyttämällä. Siitä oli seurauksena metsien loppuminen Englannissa ja Sajsassa ja piti ottaa käytäntöön kiwihiili. Se ei kuitenkaan sellaisenaan kelwannut sulattoihin. Se piti kuumentaa, niin ettei ilma sen kanssa päässyn kosketuksiin. Tällä tawoin siitä saatiin poistumaan aineet, jotka waikeuttiwat raudan sulattamista. Näin syntyi koksia. Se oli ensimäinen tuote, jota kiwihiilestä osattiin walmistaa. Mutta wain puolet kiwihiilen painosta saatiin koksia. Tämä kiinnitti kemistien huomiota ja he rupesiwat tutkimaan, mihin häwiää toinen puoli. Kokeissaan he käyttiwät kuiwatislausmenetelmää. Klwihiiltä kuumennettiin umpinaisessa säiliössä, mistä syntyneet kaasut johdettiin jäähdyttäjään. Täällä ne kylmyyden waikutuksesta muodostuiwat nestemäisiksi aineiksi. Tällä tawoin saatiin kuumennettaessa syntyneistä kaasuista tiiwistetyksi paksuhkoa, mustaa massaa, jota sanotaan kiwihiiliterwaksi, sekä pahalta haisewaa wettä, jota nimitetään kaasuwedeksi. Se sisältää ammoniakkia ja käytetään mm. tekolannoittimien walmistukseen. Sen lisäksi kaasumaisena poistuu walokaasua, jota käytetään nykyään useissa kaupungeissa walaistus- ja polttoaineena. Kiwihiili on siis jo jakautunut useaksi käyttökelpoiseksi aineeksi pelkästä kuumeutamisesta.
Lähtetäämme katselemaan sitä ihmemaailmaa, jota awautuu eteemme, kun kemisti ryhtyy kasittelemään yhtä näistä kiwihiilen kuiwatislaustuotteista nimittäin kiwihiiliterwaa.
Kiwihiiliterwa on yhdistys monen monesta aineesta, jotka taasen kuiwatislauksen awulla woidaan eroittaa ja jäähdyttämällä muuttaa nestemäiseen muotoon. Eri lämpömäärissä eroawat eri aineet ja niin esim. jo 80 ast. lämmössä ilmestyy jäähdytysputkeen bentsooli ja sitten toluoli nimiset n. s. kewyet öljyt, joista puhumme myöhemmin. Wähän korkeammassa lämmössä ilmaantuwat keskiöljyt, jotka sisältäwät karbolihappoa, naftaliiniä, kresolia y.m. desinfisioimiseen käytettyjä aineita. Sen jälkeen tulewat n.s. raskasöljyt, joista helposti eriää naftaliiniää ja joita sellaisenaan käytetään dieselmoottorien käyttämiseen ja ratapölkkyjen, puhelinpylwäiden y.m. kyllästyttämiseen. Wielä saadaan antraseeuia, erästä öljyä joka sisältää suurimmaksi osaisi karbolineumia, puun säilytysainetta.
Kaitti edellisessä mainitut aineet owat wasta raaka-aineita mitä moninaisemmille hienommille tuotteille, joista nyt käymme puhumaan. Mitä mullistawin merkitys on kiwihiiliterwan tuotteella wäriteollisuiden alalla. Ottakaamme siis ensiksi käsiteltäwäksemme wäriaineet.
Indigo oli ennenwanhaan yleisimpiä wäriaineita, mutta se tuotiin etelämaista ja tuli kalliiksi. Se saatiin erään kaswin lehdistä ja koska tuota kaswia ei woinut wiljellä Euroopassa, rupesiwat kemistit etsimään sille korwiketta.
Jos ennenmainittua bentsolia ja salpietarihappoa käsitellään yhdessä, syntyy nitrobentsoli niminen aine. Tämä woidaan muuttaa aminobentsoliksi eli aniliiniksi. Samaa ainetta oli sisältänyt indigo ja nyt oli siis awautunut tie uusien wäriaineiden luomiseen. Aniliini on wain wäriteollisuuden raaka-aine. Ensimäiset tässä saadut wäritoliwat sinipunerwa ja punainen. Kun sitten aniliiniä ja metallikloridia kuumennetaan yhdessä, syntyi fuksiini nimistä, myöskin punaista wäriä. Se on saanut nimensä fuksian kukan (werenpisaran) mukaan ja herätti keksittäessä mitä suurinta huomiota sillä komeinkin kokenillipunainen näytti sen rinnalla himmeältä. Koska keksinnöllä oli patentti, koetettiin sitä kiertää käyttämällä äskeisen metallikloridin asemasta jotain muuta ainetta. Sellaiseksi huomattiinkin arsenihappo. Tämän aineen ansiota on, että aniliiniwärit oliwat kauan huonossa maineessa myrkyllisyytensä tähden. Siitähän on nykyään päästy, kun wärin walmistukseen käytetään meille edellisestä tuttua nitrobentsolia arsenihapon asemasta. Monet wuodet pilasi aniliiniwärien huono kestäwyys niiden mainetta mutta myöskin tämä seikka on jo täydellisesti muuttunut. Jopa walmistetaan sellaisiakin wärejä ns. indantreniwärit joiden kestäwyys on itse wärjättäwän aineen kestäwyyttä parempi. Voidaan walmistaa erilaista käytäntöä warten waloa, pesua, wettä, hikeä ja silitystä kestäwiä wärejä. Yhteensä lienee wärjäämöissä käytännössä nykyään 400—500 erilaista keinotekoista wäriainetta.
Krappi oli toinen entisajan huomattawa wärikaswi. Se oli aasialainen kaswi mutta menestyi myös Euroopassa. Wäri saatiin kaswin juurista ja nimitettiin matarapunaksi eli turkinpunaiseksi. Alettiin tutkia mitä tuo krappi eli matarapuna sisältää ja saatiin tulokseksi antraseenia, josta olemme puhuneet. Nyt oli siis wain tehtäwänä keksiä menetelmä, miten antraseenista saadaan matarapunaa. Se löytyikin. Antrasenia kuumennettiin tarpeellisten lisäaineiden kanssa kattilassa johon lisättiin paljon happea. Täten saaliin erinomainen tulos. Waikkakin kiwihiiliterwassa on wain 0,4 pros. antrasenia, niin riittää se helposti tyydyttämään wärjärien matarapunan tarpeen ja siksi on krapinwiljelys loppunut. Keinotekoista matarapunaa nimitetään tawallisesti alitrasiiniksi. [alitsariiniksi]
Niinkuin muistamme, saadaan naftaliinia keskiöljyistä. Sen tunnemme koinhävityskeinona. Siitäkin saadaan eräs uusi wäriaine, nimittäin hydronsininen eli merensininen, jolla jo kauan ennen maailmansotaa wärjättiin matruusten kaulukset. Se on kestäwämpi ja huokeampi kuin indigo jota ennen tähän tarkoitukseen käytettiin. Tämän lisäksi mainittakoon malakiitti wihreä eli santarminsininen, joka walmistetaan nitrobentsoolista. Tästä johdetaan myös monet hajnaineet.
Wielä 50 wuotta sitten eiwät huokeimmista aineista walmistetut saippnat tuoksuneet juuri hywiltä, mutta sittemmin on niiden paha haju saatu poistetuksi lisäämällä niihin hiukan nitrobentsoolia, joka kulkee mirbaniöljyn nimellä, ja jolla aiwankuin sattumalta on karwasmantelin tuoksu. Samaten woidaan toista tietä walmistaa itse karwasmanteliöljyä keinotekoisesti. Täten woidaan käyttämällä perusaineena etupäässä bentsoolia walmistaa nykyään mitä hienoimmat ja moninaisimmat saippuoiden ja useiden rohdoskauppatawaroiden hajuaineet m.m. myski, jota alkuperäistä sen korwike mitä pettäwimmällä tawalla muistuttaa lääkeaineet., ja Antiseptiset
Paljon suurempi merkitys kuin kaupallisella alalla on aniliiniwärien keksimisellä kuitenkin lääketieteen alalla. Opittiin wärjäämään bakteereja noilla wäreillä. Silloin oli helpompi tutkia noita pikkuolioita ja se johtikin pian uusien ennen tuntemattomien bakteerien keksimiseen. Näin löytyi mm. w. 1882 tuberkelibasilli setä paljon myöhemmin sukupuolitautten aiheuttajat. Keksittiin sitten myöskin salwarsani, wiimemaintttuja tauteja wastaan käytetty lääke. Se on johdettu bentsoolista yhdistettynä monen muun aineen m.m. hopean ja suolahapon kanssa. - Kuten tunnettua, muowauttaa luonto monilla kasweilla aineita, joilla on hämmästyttäwä waikutus ihmisruumiiseen. Sellaisia owat kuumeläake kiniini, unilääke morfiini, silmäterää laajentawa antropiini ja paikallisesti kuolettawa kokaiini. Kauan askarrutti taas kemistejä keinotekoisen kuumelääkkeen keksiminen. Wasta w. 1909 löydettiin aine jolla oli samanlaiset ominaisuudet kuin kiniinillä. Sitä nimitettiin kinoliiniksi. Se saatiin syntymään kuumentamalla yhdessä aniliinia, nitrobentsoolia, glyseriiniä ja rikkihappoa. Se ei sellaisenaan kuitenkaan kelwannut lääkkeeksi mutta wähäsen muuntamalla siitä saatiin nuo tunnetut kuumelääkkeet: antipyrini, fenafetini ja antifebrini.
Jos sitten kuumennetaan bentsoolia 186° saakka ja samalla lisätään siihen happea, muuttuu se karbooliksi. Se on antiseptinen, bakteereja tappawa aine, joka on tuottanut aitanaan mitä suurinta siunausta m.m. tappotantereilla saaden sodat jollakin tawoin inhimillisemmiksi.
Bentsooli woidaan muuttaa bentsoehapoksi ja karbooli salisylihapoksi. Molemmat owat antiseptisiä aineita. Edellistä käytetään ulkomailla margariiniin tekemään sitä kestäwäksi, meillä myös samassa tarkoituksessa marjasäilykkeihin aiwan samoin kuin salisylihappoa. Salisylihappoinen natriumi ja asperiini owat myös karpoolista johdettuja lääkkeitä, edellinen niwelreumatismia ja jälkimainen kuumetta wastaan.
Suorasti tai epäsuorasti polweutuu siis kiwihiiliterwan tislaateista ei ainoastaan peloittawimpien wihollistemme, sairautta synnyttäwien bakteerien tuntemiswälineet, waan myöskin niitä on paljon tärkeämpää niiden wastustamisaineet, ja siten se on johtanut yhteen kaikkien aitojen suurempia edistysaskeleita.
Kummallisinta on ehkä se, että tähän kiwihiiliterwasta johdettujen aineiden sarjaan woimme liittää myös mausteet.
Äskeisestä bentsoehaposta on hywin helposti johdettawissa sakariini. Se on aine joka saa aikaan makuwaikutuksia aina 500 kertaa woimakkaampia kuin sokeri mutta sillä ei ole rawintoarwoa. Sitä sanotaan sentähden mausteeksi.
Räjähdysaineet.
Mainitsimme juuri siitä laupeuden työstä jota karbooli taistelutantereilla on saanut aikaan. On kuin kohtalon iwaa, että juuri sama aine on saanut olla lähtökohtana yhä uusien sodan häwitysteinojen keksimiselle, ja se siis on saanut sodat myös kauheammiksi seurauksiltaan. Wanhan ruudin aineosat oliwat salpietari, rikki ja hiili. Se synnytti sawua räjähtäessään. Jos annetaan salpietarihapon waikuttaa määrätyllä tawalla karboliin, syntyy pikriinihappoa. Se on uusi ruutilaji tai oikeammin lähtöaine uusitte ruutilajeille, jotka kaikki räjähtäwät sawuttomasti. Tästä on walmisteltu m.m. meliniitti, ensimäinen ranskalainen sotaruuti. Se hylättiin kuitenkin koska se osoitti taipumuksia itsesyttnmiseen kun sitä pitempiä aikoja säilytettiin warastossa. Jättämällä syrjään muut sawuttomat ruudit mainitkaamme wielä ns. trinitrotoluoli, jota pidettiin ihanteellisempana sotaruutina mailmansodan aikana. Se on walinistettu toluolista joka oli eräs terwan tislaateista. Sen etuja on m.m. tärähdyswarmuus ja myrkyttömyys.
Lopuksi mainittakoon wielä samaan kiwihiiliterwan tuotteiden sarjaan parkkiaineet.
Niinkuin tunnetaan käytetään nahkojen parkitsemiseen puun kuoria. Kun ne käwiwät wähiin saiwat taasen saksalaiset aiheen keinotekoisin ainein korwata tuon luonnosta saadun partitsemisaineen. Sekin löydettiin terwan tislaattien joukosta ja nykyään jo meilläkin käytetään paljon näitä keinotekoisia parkitsemisaineita.
Näin olemme luoneet yleiskatsauksen kiwihiiliterwan jalostamisen tärkeimpiin tuloksiin. On tunnettua. että kaikki merkityksellisin tällä alalla on saksalaisten aikaansaamaa. Warsinkin aniliiniwäriteollisuus on pysynyt ja pysyy yhä edelleenkin saksalaisten hallussa. On epäilemättä olemassa yksityisiin teknillisiin aloihin suuntautuwaa kansallista erikoislahjakkuutta. Saksalaiset owat tällä alalla suorittaneet suurtyön, jonka merkityksen siwistywälle maailmalle huomaamme muistellessamme ylläesitettyä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti