Kirjapainokoneiden kehityskulku.

Kirjaltaja 6 / 1903

Kirj. Albert Engelhardt Leipzigissä.

A. Pikapainimet.
Kun Friedrich König, pikapainimen nerokas keksijä, pitkällisellä kokeilulla ja uupumattomalla kärsivällisyydellä, saattoi vuonna 18 11 pystyttää ensimäisen pikapainimensa, ei hän suinkaan aavistanut kuinka vielä samalla vuosisadalla näiden rakenne oli saavuttava semmoisen täydellisyyden ja levenemisen sekä mitkä muutokset tuossa alkuperäisessä japuutteellisessa koneessa oli tapahtuva.

Epäilemättä on pikapainimen keksintö luettava maailman suurimpiin keksintöihin. Niin, onpa se melkein yhtä tärkeä kuin Gutenbergin keksintö käyttää irtonaisia kirjakkeita. Friedrich Königillä onkin senvuoksi sijansa Saksan mainiompain miesten rinnalla. Tähän tosiasiaan katsoen, asetetaan hän ammattimiesten ja kaikkien niiden puolelta, jotka ovat tekemisessä taiteemme kanssa, Gutenbergin rinnalle samalla kun hänen nimensä säilytetään kalliissa muistossa.

Pikapainimessa sai ihmiskunta lahjan, joka arvaamattomalla tavalla kehitti kulttuurin kaikkien kansojen keskuudessa ja samalla oli suuremmoinen todiste saksalaisen korkeasta henkisestä kyvystä.

Kirjapainotaito ei olisi ilman tätä keksintöä milloinkaan saavuttanut nykyistä merkitystään ja suuremmoista levenemistään. Varsinkin sanomalehdistö, joka viimeisinä vuosina on kehittynyt kirjapainotaidon tärkeimmäksi haaraksi, olisi aivan ajattelematon ilman pikapaininta ja siitä kehittynyttä rotationipaininta.

Vertaillessa nykyisiä, kaikilla uutuuksilla varustettuja pikapainimia, ensimäisiin Königin koneisiin, niin täytyy samalla kun ihailee Königin neroa, antaa tunnustuksensa nuoremmallekin sukupolvelle heidän luomiskyvystään ja taitavuudestaan konerakennealalla. Sadat kyvykkäät teknikot ja ajattelevat ammattimiehet ovat olleet saattamassa Königin keksinnön nykyiselle korkealle kannalle. Myöskin näille miehille, joiden nimet eivät ole kiveen tai rautaan ikuistetut, tulee pieni osa Königin kunniaseppeleestä, sillä heidän ansionsahan on kehittyneempi  koneenrakentamistekniikka, jolle höyry, sähkö y. m. tulivat avuksi. Ihmetellen seisahtuu ei ainoastaan vieras, vaan ammattimieskin, rotationipainimen ääreen, pitäen sen todellisena ihmeenä ja syystä kyllä nykyisen konerakennetekniikan loistokohtana.

Varsinaisten sanomalehtirotationipainimien rinnalle tulee nykyään myöskin kuvien- ja moniväripainatukseen käytettävät rotationipainimet,
joita vieläkin suuremmalla syyllä kuin ensinmainittuja saattaa pitää "ihmeinä". Huolimatta tästä, ei ihmishenki aijo sittenkään pysähtyä, vaan ajattelee uupumatta pikapainimen kehittämistä yhä täydellisemmäksi.

Ylikatsahduksemme selvyyden vuoksi palaamme pikapainimen alkuun takaisin, siitä lyhyesti tehdäksemme selkoa sen kehityksestä ja samalla Friedrich Königin elämän pääpiirteistä.

Friedrich König syntyi huhtikuun 17 p:nä 1775 Eislebenissä (Saksin maakunnassa), jossa hänelle on muistopatsas pystytetty. Kuudentoista vanhana tuli hän oppiin Breitkopf & Härtelin kirjapainoon Leipzigissä, opiskeli myöhemmin setänsä luona Greifswaldissa kirjakauppa-alaa sekä lepoajoillaan, erään kerran oleskellessaan Leipzigissä, matematiikkaa ja mekaniikkaa. Jo oppivuosinaan kantoi hän päässään aatetta käsipainimen parantamisesta ja vaihtamisesta pikapainimeen. Kun varansa eivät riittäneet näin korkealle pyrkivien suunnitelmien toteuttamiseen, kääntyi hän useiden saksalaisten hallituksien ja varakkaiden henkilöiden  puoleen avunpyynnöllä mutta turhaan, kaikkialla annettiin hänelle kieltävä vastaus. Vuonna 1806 meni hän Pietariin odottaen parempaa menestystä ja toivoen apua, mutta sielläkin raukesivat toiveet tyhjiin. Saman vuoden lopulla matkusti hän Lontooseen, jossa voitti rikkaan, ennakkoluulottoman kirjanpainajan Th. Bensleyn puolelleen. Königille kävi siis kuten monelle toisellekin, synnyinmaa ei käsittänyt neroaan joten vasta ulkomaalta K:n keksintö saapui kotimaahan.

Kuten alussa jo mainittiin saatettiin monien epäonnistuneitten yritysten jälkeen v. 1811 Lontoossa pystyttää ensimäinen pikapainin, joka painoi 800 kappaletta tunnissa. Tämä kone vielä oli käsipainimen perusteella rakennettu ja monella tavalla puutteellinen, joiden poistamiseksi König kuitenkin ahkerasti työskenteli. V. 1812 valmistui ensimäinen silinteripainin jota pian seurasi kaksisilinterinen kaksoispainin ja jolla "Times" ensikerran painettiin v. 1814. - Ensimäisen pikapainimen vastaanotti Lontoon kirjaltajisto hyvin vihamielisesti, ei suinkaan fyysillisen voiman sijaisena eikä edistyksenä, vaan p-n työnä, jota he mielellään keksijän kerällä olisivat hävittäneet.

Mainita saattaa, että Königin aate, joka Englannissa ensimäiseksi saavutti todellisuuden, monelta kekseliäältä englantilaiselta jo samoihin aikoihin jäljennettiin tai koetettiin parannella ja eikä suinkaan menestyksettä. Siksi Englannille Saksan rinnalla tulee ensi sija pikapaininkoneen toteuttamisessa ja käytäntöönsaattamisessa. Käytännölliset englantilaiset äkkäsivät paljon nopeammin kuin saksalaiset kirjanpainajat pikapainimen edut, sillä jo vuosisadan alussa Lontoon pitkälle kehittynyt sanomalehdistö ja nuori käyttökelpoinen höyryvoima antoi vakavimman kehoituksen edistykselle.

König palasi sittemmin Saksaan takaisin, yhtyi mekaanikko Baueriin ja perusti tämän kanssa v. 1817 ensimäisen saksalaisen  pikapainintehtaan Kloster Oberzelliin Würzburgin lähellä, joka tehdas pian saavutti maailmanmaineen.

V. 1823 pystytettiin ensimäkien pikapainin Berliinissä. V. 1826 sai F. A. Brockhaus Leipzigissä ensimäisen pikapainimensa ja vielä samana  vuonna pantiin Stuttgartissakin yksi käyntiin.

Näissä kaupungeissa, kuten Lontoossakin, otettiin ensimäiset koneet kirjaltajien puolelta hyvin epäluuloisesti vastaan. Brockhausin luona ensimäinen kone hädin tuskin saatiin suojelluksi painajien hävitykseltä, ajatellen sen vahingoittavan suuresti heitä. Samaten Leipzigin kirjanpainaja-yhteystö pani monta estettä pikapainimen käytäntöön saattamiselle, luullen sen kaikkea muuta kuin siunausta tuottavaksi, joka nurjamielisyys, kun muistelee sen ajan ammattijärjestöä ei ole kummeksittava.

Friedrich Königin kuoltua 1833 siirtyi tehdas hänen pojilleen Wilhelmille ja Friedrichille, jotka saattoivat isän vaivalla ja huolella alotetun tehtaan täyteen kukoistukseen.

V. 1840 valmistui toiminimeltä König & Bauer ensimäinen pikapainin kiertoliikkeellä ja v. 1847 ensimäinen neljänkertainen pikapainin, jota pitemmän ajan kuluttua v. 1865 ensimäinen kaksiväripainin seurasi.

Ensimäinen rotationikone, jolla saksalainen pikapaininrakennustaide saavutti huippunsa, valmistui v. 1876.

Pikapaininkone on viimeisen vuosikymmenen kuluessa saavuttanut osakseen niin paljon parannuksia, että käy mahdottomaksi tässä luetella ne kaikki. Mainittakoon vaan entistä vahvempi rakennustapa, täydennetty värilaitos, parannettu telahyty, punktuurilaitos tarkan registerin aikaansaamiseksi, automaattinen paperin alistuslaitos, punktuurien vaihtaminen tarkasti toimiviin alistuslaitoksiin ja automaattiseen arkkien tasoituskoneistoon sekä parannetut merkkijärjestelmät. Viimemainittujen parannuksien lopullisena päämääränä katsotaan olevan automaattista, yksityisiä arkkeja alistavaa laitosta. Vaikka niitä jo on useanlaatuisia, ei yksikään vielä ole saavuttanut, meidän tietääksemme käytäntöä täällä Suomessa, joka ei olekaan kummallista, koska ne vielä ovat epäilyksen alaisia kotimaassaankin.

Paitsi König & Bauerin tehdasta, ilmaantui Saksassa pian muitakin tehtaita pikapainimien rakentamista varten. Verrattain lyhyessä ajassa kehittyivät ne hyvin korkeaan asemaan; uudistuksilla ja parannuksilla saavuttivat nekin sekä koti- että ulkomaalla tunnustusta. Niitä on nykyään toista kymmentä joista Suomessa tunnetuimmat lienevät, König & Bauerin lukuunottamatta, Augsburgin ja Niirnbergin yhdistetyt tehtaat, Johannisbergin ja uusimpien joukossa Schelter & Giesecke.

Melkein kaikissa Saksan paininkonetehtaissa valmistetaan paitsi yksinkertaisia ja monimutkaisempia pikapainimia, myöskin rotationipainimia sanomalehti-, kuva- ja väripainosta varten.

Viime vuosina on englantilainen ja erittäinkin amerikalainen pikapaininrakenne erinomaisilla parannuksillaan ja vahvemmalla rakenteellaan uhkaavalla tavalla alkanut kilpailun saksalaisten kanssa. Muutamat saksalaiset tehtaat ovatkin senvuoksi, huomatessaan vaaran, ruvenneet omistamaan viimeksimainittujen maiden uutuuksia - millä menestyksellä - on vielä epätietoista.


B. Tiigelipainimet

Nykyään kirja- ja aksidenssipainatuksiin niin välttämättömät tiigelipainimet ovat alkujaan Amerikasta. Vaikka tiigelipainimen perusteet ovat yhtä vanhat kuin itse kirjapainotaitokin, on kuitenkin olemassa suuri ero painamisessa käsi- tai ensimäisellä tiigelipainimella ja nykyaikaisen tiigelipainimen välillä, jota olemme tunteneet noin 20 vuotta, ja joka suuressa määrin on täyttänyt pitemmän aikaa vallinneen aukon käsi- ja pikapainimen välillä.

Tiigelipainin vastaanotettiin senvuoksi tervetulleena sijaisena käsi- ja pikapainimille pienempien aksidenssitöiden suorittamisessa. Vanhemmat ammattitoverit muistavat vielä varsin hyyin, kuinka ennen tiigelipainimien ilmaantumista, pienimmätkin aksidenssityöt, käyntikorttiin saakka, kaikki oli suoritettava joko pika- tai käsipainimella.

Saksassa asettuivat kirjanpainajat tätä Amerikasta joukottain tuotua paininta vastaan, alussa hylkäävälle tai odottavalle kannalle. Täten syntyi elinkeinovapauden avustamana, joukko pieniä ja pienenpieniä painoja, jotka työskentelivät vaan yhdellä tai useammalla tällaisella pienellä tiigelipainimella. Kun vielä maksuehdot olivat mitä helpoimmat ja muutamat kirjakevalimot antoivat kirjakkeita puoli tai koko minimeissä muillekin kuin ammattimiehille, syntyi painoja kuin sieniä sateella. Siten moni kirjansitoja suurissa ja pienissä kaupungeissa perustivat "painon" kirjansitomonsa oheen, joista monessa paikassa vielä tänäkin päivänä on suuri haitta. Nämä pienet painot riistivät itselleen vähitellen kaikki pikkutyöt tarumaisen halpaan hintaan ollen siten suurena vaarana kirjapainoteollisuudelle. Kirjanpainajien lyhytnäköisyyden tähden, he kun eivät tahtoneet tunnustaa tiigelikoneen elinoikeutta, syntyi likakilpailu aksidenssialalla, jota kilpailua vastaan kirjanpainajat nyt saavat katkerasti katuen ankarasti taistella. Tiigelikoneen määränä oli jo ensi e.siintymisellään tuottaa siunausta ammatille, mutta kirjanpainajien suvaitsemattomuuden takia tuotti se ammatille suunnattomia vahinkoja.

Totta kyllä on, että tiigelipainimet aina viimeisiin vuosiin saakka olivat vaillinaista rakennetta, mikä ei sallinut niiden käyttämistä parempiin töihin. Tämä seikka osaltaan myöskin on vaikuttanut että moni etevä ja oikein laskeva kirjanpainaja jätti koneen huomioonottamatta, jota nyt kuitenkin tunnustetaan suureksi tyhmyydeksi. Kaikella uudella on puutteellisuutensa, joka vasta käytäntöä saavutettua saattaa korjata, kuitenkin edellytyksellä että ne joutuvat oikeihin käsiin. Ja tämä toteutui tiigelikoneen suhteen täydellisesti.

Nykyaikana on kuitenkin tiigelipainin, jonka rakenne suurien parannuksien kautta on saavuttanut erinomaisen täydellisyyden, tullut tärkeäksi jäseneksi painokoneiden alalla. Tuskinpa nykyään enään on painoa, josta tämmöinen uupuu. On vihdoin tunnustettu että tiigelipainin kuuluu painon tärkeimpiin koneihin, olkoon paino sitten suuri tai pieni.

Etevin tiigelipainintehdas lienee tätä nykyä Schelter & Giesecke Leipzigissä, joka on kehittänyt konetta täydellisyyttä kohti, joka ansaitsee ihmettelyä. Heidän vahvasti rakennetuissa koneissaan ei tarvitse peljätä sivuseinien murtumista, joka ennen oli tavallista, ja hyvän värilaitoksensa johdosta saattaa siinä paitsi kaikenlaatuisia yksi- ja monivärisiä aksidenssitöitä, painaa autotypioita, kolmivärikuvia y. m. ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Koneeseen on vielä sovitettu kuumennuslaitos, jotta painaminen n. k. kirjansitojaväreillä saattaa käydä päinsä ja jotka värit varsinkin nykyaikaisien kansilehtien painamisessa ovat käyneet tarpeellisiksi. Sen lisäksi saattaa koneella toimittaa korkopainosta ilman että kone siitä pilaantuisi, jommoista ennen ei uskaltanut ajatellakaan, ja jolloin tämä tapahtui joko käsitai kirjansitojan kultauspainimessa. Ovatpa itse kirjasitomotkin alkaneet käyttämään tämmöisiä koneita pienempiin kulta- ja korkopainoksiin, joten pienemmät kultauspainimet vähällä  ovat joutua alakynteen.

Toivottavasti konetta yhä vieläkin parannetaan, sillä niin hyvä kuin se nyt jo onkin, on siinä kuitenkin yksi virhe, sen hidas kulku. Juuri tätä seikkaa silmällä pitäen ovat amenkalaiset ryhtyneet rakentamaan pieniä, vähän tilaa vieviä itse alistavia silinteripainimia, jotka ovat helposti hoidetut. Niistä saattaa ajan pitkään kehittyä hyvinkin vaarallisia kilpailijoita hitaasti kulkeville tiigelikoneille.

Ylläolevassa olemme kaikessa lyhykäisyydessä tehneet selkoa tavallisimpien painimien kehityksestä. Paljon on jo saatu tällä alalla aikaan, mutta kehitys, joka uupumattomana käy eteenpäin on ehkä yhtäkkiä hämmästyttävä meitä taaskin jollakin ihka uudella keksinnöllä.