Koulun maaliopas

[2]

[---]

KOULUN MAALIOPAS
Lyhyt opas kouluissa esiintyviä sisustus- ja ulkomaalaustöitä varten

2:nen painos

Julkaisija:
TIKKURILAN TEHTAAT
VERNISSA-, VÄRI- JA LAKKATEHDAS
Omistaja:
A.B. SCHILDT & HALLBERG O.Y. Tikkurila

[---]

HELSINKI
K. F. Puromiehen Kirjapaino O.-Y. 1938

[---]

SISÄLLYS:

SISUSTUSMAALAUKSET..................... 6
Lattiat ..................... 6
I. Uudet lattiat puun väriin ..................... 6
II. Uudet lattiat kuullotusväriin ..................... 7
III. Uudet lattiat peittoväriin ..................... 8
Vanhat lattiat ..................... 9
IV. Vanha lakkaus poistettava.....................9
V. Uudestilakkaus vanhan päälle ..................... 10
VI. Vanha maalaus poistettava ..................... 11
VII. Uudestimaalaus vanhan päälle ..................... 12
Opettajain asunnot ..................... 13
Virheellisyydet lattianlakkauksessa ..................... 14
Yleisiä neuvoja ..................... 18
Seinät, katot, ovet y.m ..................... 19
I. Uudet pinnat ..................... 19
II. Vanhat pinnat ..................... 20
III. Himmeät pinnat .....................21
IV. Paneelikatot ja seinät .....................21
ULKOMAALAUKSET.....................23
Ulkoseinäts..................... 23
Ulko-ovet.....................25
Ulkoportaikot .....................27
KALUSTOT ..................... 30
Uudet kalustot..................... 30
Lakkaus .....................30

[4]

Kuullotus ..................... 30
Selluloosalakkaus ..................... 31
Yksinkertainen menetelmä ..................... 31
Vanhat kalustot ..................... 32
Koulutaulujen maalaus ja viivoitus ..................... 34
KÄSITÖIDEN MAALAUS ..................... 36
AINEET ..................... 39

[---]
Koulun maaliopas.
Lyhyt opas kouluissa esiintyviä sisustus- ja ulkomaalaustöitä varten.

Kouluissa kysymykseen tulevat maalaustyöt ovat osal­taan hyvinkin tärkeitä. Senvuoksi ei olekaan aivan vähä­pätöisestä taloudellisesta merkityksestä se, että työt suori­tetaan oikealla, tarkoitukseen sopivalla maaliaineella sekä että työssä noudatetaan oikeita työmenetelmiä. Näihin työmenetelmiin ovat luonnollisestikin varsinaiset ammattimaalarit täysin perehtyneet, joten heitä varten ei tarvita erikoista opastuskirjasta, mutta koska paikkakunnilla, missä koulut sijaitsevat, etenkin syrjäisemmillä maaseuduilla, har­voin on saatavissa päteviä ammattimaalareita, on sillä seikalla suuri merkitys, että myöskin koulujen johtokunnat ovat maalaustöistä perillä, niin että voivat antaa asianmukaisia ohjeita ja asiantuntemuksella valvoa työn suoritusta. Tätä päämäärää silmällä pitäen olemme laatineet jälessä seuraavan selonteon kouluissa kysymykseen tulevista maalaustöistä, selostaen sekä kyseeseen tulevia ulko- ja sisustusmaalauksia, kuten lattioiden, seinien ja ovien maalausta että koulukalustojen maalausta ja korjausta. Samalla selostetaan myös käsityöopetuksessa tavallisimmin esiintyviä yksinkertaisempia maalaustapoja.

[6]

SISUSTUSMAALAUKSET.

Lattiat.

Vaikeimpiin ja vaativimpiin maalaustehtäviin kouluissa on kieltämättä luettava lattian maalaus. Kouluissa on lattiapinta enemmän kuin missään muualla rasittavan kulu­tuksen alaisena. Tyydyttävän tuloksen saavuttamiseksi ei riitä yksin se, että käytetty lakka tai lattiaväri on ollut par­hainta laatua. Vähintäin yhtä tärkeätä on, että maalaus- ja lakkaustyö on oikein tehty, sillä tavallisimmin on juuri epä­tarkoituksenmukainen työmenetelmiä todettu epätyydyttä­vän tuloksen syyksi. Seuraavassa esitämme ohjeita siitä, miten ensiluokkainen lattiamaalaus ja -lakkaus on suoritet­tava. Sitä paitsi luettelemme muutamia niistä syistä, joista voi johtua epätyydyttävä tulos ja selostamme miten näinä virheellisyydet voidaan korjata.

Uudet lattiat.

I. Uusi lattia, missä puun luonnollinen väri on säilytettävä.[7]
Huom.! Koululattioiden lakkaukseen käytetään usein säästäväisyyssyistä huokeimpia lattialakkalaatuja. Tällaisten lakka­laatujen käyttäminen ei kuitenkaan ole suositeltavaa, koska sellaiset lakat ovat haperia eivätkä kestä yli talven sitä anka­raa kulutusta, jolle koululattiat ovat alttiina. Eri lakkalaatu­jen hintaero on myös itse asiassa niin pieni, että hieman kal­liimpi lakka ei mainittavammassa määrässä kallistuta työtä, koska lattioiden käsittelyssä itse työkustannukset muodosta­vat pääasiallisimman osan kokonaiskustannuksista. Kestä­vyyttä silmällä pitäen tulee hyvällä lakalla käsitelty lattia aikaa myöten halvemmaksi kuin jos halpahintaista, mutta vähemmän kestävää lakkaa on käytetty. Edelleen olisi myös­kin huomiota kiinnitettävä siihen, että paremmalla lakalla käsitelty lattia aina tekee paremman ja hienomman vaiku­tuksen. Lakkalaaduista puheen ollen on vielä kiinnitettävä huomiota seuraavaan: Kun lakka on kulunut pinnasta pois, alkaa itse puunpinta kulua. Tällaiset kuluneet kohdat vai­keuttavat tuntuvasti lattiapinnan uudestilakkausta ja tekevät lattian epätasaiseksi ja rumaksi. Olisi senvuoksi lakkaukseen käytettävä lakkaa, joka kestää kulutusta seuraavaan kesään, kunnes uudestilakkaus voidaan suorittaa. Suosittelemme sen-vuoksi koululattioiden lakkaukseen käytettäväksi joko
UNICA Lattialakkaa N:o 109 tahi
UNICA Lattialakkaa N:o 110.
(Katso lähemmin osastoa Aineet).
II. Uusi lattia, jossa puun luonnollinen väri on muutettava kuullottamalla (laseeraamalla).
a) lattia pohjustetaan vernissalla, joka on ohennettu 10-15%:lla tärpättiä ja 2-3%:lla serotiinia. Tämän sivelyn on annettava kuivua vähintäin 2 vuorokautta.

[8]

b) naulanreiät, halkeamat, oksanreiät y.m.s. täytetään tavallisella öljykitillä, joka kuivia värejä siihen lisää­mällä on tehty sen väriseksi, kuin lattia halutaan saada.
c) sen jälkeen tehdään öljykuullotus (laseeraus).
Öljykuullotusväri sekoitetaan siten, että öljyseokseen, jossa on 1 kg vernissaa, 4-500 gr tärpättiä ja 3-400 gr serotiinia, sekoitetaan jotain sopivaa väriä — okkeria, umb­raa, terraa, kasselinruskeata — kunnes haluttu sävy saadaan. Kuullotusväri voi olla ohuempaa tai paksumpaa sen mukaan kuinka tummaksi tai vaaleaksi lattiapinta halutaan. Parasta on ensin kokeilla kuullotusvärin sävyä ja vahvuutta sivele­mällä sitä lautapalaselle, ennenkuin kuullotus tehdään
Kuullotusväri on siveltävä ohuesti, niin ettei se kokonaan peitä puun väriä, jonka jälkeen sen on annettava kuivua vähintän 2 vuorokautta.

d) tämän jälkeen lakataan lattia yhteen tai kahteen ker­taan hyvällä lattialakalla. Jos lakkaus tehdään kahteen kertaan, on lattialakka ensimäistä sivelyä varten, jos se tuntuu paksulta, ohennettava n. 5 %:lla tärpättiä ja tämän lakkauksen saatava kuivua vähintäin muutama vuorokausi, ennenkuin viimeistelysively tehdään.

III. Uusi lattia, joka on maalattava peittovärillä.

a) lattia pohjustetaan hyvin ohuella öljyvärillä, johon on lisätty n. 10-15 % tärpättiä ja 1-2 % serotiinia sekä halutun sävyistä kuivaa väriä. Tämän sivelyn annetaan kuivua seuraavaan päivään.

b) naulanreiät, syvennykset ja halkeamat täytetään ja tasoitetaan tavallisella, hyvällä täytevärillä, johon on lisätty kipsiä, jonka vaikutuksesta täyteväri kovettua paremmin.

[9]
Laastaus tehdään useimmiten kahteen tai useampaan ker­taan, vuorokauden väliajalla, riippuen siitä, kuinka tasainen ja ensiluokkainen lattiapinta halutaan saada. Täytevärin täydellisesti kovetuttua, hiotaan täytetyt kohdat kuiviltaan tasaisiksi hiekkapaperilla N:o 3 tai 4 tai karkealla wiener - kivellä ja hiomatomu harjataan pois, jonka jälkeen tehdään hiontamaalaus ohuella öljyvärillä joka sisältää n. 10-15 % tärpättiä ja 2-3 % serotiinia.

c) Tämän jälkeen tehdään välimaalaus ohuella öljyvärillä, joka sisältää 10-15 % tärpättiä ja n. 2-3% sero­tiinia.

d) välimaalauksen kuivuttua pari vuorokautta voidaan lattia joko
1) lakata 1 tai mieluummin 2 kertaa hyvällä lattialakalla. Jos lakkaus tehdään 2 kertaa, on lakka ensimäistä sivelyä varten, jos se tuntuu paksulta, ohennettava n. 5 %:lla tärpättiä ja tulee ensimäisen sivelyn saada kuivua vähintäin 2 vuorokautta ennenkuin toinen sively tehdään; tahi
2) sivellään lattiaan PERMO Lattiaemalia yhteen kertaan
ja paremman kulutuspinnan muodostamiseksi tämän
päälle vielä yhteen kertaan hyvää lattialakkaa.

Huom.! Tavallinen öljyväri on yleensä liian pehmeä koululattioita varten.

Vanhat lattiat.

IV. Ennen lakattu lattia, josta vanha lakkaus on poistettava.
a) lattia liuotetaan voimakkaalla suudaliuoksella (1 å 2 kg pesusuudaa 10 litraan vettä. Lipeäkiveä ei pidä käyttää.) Tämä pehmittää lakkapinnan niin, että se
[10]
helposti voidaan raappia pois, jonka jälkeen lattia huuhdotaan puhtaalla, kuumalla vedellä ja saa kuivua täysin kuivaksi.

Vanha lakkakerros voidaan helpommin poistaa värinpoistonesteellä NOPSA tahi tavallisella rohdoskaupoista saatavana 25%:n ammoniakilla. NOPSAA käytettäessä on lattia vielä pyyhittävä tärpätillä tahi bensiinillä ja on heti tämän jälkeen valmis uudesti käsiteltäväksi.

NOPSA-nesteen menekkiä on vaikeata edeltäpäin laskea, koska se riippuu lakkakerrostuman paksuudesta ja kovuu­desta, mutta riittänee 1/4 gallona (1 kg) n. 10-20 m²:n pinta-alaan.

b) lattiapinta pohjustetaan tämän jälkeen hyvällä lattia­lakalla, johon jos se tuntuu paksulta on lisättävä 10-15 % tärpättiä. Tämän lakkauksen pitää saada kuivua mieluimmin muutama päivä.

c) viimeistelysively tehdään lattialakalla (ohentamattomalla).


V. Ennen lakattu lattia, jossa vanha lakkakerros on kokonaan tai osittain säilytettävä.

a) koko lattiapinta pestään laimealla suudaliuoksella (1/2 kg pesusuudaa 10 litraan vettä). Irtaantuva lakka samoinkuin tikut y.m.s. raapitaan huolellisesti pois lakkapinnasta.

b) kuluneet paikat sivellään vernissalla ohennettuna n. 10&:lla tärpättiä tahi lattialakalla samoin ohennet­tuna 10 %:lla tärpättiä.

c) yli koko lattiapinnan sivellään lattialakkaa yhteen tahi mieluimmin kahteen kertaan. Jos sively tehdään 2 kertaan, on lakka ensimäistä sivelyä varten jos se tun‑

[11]
tuu paksulta ohennettava 10 %:lla tärpättiä ja on tämän
sivelyn annettava kuivua vähintäin pari vuorokautta.

Huom.! Tavallisesti tulee tällä lailla käsitelty lattia kui­tenkin epätasaisen näköiseksi. Jos tätä tahdotaan välttää, voidaan lattiata käsitellä kuulottamalla (laseeraamalla). Täl­löin on menetelmä seuraava:

a) ja b) käsittely kuin yllä.

c) tämän jälkeen tehdään yli koko lattiapinnan n.k. PRESTO-kuullotus. PRESTO-kuullotusväri valmis­tetaan siten, että öljyseokseen, jossa on 60% lattialakkaa ja 40 % tärpättiä, sekoitetaan tarpeellinen erä halutunsävyistä kuivaa väriä, okkeria, umbraa, terraa, kasselinruskeata. Käsittely on muuten sama kuin osastossa II c.

d) tämän jälkeen lakataan lattia yhteen tai mieluimmin kahteen kertaan.


VI. Ennen maalattu lattia, josta vanha maaliväri on kokonaan poistettava.

a) vanha maali liuotetaan pesemällä pinta vahvalla suudaliuoksella ja raapitaan maali sitten pois, jonka jälkeen lattia huuhdotaan puhtaalla vedellä ja saa se kuivua täysin kuivaksi.
Vanha maali voidaan usein helpommin liuottaa värinpoistonesteellä NOPSA. (Katso siv. 45.)

b) lattiapinta pohjustetaan ohuella öljyvärillä, joka on val­mistettu vernissasta, johon on lisätty tärpättiä n. 10-­15% ja serotiinia 1-2% sekä halutunsävyistä kuivaa väriä. Tämän sivelyn on annettava kuivua seuraavaan päivään.

c) Jos pinnassa on halkeamia ja syvennyksiä, täytetään nämä täytevärillä, johon on lisätty kipsiä. Varottava

[12]

on, että täyteväriä tulee vain syvennyksiin eikä lattia­pinnalle reiän viereen.

d) täytemaalin kovetuttua tehdään välimaalaus ja viimeistelykäsittely kuten kohdassa III c ja III d on selos­tettu.


VII. Ennan maalattu lattia, missä vanha maalaus osittain tai kokonaan pysyy.

a) Jos vanha maalikerros on hyvin kiinnipysyvää, pestään pinta ainoastaan laimealla suudavedellä lian ja tahrojen poistamiseksi.

Jos maalikerros jostakin paikasta näyttää irtaantuvan, on maali niistä kohdin raapittava pois. Tämän jälkeen huuhdo­taan lattia puhtaalla vedellä ja saa kuivua täydellisesti kui­vaksi. Kohdat, joista vanha maali on raapittu pois, sivellään ensin ohuella öljyvärillä, johon on sekoitettu 10-15 % tär­pättiä ja 1-2% serotiinia.

b) tämän jälkeen koko lattiapinta hioen pohjustetaan ohuella öljyvärillä, joka valmistetaan vernissasta sekoit­tamalla siihen 10-15% tärpättiä ja 2-3% serotii­nia sekä kuivaa väriä tarpeellinen määrä.

Hiontapohjustus suoritetaan siten, että lattiapinta heti
kun sille on sivelty öljyväriä hiotaan hyvin hohkakivellä,
jonka jälkeen väri siveltimellä uudelleen tasoitetaan.

c) Jos lattiapinta on epätasainen taikka jos siinä on halkea­mia ja koloja täytetään ja tasoitetaan nämä hyvällä täytevärillä, johon on lisätty kipsiä. Lattiarakoja ei pidä täyttää täytevärillä, koska raot lautojen kuivuessa suurenevat, jolloin täyteväri halkeilee. Myös lautojen liikunnasta halkeilee täyteväri aikaansaaden rumia jälkiä. Jos tällaiset raot halutaan täyttää, oli niihin käytettävä hyvin paksua öljykittiä.

[13]

d) Tämän jälkeen seuraava täytettyjen kohtien hionta sekä välimaalaus ja viimeistelysively lattiaemalilla suoritetaan kohdassa III peittovärillä maalattaessa uudesta lattiasta annetun selostuksen mukaan.


Opettajain asunnot.

Opettajain asunnoissa, joissa lattioiden kulutusrasitus on pienempi kuin luokkahuoneissa, voidaan lattioiden viimeistelysivelyyn parhaiten käyttää PERMO Lattiaemalia. Jos lattiat on peitetty linoleumimatolla, voidaan näiden kestä­vyyttä huomattavasti lisätä lakkaamalla ne erikoisella lino­leumilakalla, jolloin menetelmä on seuraava:

a) Jos matto on ennen vahattu kiillotusvahalla, on tämä huolellisesti poistettava pesemällä vahvalla, lämpimällä suudaliuoksella, johon käytetään 1 kg pesusuudaa n. 10 litraan vettä. Suudaliuos sivellään lattiaan pehmeällä harjalla alla tai siveltimellä ja annetaan sen liuottaa vahaa 1 n. 10 minuuttia. Samalla hangataan matto karkealla harjalla ja huuhdotaan tämän jälkeen puhtaaksi lämpimällä vedellä ja pehmeällä rievulla. Huuhtominen toistetaan puhtaalla, lämpimällä vedellä vähintäin kaksi kertaa. Maton puhdistus onnistuu parhaiten, jos ainoastaan pieni lattiapinta, n. 2 m² puhdistetaan kerral­laan. Viimeinen huuhtelu on tehtävä yli koko lattian. Tämän jälkeen annetaan maton kuivua vuorokauden. Ellei vahaa ole täydellisesti poistettu, estää se lakan kuivumisen.

b) Sen jälkeen lakataan matto linoleumilakalla yhteen tai kahteen kertaan, tarpeen mukaan. Jos sively tehdään kahteen kertaan, on lakka ensimäistä sivelyä varten,

[14]
jos se tuntuu paksulta, ohennettava n. 5 %:lla tär­pättiä. Ensimäisen sivelyn tulee kuivua vähintäin 1-2 vuorokautta.

Jos mattojen kuviot ovat kuluneet, voidaan matot saada hyvään kuntoon PERMO Lattiaemalia käyttämällä, jolloin menetelmä on seuraava:

a) käsittely kuin edellä.

b) pahimmin kuluneet paikat sivellään ensin lattiaema­Iilla, joka ohennetaan 5-10 %:lla tärpättiä. Näiden kohtien kuivuttua sivellään koko mattopinta PERMO Lattiaemalilla.


Pääasialliset virheellisyydet lattianlakkauksessa.

a) lakkapinta jää tahmeaksi.

b) pinta tuntuu kuivalta, mutta huonekalut ja matot tarttuvat siihen kiinni, jopa nostettaessa repivät irti maaliakin.

c) lattiaväri irtaantuu hiutaleina.

Tahdomme tässä luetella muutamia niistä syistä, jotka lattianlakkauksessa aiheuttavat virheellisen tuloksen:

a) vernissaa on pohjustuksessa sivelty liian paksulti tai sivelty kahteen kertaan, jolloin on muodostunut niin paksu kalvo, ettei se voi kovettua läpi. Kuten edellä on selostettu, on vernissa aina pohjustussivelyyn käytettäessä ohennettava 10-15 %:lla tärpättiä.

b) vernissa on ollut sopivasti ohennettu, mutta ei ole saanut kuivua tarpeeksi. Vernissapohjasivelyn pitäisi saada kuivua vähintäin 2 à 3 vuorokautta.

c) lattia on pesty lipeäliuoksella eikä sitä ole huuhdottu tarpeeksi puhtaaksi. Huom.! Lattiaa ei pidä pestä

[15]
lipeä- tai lipeäkiviliuoksella (kaustik-suudalla), vaan pesusuudalla (kalsineeratulla suudalla).

d) lattiaa ei ole lainkaan, tai ei ole tarpeeksi hyvin pesty puhtaaksi, vaan on lakkaus tehty likaiselle pohjalle.

e) kuullotus- tai pohjaväri ei ole saanut kuivua tarpeeksi. Tahmealle pinnalle tai pinnalle, joka ei ole läpeensä kuivunut, ei pidä koskaan lakata tai maalata.

f) kuullotus- tai pohjaväriin käytetyt värit eivät ole olleet oikein sekoitettuja.

g) väri on sisältänyt huonosti kuivuvaa väriainetta, esim. kasselinruskeata, erinäisiä umbralaatuja y.m. Tällai­sessa tapauksessa voidaan kuivumista jouduttaa lisää­mällä serotiinia.

h) kuullotus- tai välisivelyyn käytettyyn öljyväriin ei ole käytetty tarpeeksi tärpättiä ja serotiinia. Nämä värit eivät koskaan saa olla liian »lihavia». Ne on tehtävä laihoiksi tärpätillä ja serotiinilla. (Tämä ei siis koske viimeistelysivelyyn tarkoitettuja lattiaemaleja tahi lattia­lakkavärejä, joita tehdas toimittaa valmiissa kunnossa.)

i) jos kuullotus- ja pohjavärit ovat oikein sekoitetut, niin voi epäonnistumisen syy olla siinä, että lakkaa viimeis­telyssä on sivelty liian paksulti tahi myös epätasaisesti, niin että se paikoittain rypistyy ja nahoittuu kuivues­saan. Eri maalikerrokset on aina siveltävä ohuesti ja tasaisesti.

j) lattiapinta on ennen käsitelty kiillotusvahalla, mutta vahaa ei ole tarpeeksi huolellisesti poistettu ennen uudestimaalausta.

k) maalaustilaisuudessa vallitseva kylmä tai kostea lämpö­tila voi vaikuttaa hidastuttavasti kuivumiseen. Maa­laustilaisuudessa pitäisi aina vallita tavallinen huoneenlämpö.

[16]
l) jos lattialaudat ovat kylmiä tai kosteita, ei maalaus voi onnistua hyvin. Lattialautojen pitää olla hyvin kuivia.

m) Jos lattiaväri halkeilee tai hilseilee saumoista lattia­lautojen välillä, johtuu tämä siitä että lattiapalkit ovat liian heikot, niin että laudat liikkuvat niille astuessa. Tätä ei mikään maalaustekniikka pysty auttamaan. Koululattioissa olisi senvuoksi laastaus supistettava vain lautapinnassa olevien reikien, eikä lautojen välisten saumojen täyttämiseen.

n) Jos lattiapintaan jää vaaleita jälkiä korkonauloista, on se todiste siitä, että käytetty lakka on sisältänyt liian paljon hartsia (lakka on ollut hartsilakkaa eikä kopaali­lakkaa). Lakka on siis ollut huonoa ja haperata. (Katso huomautusta osast. I c.)

o) jos lattiaväri irtaantuu hilseinä voi tämä riippua siitä, että täytevärikerros on tehty liian paksuksi, joten se on tullut haperaksi.

p) Käytetty sivellin ei ole ollut kuiva ja puhdas tai astia, johon lakka kaadetaan lakkausta varten, ei ole ollut puhdas.

r) jos lattialakkaan on sekoitettu vernissaa.

s) jos huoneiden seinät vastarapatussa kivitalossa eivät ole täydellisesti kuivuneet, voi kuivumisen aikana haih­tuva kosteus vaikuttaa hidastuttavasti lattialakan kui­vumiseen.

t) Pehmeälle tai tahmealle pohjalle ei pidä milloinkaan sivellä lakkaa tai lattiaemalia, jos hyvä tulos halutaan saada.
Ennen kaikkea muistettakoon, että parhaimmillakaan ai­neilla ei saada hyvää tulosta, jos noudatettu työmenetelmä on vir­heellinen.

[17]
Lattianmaalaus ei voi koskaan onnistua, jos työtä ei suo­riteta oikealla tavalla. Yhtä tärkeätä on, että maalit sekoi­tetaan oikein, että niihin käytetään kunnollista kuivaa väriä sekä öljyä ja kuivikkeita oikeassa suhteessa. Tärpätin ja sero­tiinin käyttö lattiamaalissa ei merkitse, kuten monetkin näyt­tävät uskovan, maalin huonontamista tai halventamista kestä­vyyden ja hyvyyden kustannuksella. Päinvastoin, hyvää lat­tianmaalausta ei voida ensinkään suorittaa jos ei näitä aineita ole käytetty. Sillä onnistuneen lattianmaalauksen perus­edellytys on, että pohjustussivelyyn käytetyt maalit kuivuvat hyvin ja läpeensä koviksi. ja sitä ne eivät tee, jos ne valmis­tetaan yksinomaan vernissasta ja kuivista väreistä, ilman tär­pätti- tai serotiinilisää.

Miten virheellisyydet lattianmaalauksessa
korjataan.

Jos lattianmaalaus tai lattianlakkaus on jäänyt tahmeaksi, niin että huonekalut ja matot tarttuvat kiinni lattiaan, on sellainen lakka- tai värikalvo kokonaan poistettava ja lattia-pinta käsiteltävä uudestaan kuten edellä vanhoista lattioista selostetaan.

Yksinkertainen tapa poistaa virheellinen väri on seuraava: Lattia huotetaan vahvalla suudaliuoksella (1 à 2 kg suudaa 10 litraan vettä) ja väri raapitaan pois terästasoittajalla, jonka jälkeen lattia huuhdotaan puhtaalla vedellä. Tämän jälkeen on lattian annettava kuivua hyvin ennenkuin uusi käsittely alkaa.

Hieman helpommin on värikerros poistettavissa, jos sii­hen käytetään ammoniakkia tai värinpoistonestettä »NOP­SAA». Näitä sivellään pintaan, jolloin värikerros muuta‑

[18]
massa minuutissa pehmenee niin, että se helposti voidaan raappia pois terästasoittajalla. Tämän jälkeen pyyhitään pinta vielä bensiinillä, jonka jälkeen se on heti valmis uutta käsittelyä varten.

Jos lattian lakkaus tai maalaus on jäänyt tahmeaksi, voidaan tämä kuitenkin tilapäisesti korjata sivelemällä pintaan PERMOLIT pintakovetusnestettä, jonka vaikutuksesta tahmeinkin pinta kuivuu muutamassa tunnissa. Sen päälle voi­daan lattia uudelleen maalata tai lakata. Lakkaus voidaan suorittaa esim. UNICA Lattialakalla N:o 110. Täten on lattia käyttökuntoinen kunnes tulee sopiva aika jolloin sen perusteellinen uudestimaalaus voidaan suorittaa.


Yleisiä neuvoja lattianlakkauksessa.


Maalaus ja lakkaus ovat suoritettavat huoneenlämmössä. Kuivumista joudutetaan, jos ilma on niin lämmin että ikku­nat ja ovet työn kestäessä voidaan pitää auki. Kylmä ja kostea ilma vaarantaa tuloksen.

Sekä lakkaus että maalaus on tehtävä ohuesti ja tasaisesti. Kahdella ohuella lakkauksella saadaan parempi tulos kuin yhdella paksulla. Jos useampia lakkauksia oli tehtävä perätysten, on alemman kerroksen annettava hyvin kuivua ennenkuin seuraava sively tehdään, muuten se estää päällimmäisen lakan kovettumasta ja huonontaa niinmuodoin tulosta.

Lattiamaalaukseen käytetään mieluimmin hyvää, pyöreätä sivellintä. Siveltimen tulee olla puhdas ja kuiva. Viimeistelysivelyssä on vanha käytetty sivellin parempi kuin uusi. Maalauksen tai lakkauksen tapanduttua on sivellin huuhdeltava tärpätissä tai bensiinissä. Ellei eri sivelyjen

[19]
välillä tandota pestä sivellintä puhtaaksi, voidaan se myös­kin säilyttää astiassa, joka sisältää vernissaa ja tärpättiä puo­leksi kumpaakin. Ennenkuin sivellintä uudelleen käytetään huuhdotaan se puhtaaksi tärpätissä. Öljy- tai emaliväriin käytetty sivellin voidaan myöskin asettaa veteen. Lakkasivellintä sitä vastoin ei koskaan saa asettaa veteen, sillä se kovettua vedessä.

Lopuksi vielä muistettakoon, että lattioiden käsittelyssä niinkuin muissakin maalaustöissä parhaimman maaliaineen käyttö ja parhaimman työmenetelmän noudattaminen ei suinkaan merkitse tuhlaavaisuutta, vaan on se päinvastoin terveintä taloudellisuutta.


Seinät, katot, ovet y.m.


I. Uudet, peittovärillä maalattavat puupinnat, kuten ovet, panee­lit, listat, ikkunat y.m.

1) Oksat ja pihkaiset paikat sivellään Oksalakalla.

2) Pohjustus tehdään ohuella öljyvärillä.

3) Oksanreiät ja epätasaisuudet täytetään täytevärillä, johon on sekoitettu hiukan kipsiä. Sen jälkeen laasta­taan koko pinta vielä puhtaalla täytevärillä yhteen tai kahteen kertaan, tarpeen mukaan.

4) Laastattu pinta hiotaan tasaiseksi kuiviltaan hiekkapaperilla N:o 3 tai 4 tai karkealla wiener-kivellä ja hiomatomu harjataan pois. Tämän jälkeen tehdään n.k. hiontamaalaus (»sliipstryykäys»), johon käytetään samaa väriä kuin pohjustukseen. Tummia, huonommin kuivuvia värijauheita käytettäessä, lisätään väriin 2-5 0% serotiinia. Sinkkivalkoisella maalattaessa sitävastoin ei pidä lisätä serotiinia. Heti kun väri on
[20]
pintaan sivelty, hiotaan se kevyesti hohkakivellä, jonka jälkeen väri uudelleen tasoitetaan siveltimellä.

5) a. Valkoisia maalipintoja käsiteltäessä ja yksinkertai­semmissa töissä voidaan tämän hiontamaalauksen päälle tehdä viimeistelysively öljyvärillä tai n.s. puoliemalilla.

b) Ensiluokkaisessa maalauksessa tehdään hiontamaalauksen jälkeen n.s. välimaalaus tavallisella öljyvärillä tai mieluummin n.s. emalipohjavärillä, jonka jälkeen pinta viimeistellään emalivärillä.

c) Muilla väreillä maalattaessa on menettelytapa sama kuin valkoisella maalattaessa. Pohjustus tehdään kui­tenkin aina samaan sävyyn kuin viimeistelysively. Tämä tavallisesti tehdään emalivärillä, mutta voidaan siihen myöskin käyttää öljyväriä, jonka päälle lakataan kiiltävää tai himmeätä öljylakkaa. Yksinkertaisemmissa töissä voidaan viimeistelysively myös tehdä öljyvärillä, ilman lakkausta.

II. Vanhat, uudesta maalattavat puupinnat, kuten ovet, paneelit, listat, ikkunat y.m. ennen maalatut emalivärillä, puoli­emalilla tai lakkavärillä.

1) Maalipinta pestään laimealla suudaliuoksella ja irtaan­tuva väri raapitaan pois.

2) Pinta hioen pohjustetaan ohuella öljyvärillä.

3) Kaikki pinnan epätasaisuudet täytetään ja tasoitetaan täytevärillä, johon lisätty kipsiä, johon on lisätty hiukan kipsiä, jonka jälkeen koko pinta laastataan tavallisella täytevärillä yhteen tai kahteen kertaan, tarpeen mukaan. Tämän jälkeen seuraavat samat työmeneteImät, hiontamaalaus, välimaalaus ja viimeistely, kuten edellä, uusia puupintoja koskevassa osassa selostetaan.

[21]
III. Himmeät pinnat.

Vaaleilla emaliväreillä maalatut pinnat voidaan himmentää käsittelemällä ne talkilla. Tämä tapahtuu seuraavasti:

Kun emaliväri on sivelty ja ennenkuin pinta on täydelli­sesti kuivunut, siis sen vielä ollessa hieman tahmea, sirotel­laan tälle puolikuivalle väripinnalle pehmeän tasoittaja­siveltimen avulla hyvin runsaasti talkkia. Tällöin on kat­sottava että siveltimessä on aina siksi runsaasti talkkia, ettei­vät siveltimen harjakset pääse suoranaisesti koskettamaan väripintaa. Kun talkkia näin on levitetty, annetaan pinnan kuivua 1 à 2 vuorokautta, jonka jälkeen se pestään puh­taaksi vedellä ja sienellä ja kuivataan säämiskänahalla tai pehmeällä rievulla. Tätä menettelytapaa käyttäen saadaan erittäin kaunis ja hieno pinta, joka on aivan yhtä kestävä kuin kiiltävä emalipinta.

Tummat maalipinnat himmennetään tavallisesti n.k. himmeälakalla. Hyvin kestävä pinta saadaan, jos se ensin lakataan kiiltävällä öljylakalla (esim. huonekalulakalla), joka kevyesti hiotaan ja sen jälkeen lakataan himmeälakalla. Emalivärille sivellään himmeälakka suoraan, kun pinta ensin on kevyesti hiottu.

Himmeitä pintoja saadaan myös siten, että emaliväripinta hiotaan hohkakivijauheella ja vedellä taikka teräsvillalla t.m.s., mutta tämä menetelmä on työläämpi.

Paneelikatot ja seinät, jotka on lakattava.

Lakattava paneelikatto on ensin siveltävä ohuella liima­vedellä. Tämän kuivuttua lakataan katto tähän tarkoituk­seen erikoisesti valmistetulla vaalealla n.k. sisäkattolakalla, UNICA Kattolakka N:o 104, yhteen tai kahteen kertaan, tarpeen mukaan. Näin käsiteltynä säilyttää katto vuosikym‑

[22]
meniä luonnollisen puunvärinsä. Jos kattolakkaa ei ole saatavissa, voidaan katon lakkaukseen myös käyttää Faneeri-lakkaa tai Huonekalulakkaa.

Jos pohjustus tai viimeistely tehdään vernissalla, tumme­nee katto aikaa myöten hyvinkin tummanruskeaksi.

Paneeliseinä käsitellään seuraavasti:
1) pohjustus ohuella liimavedellä
2) Sively kahteen kertaan kiiltävällä öljylakalla.

Jos seinät tai katto halutaan maalata valkoisiksi tai muulla peittovärillä, noudatetaan jotakin tämän otsikon kohdissa I ja II selostettua menettelytapaa (siv. 19).

[23]

ULKOMAALAU KS ET.
Ulkoseinät.
Ulkoseinien maalaukseen suosittelemme TEHO Seinä-väriä.

TEHO Seinävärit ovat erikois-öljyvärejä rakennusten ulkoseiniin. Lämpötilan vaihdoksia, aurinkoa, tuulta ja sa­detta kestävät ne paremmin kuin tavalliset öljyvärit. Toimi­tetaan sivelyvalmiina viimeistelysivelyä varten ja voidaan niitä pohjustus- tai välimaalaus-sivelyyn ohentaa vernissalla. Valmistetaan. 20 eri värisävyä värikartan N:o 10 mukaan, mutta voidaan myös saada muita sävyjä tilaajan värinäyt­teen mukaan.

1 kg:lla voidaan maalata n. 5-6 m²:n ala. Suosittelemme seuraavaa maalausmenetelmää:

Uusi seinä.

1) pohjustus seoksella, jossa on 3-4 osaa vernissaa ja 1 osa halutunsävyistä TEHO Seinäväriä.

2) välimaalaus TEHO Seinävärillä, ohennettuna n. - 10­15 %:lla vernissaa.

3) viimeistelysively TEHO Seinävärillä, ohentamatto­mana.

[24]

Vanha seinä.

1) seinä raapitaan raapinraudalla tai terästasoittajalla hyvin puhtaaksi kaikesta irtaantuvasta maalista.

2) pohjustussively vernissalla, johon on sekoitettu vähäi­sen TEHO Seinäväriä.

3) välimaalaus TEHO Seinävärillä ohennettuna n. 10 15 %:lla vernissaa.

4) viimeistelysively TEHO Seinävärillä ohentamatto­mana.

Sivelyt on tehtävä tasaisesti ja kohtalaisen ohuesti. Maalausta kuumassa auringonpaisteessa on vältettävä ja on maalauksen, mikäli mahdollista, tapahduttava rakennuksen varjo-puolella.

Ylläselostettuja menetelmiä noudattaen saavutetaan parhaimmat kestävimmät tulokset.

Jos maalaus halutaan supistaa kahteen sivelyyn, on TEHO väri ensimäistä sivelyä varten ohennettava vernis­salla sopivanpaksuiseksi. Miten paksua tämän pohjustussivelyn tulisi olla, on kuitenkin vaikea lähemmin määritellä, tämä kun riippuu pinnan kunnosta ja on siis maalarin arvos­teltava.

Tässä yhteydessä tahdomme kiinnittää huomiota seuraa­vaan seikkaan:

Ulkomaalausväriä ulkoseinien maalausta varten itse sekoitettaessa on tähän saakka usein noudatettu sitä tapaa, että väriin on lisätty muutama kymmenen prosenttia raakaa pellavaöljyä (liinaöljyä). Viime vuosien kuluessa Tikkuri­lassa lukuisilla eri väriseoksilla ulkoseiniä varten tehdyt ulkoilmakokeet ovat kuitenkin osoittaneet, että raa'an pel­lavaöljyn lisäys ei ole tarkoituksenmukaista. Tämä nim.

[25]
ei tee väripintaa vahvemmaksi, pikemmin päinvastoin. Jos ulkoseiniä varten tarkoitettuun maaliväriin sitä vastoin sekoitetaan n.k. standöljyä tahi sellaista erikoiskeittomenetelmän mukaan käsiteltyä pellavaöljyä, jota myymme Panssari­vernissan nimellä, niin tekee se värin huomattavasti vahvemmaksi kuin jos väriin olisi käytetty yksinomaan vernissaa. Panssarivernissaa voidaan hyvin sekoittaa vernissaan aina 25-30 %:iin saakka vernissamäärästä.

Ulkokattojen maalaukseen nähden viittaamme julkaisuumme: TEHO Katto- ja Seinävärit, joka pyynnöstä lähe­tetään sitä haluaville.


Ulko-ovien ja ulkoikkunoiden maalaus.

Uuden oven lakkaus.

1) Ovi väritetään (petsataan), laseerataan tai jätetään luonnonväriinsä sen mukaan kuin halutaan.

2) Tämän jälkeen öljytään se vernissalla, joka oli ohennettu 10-20 %:lla tärpättiä.
Jos ovi on laseerattava, on se aina ensin pohjustet­tava vernissalla, jotavastoin värityksen (petsauksen) aina tulee tapahtua ennen vernissausta.

3) Kun vernissa on saanut kuivua 2-3 vuorokautta, laka­taan pinta UNICA Ulkolakalla N:o 100 ensimäiseen kertaan. Toinen lakkaus tehdään samalla lakalla aikai­sintaan 2 vuorokautta myöhemmin ja jos vielä kol­mas lakkaus tehdään, niin tulee sen tapahtua aikai­sintaan 4 à 5 vuorokautta toisen lakkauksen jäl­keen.

Ulkolakkaus on aina tehtävä n.s. ulkolakalla, jona suosit­telemme UNICA Ulkolakkaa N:o 100.

[26]

Vanha alko-ovi, joka on uudestilakattava.

Vanha lakkakerros poistetaan parhaiten ammoniakilla tai värinpoistonesteellä NOPSA, joka pehmittää lakan niin että se helposti voidaan poistaa terästasoittajalla, jonka jäl­keen pinta raapitaan puhtaaksi tarpeen mukaan kaavinlevyllä en.k. siklillä.

Tämän jälkeen tehdään työ samalla tavalla kuin uutta ovea lakattaessa.

Ulko-ovet, jotka on maalattava peittovärillä.

Uusi ovi.

Uusi ovi öljytään vernissalla, johon on sekoitettu 10­20 % tärpättiä.

Pohjustussivelyn kuivuttua kitataan oksanreiät ja muut syvennykset öljyvahvalla täytevärillä, Joka lyijyvalkoista tai kipsiä lisäämällä on tehty hyvin paksuksi. Kitin kuivuttua hiotaan sen. pinta sileäksi karkealla hiekkapaperilla, jonka jälkeen pinta maalataan ohuella öljyvärillä, johon on sekoi­tetty 10 % tärpättiä ja 3 % serotiinia.

Tämän sivelyn kuivuttua tehdään välimaalaus hie­man paksummalla öljyvärillä, joka sisältää 10—15% tärpättiä ja 2-3 % serotiinia. Välimaalauksen kuivuttua tehdään viimeistelymaalaus UNICA, tai KIRI emalivärillä.

Jos välimaalaus on hyvin tehty, niin että pinta on tasainen ja yhdenvärinen, voidaan sen päälle myös tehdä viimeistelylakkaus UNICA Ulkolakalla N: o 100.

[27]
Vanha ovi.
Vanhasta ovesta joko poistetaan vanha väripinta edellämainitulla tavalla tai pestään se laimealla suudaliuoksella ja irtaantuva väri raapitaan pois, jonka jälkeen käsittely on sama kuin edellä uuden oven maalauksesta peittoväriin on selostettu.

Jos vanha värikerrostuma on hyvin paksu, poistetaan se sopivimmin puhalluslampun avulla, jolla väri kuumenne­taan ja heti raapitaan pois terästasottajalla. Senjälkeen puh­distetaan pinta vielä raapinraudan avulla ja hiotaan hiekkapaperilla N:o 3 tai 4.


Ulkoportaat.

Ulkoportaihin on yleensä vaikeata saada kestävää väriä, koska ne ulkoilmassa aina ollen ovat mätänemiselle erikoisen alttiina. Päältäpäin portaita hyvällä hoidolla kyllä voidaan verraten hyvin hoitaa, mutta altapäin tulevan kosteuden turmiollista vaikutusta on mandoton tehokkaasti estää. Ehdo­tamme tässä maalausmenetelmiä, joita noudattamalla verrat­tain hyviä tuloksia kuitenkin voidaan saavuttaa.

Uusien portaitten käsittely.

A. Kuullotusmenetelmä.

1) pinta öljytään vernissalla, johon on lisätty 10% tär­pättiä.
Uuden ulkoilmassa olevan puupinnan pohjustus-sivelyyn olisi myös edullista käyttää puunkyllästämisöljyä TUNGOL. Tämä tunkeutuu hyvin puuhun ja kyllästää sitä tehokkaam­min kuin vernissa. Sitä on siveltävä runsaanlaisesti puu‑

[28]
pinnalle ja seuraavana päivänä on se öljy, joka ei ole imeytynyt puuhun, pyyhittävä pois esim. karkealla kangaspalasella (ei trasselitupolla). Vuorokauden kuivumisajan jälkeen voidaan maalauskäsittelyä jatkaa.

2) pinnassa mahd. löytyvät lovet täytetään öljyvahvalla kitillä. Tällöin on hyvä sekoittaa kittiin jonkinverran kuullotusvärin sävyistä kuivaa väriä.

3) tämän jälkeen tehdään kuullotus öljykuullotusvärillä, jonka valmistusta on selostettu kohdassa »uudet lattiat II c».

4) kuullotusvärin kuivuttua lakataan' pinta UNICA Venelakalla N:o 113 tai Puistopenkkilakalla N:o 149.

B. Peittovärimenetelmä.

.1) pinta pohjustetaan vernissalla, johon on sekoitettu n.
10 % tärpättiä ja hyvin pieni annos kuivaa väriä.

2) tämän pohjustussivelyn kuivuttua suoritetaan tarpeen vaatima kittaus.

3) tämän jälkeen tehdään välimaalaus hyvin ohuella öljyvärillä, joka valmistetaan siten, että vernissaan se­koitetaan n. 10 à 15 % tärpättiä ja 5 % serotiinia sekä kuivia värejä tarpeen mukaan.

4) viimeistelysively normaalipaksuisella öljyvärillä.

5) Jos vahvempi kulutuspinta halutaan saada, niin voi­daan pinta vielä lakata UNICA Venelakalla N:o 113 tai Puistopenkkilakalla N:o 149.


Vanhojen portaitten käsittely.

1) pinta pestään laimealla suudavedellä puhtaaksi.

2) kaikki irtaantuva maali raapitaan huolellisesti pois.

[29]
3) kohdat, joista vanha maali on kokonaan. poistettu, sivellään ensin ohuella öljyvärillä kuten kohdassa B. 1 selostetaan. Näiden kohtien kuivuttua sivellään koko pinta samalla värillä.

4) edellämainitun pohjustussivelyn kuivuttua tehdään välimaalaus niinkuin kohdassa B. 3 on selostettu.

5) ja 6) viimeistelykäsittely kuten edellä kohdassa B. 4 ja 5 on mainittu.

[30]

KALUSTOT.

Kalustot, kuten pulpetit, penkit, tuolit, pöydät y.m.s. voidaan käsitellä seuraavasti:

Uudet kalustot.

A. Lakkaus.

1) oksanreiät ja muut kolot täytetään Täytepuulla (Plastic Wood).

2) pohjustus vernissalla ohennettuna n. 10-15%:lla tärpättiä.

3) pinta lakataan UNICA Hiomalakalla N:o 106, joka kuivuttuaan hiotaan hiekkapaperilla N:o 1 tai 0. Tämän jälkeen lakataan pinta uudelleen samalla hiomalakalla. Tämän lakkauksen kaivattua hiotaan pinta vesihiontapaperilla N:o 280 ja vedellä. Täten saadaan hyvin sileä pinta viimeistelysivelyä varten.

4) tämän jälkeen lakataan pinnat UNICA Huonekalulakalla N:o 103 tahi KIRI Huonekalulakalla N:o 183 paitsi penkit ja istuimet, joihin olisi käytettävä UNICA Penkkilakkaa N:o 101.

B. Kuullotus.

1) oksanreiät ja muut kolot täytetään Täytepuulla. Kun pinta laseerataan, niin voidaan tähän täyttämiseen myös käyttää öljyvahvaa kittiä.

[31]
2) pohjustussively vernissalla samoin kuin yllä.

3) Pinta kuullotetaan öljykuullotusvärillä, joka tähän tarkoitukseen valmistetaan siten että öljyseokseen, johon on otettu 1/3 vernissaa, 1/3 tärpättiä ja 1/3 serotiinia, sekoitetaan halutunsävyistä kuivaa väriä tarpeellinen annos ja käsittely tehdään muuten kohdassa »uudet lattiat II c» mainitulla tavalla.

4) laseerausvärin kuivuttua tehdään lakkaus samalla ta­valla kuin edellä lakkausmenetelmän kohdissa 3 ja 4 on selostettu.

C. Selluloosalakkaus.

1) Uusi puupinta pohjustetaan vernissalla, johon on sekoi­tettu 10-15 %:lla tärpättiä. On katsottava että sively imeytyy kokonaan puun sisään, niin ettei vernissa muodosta mitään näkyvää pintakalvoa ja tulee tämän sivelyn saada kuivua vähintäin 2 vuorokautta.

2) Tämän jälkeen tehdään kaksi sivelyä muutaman tunnin väliajoin Dicco Huonekalulakalla N:o 1043. Ensimäinen sively hiotaan kevyesti hiekkapaperilla N:o 0.

Selluloosalakalla käsiteltäessä voidaan muuten noudattaa useampia eri menetelmiä, jotka kaikki on selostettu Tikkurilan Tehtaitten julkaisemassa »Dicco pintakäsittelymenetelmät»- nimisessä ohjekirjasessa.

D. Yksinkertainen menetelmä.

1) oksanreiät ja muut kolot täytetään Täytepuulla.

2) Tämän jälkeen väritetään pinta tavallisella vesipetsillä. Huomioitava on, ettei petsiliuos saa jättää kerrostumaa pinnalle.

3) tämän kuivuttua lakataan pinta kahteen kertaan muuta­man tunnin väliajoin Dicco Huonekalulakalla N:o 1043.

[32]

Vanhat kalustot.

Vanhoihin kalustoihin nähden voidaan menetellä seuraa­vasti:

Vanha lakkapinta pestään vahvalla suudaliuoksella, n. 1/2 kg pesusuudaa 5 litraan vettä (ei lipeäkiveä eli kaustik­suudaa). Pestin jälkeen on pinta huuhdottava puhtaalla ve­dellä hyvin puhtaaksi. Pinnan kuivuttua hiotaan se hiekka-paperilla N:o 3 tai 4 ja puhdistetaan tomusta, jonka jälkeen se pohjustetaan ohuella halutunsävyisellä öljyvärillä. Hyvä on väriä siveltäessä samalla hioa pintaa hohkakivellä ja hion­nan jälkeen silittää väripinta uudelleen siveltimellä. Tämä pohjustusväri sekoitetaan siten, että vernissaan ensin lisätään 10 à 15 % tärpättiä ja n. 3 % serotiinia, jonka jälkeen siihen sekoitetaan kuivia värejä tarpeellinen määrä.

Tämän pohjustussivelyn kuivuttua, täytetään pinnassa mahd. löytyvät reiät, naarmut ja syvennykset tavallisella täytevärillä, joka on tehty paksummaksi kipsiä lisäämällä. Tämän jälkeen voidaan, mikäli halutaan, laastata koko pinta täytevärillä ilman kipsilisää. Täytevärin täydellisesti kuivut­tua, mikä kestänee n. 2 vuorokautta, hiotaan pinta hiekka-paperilla N:o 3 tai 4, puhdistetaan hiomapölysta ja laastatut kohdat pohjustetaan ohuella öljyvärillä.

Tämän kuivuttua suoritetaan välimaalaus öljyvärillä, mutta tulee tämän olla huomattavasti paksumpi edellämainittua sekä sävyltään sama kuin viimeistelysivelyssä käytettävä. Väriä sivellään ohuelti ja tasaisesti yli pinnan.

Vahvempi pinta saadaan, jos välimaalaus toimitetaan Emalipohjavärillä, jota tehdas toimittaa 16 eri sävyä. Emali­pohjaväri on hyvin läpeensä kuivuva väri, jota voidaan hel‑

[33]
posti hioa. Sitä on siveltävä hieman runsaammin kuin öljyväriä.

Tämän jälkeen suoritetaan viimeistelysively UNICA, KIRI tahi YEDDO Emalivärillä. Maalaus on nyt valmis, mutta jos halutaan saada vielä vahvempi pintakalvo, mikä koulukalustoihin nähden usein on tarpeen, voidaan pinta vielä lakata värittömällä öljylakalla esiin. UNICA Huone­kalulakalla N:o 103. Vahva maalipinta saadaan myös, jos Emalipohjavärin päälle suoraan sivellään hyvä öljylakka, esim. UNICA Huonekalulakka N:o 103 tahi UNICA Penkkilakka N:o 101.

Mitä pulpetteihin tulee, niin voidaan ne maalata kahteen tahi useampaan sävyyn. UNICA Emalia ehdotamme pul­pettien sivuihin ja alaosaan esim. sävyä N:o 318 ja istuimeen sävyä N:o 307.

Jos vanhat kalustot on uudestilakattava, voidaan menetellä seuraavasti:

1) Vanha lakkapinta poistetaan ammoniakilla tai NOP­SALLA liuottamalla, lakka raapitaan pois ja pinta pyyhitään puhtaaksi tärpätillä tai bensiinillä. Tämän jälkeen hiotaan pinta hiekkapaperilla N:o 0.

2) Jos puupinta on puhdas, ilman tummentuneita tai vaaleita täpliä, voidaan se nyt pohjustaa UNICA Hiomalakalla 106, johon lisätään 5-10 % tär­pättiä.

3) Pohjustuksen kuivuttua mieluummin pari vuorokautta suoritetaan lakkaus samalla tavalla kuin edellä uudesta kalustosta selostetaan.

Jos puupinta ei ole täysin puhdas, voidaan se kuullottaa, jolloin menetelmä on sama kuin edellä uuden kaluston lauksesta kuullottamalla (laseeraamalla) selostetaan.

[34]

Koulutaulujen maalaus ja viivoitus.
Koulutaulujen pohjustus tehdään tavallisia öljymaalausperiaatteita noudattaen. Kun taulu on pesty puhtaaksi ja kuivunut, tehdään hiontapohjustus. Epätasaisuudet laasta­taan yhteen tai useampaan kertaan tarpeen mukaan, kunnes pinnasta tulee sileä. Tämän jälkeen suoritetaan hionta joko hiekkapaperilla N:o 4 tahi myös voidaan seuraava värisively tehdä hiontamaalausmenetelmää noudattaen, t.s. kun väri on sivelty pintaan, hiotaan se heti hohkakivellä, jonka jälkeen väripinta siveltimellä silitetään. Tämän hiontamaalauk­sen kuivuttua sivellään pintaan taulumustaa väriä.

Edelläsanottu koskee puisia tauluja. Koska käytännössä näyttää myös olevan ENSON pahvisia valmistettuja tauluja, suosittelemme niitä varten seuraavaa menetelmää:

Taulupinta pohjustetaan ohuella öljyvärillä. Tämän kui­vuttua laastataan pinta täytevärillä. Laastipinnan kovetuttua luotaan se sileäksi, jonka jälkeen pintaan sivellään mustaa spriilakkaa. Tämän kuivuttua sivellään pintaan taulumustaa väriä.

Jos taulumusta varastoimisesta olisi käynyt paksuksi, ohennetaan se tärpätillä.

Koulutaulujen - viivaamiseen punaisilla viivoilla sopii lyijymönjä erinomaisesti. Sillä on kaunis, tulipunainen vivah­dus sekä hyvä peittokyky ja kuivuu se myös hyvin. Viivaus­väri valmistetaan sekoittamalla vernissaan n. 10-15% tärpättiä ja 3-5 % serotiinia sekä lyijymönjää kunnes siitä muodostuu tarpeeksi paksu viivausväri.

Viivausväri voidaan myös valmistaa sinoberipunaisesta sekoitettuna edellämainitunlaiseen öljyseokseen. Tarpeen vaatiessa voidaan serotiinimäärä jonkunverran lisätä.

[35]
Tikkurilan Tehtaat toimittavat myös valmista Koulutaulu-Viivaväriä.

Jos viivaus halutaan valkoiseksi, sopii siihen käytettäväksi SIRO N:o 1. Tämä hyvin peittävä ja nopeasti kuivuva him­meä väri ohennetaan yhtä suurilla erillä öljylakkaa ja tärpät­tiä, kunnes. sopivanpaksuinen viivausväri saadaan.

Viivaus voidaan myös suorittaa öljyvärillä. Hyvää sinkkivalkoista (vihreä- tai valkoleimaa) sekoitetaan vernissaan, joka on ohennettu n. 10 %:lla tärpättiä ja 2-3 %:lla sero­tiinia. Öljyväri vaatii kuitenkin pitemmän kuivumisajan.

Viivausväri on sekoitettava sopivanpaksuiseksi. jos se on liian paksua, ei se juokse laahurista (siveltimestä), jolla viivaus tehdään. Jos se on ohutta, leviää tai valuu väri pinnalla ja viivaus epäonnistuu.

Viivaaminen tehdään sopivan pituisen viivottiinen avulla, jonka alapuolelle kiinnitetään n. 1/2 sm:n paksuista korkkilevyjä, jotta viivotin ei ota kiinni taulun pintaan. Viivaami­nen tehdään parhaiten n.k. laahurilla, jota viivaa vedettäessä tuetaan viivotinta vastaan.

Koulukarttojen, taidemaalausten, kipsikoristeiden, taide­teosten y.m.s. konservoimiseen ja suojelemiseen käytetään UNICA Kristallilakkaa N:o 105.

[36]

ERÄITÄ PINTAKÄSITTELYMENETELMIÄ
KOULUJEN KÄSITÖITÄ VARTEN.
A. Peittovärimaalaus.
1) Esine sivellään kaksi kertaa öljyvärillä. Ensimäisen sivelyn tulee saada kuivua 1 ä 2 vuorokautta ennenkuin toinen tehdään.

2) Esine sivellään kerran öljyvärillä. Seuraava sively teh­dään UNICA, KIRI tai YEDDO Emalivärillä.

3) Esine sivellään Emalipohjavärillä, johon sekoitetaan n. 5 % öljylakkaa, esim. hyvää lattialakkaa tahi huone­kalulakkaa. Emalipohjaväriä saadaan kaupassa tah­taana ja on se ennen käyttämistä ohennettava tärpätillä sivelykuntoiseksi. Muuta ohennusainetta ei siihen saa käyttää. Vuorokauden kuivumisajan jälkeen hio­taan emalipohjaväripinta hiekkapaperilla N:o 1, pinta puhdistetaan hiontapölystä ja viimeistellään UNICA, KIRI tai YEDDO Emalilla.

4) Esine sivellään ohuella öljyvärillä. Seuraava sively tehdään Emalipohjavärillä, jolloin emalipohjaväriin ei ole lisättävä öljylakkaa, vaan ohennetaan se yksinomaan tärpätillä. Emalipohjavärin kuivuttua hiotaan se hiekkapaperilla N:o 2, pinta puhdistetaan hiontapölystä ja, viimeistelysively tehdään UNICA, KIRI tai YEDDO Emalilla.

[37]
5) Värillisillä maaleilla maalattaessa käytetään samansävyistä värillistä Emalipohjaväriä kuin se emalivärisävy, jolla esine viimeistellään. Emalipohjavärin sijasta voi­daan myös käyttää värillisiä öljyväriä. Yksinkertai­semmissa tapauksissa maalataan esine yksinomaan öljyvärillä.

Kuusi- tai honkapuisissa käsitöissä on ennenkuin ne maa­lataan kaikki oksat ja pihkaiset paikat siveltävä Oksalakalla tahi Spriilakalla. Puupinnassa esiintyvät oksanreiät, syvennykset y.m.s. voidaan täyttää täytevärillä, johon tätä tarkoi­tusta varten on lisätty vähäisen kipsiä, mutta on puupinta ensin siveltävä yhteen kertaan ohuella öljyvärillä, ennenkuin laastaus tehdään.

B. Puupinnan lakkaus.

1) Esine puhdistetaan huolellisesti tomusta ja sivellään sopivalla öljylakalla esim. UNICA Hiomalakalla N:o 106 tahi UNICA Huonekalulakalla N:o 103. Seuraa­vana päivänä hiotaan pinta hiekkapaperilla N:o 0 ja lakataan vielä kerran samalla lakalla.

2) Jos vielä kauniimpi ja sileämpi pinta halutaan, tehdään alkulakkaukset kuten edellä. Toisen lakkauksen kui­vuttua pari vuorokautta, hiotaan se hiekkapaperilla N:o 0, puhdistetaan hyvin hiontapölystä ja lakataan vielä kolmannen kerran kohtalaisen ohuesti ja tasai­sesti yli pinnan.

3) puupinta kostutetaan haalealla vedellä. Kuivuttuaan hiotaan pinta hiekkapaperilla N:o 0 ja väritetään tämän jälkeen vesipetsillä (petsataan). Petsiväriä ei saa sekoit­taa liian paksuksi ja on se siveltävä pintaan runsaan‑

[38]

laisesti ja tasaisesti. Petsivärityksen kuivuttua lakataan pinta edelläselostetulla tavalla.

4) Jos esineisiin halutaan koristekuvioita, tehdään ne akva­relliväreillä puupintaan, joka niiden kuivuttua lakataan kuten edellä on selostettu.


C. Yksinkertaisempia menetelmiä.

1) Puupinta väritetään vesipetsillä. Kuivuttuaan hanga­taan se n.k. manillaharjalla tai kuitutupolla. Tämän jälkeen sivellään pintaan Pohjuslakkaa N:o 44. Pinta on nyt valmis, mutta jos korkeampaa kiiltoa halutaan, voidaan viimeistelylakkaus vielä tehdä jollakin öljy­lakalla, esim. UNICA Huonekalulakalla N:o 103 tai UNICA Penkkilakalla N:o 101.

2) Puupintaan sivellään KORU Lattiapetsiä. Petsin kui­vuttua seuraavaan päivään, hangataan pinta manilla­harjalla tai kuitutupolla. Täten aikaansaadaan kaunis ja kestävä puunauspinta.

3) Puupintaan sivellään Pohjuslakkaa N:o 44 »Extra». Noin 2-3 tunnin kuluttua hiotaan lakkapinta hyvin kevyesti hiekkapaperilla N:o 00. Hiontamuta pyyhi­tään hyvin huolellisesti pois, jonka jälkeen pinta vii­meistellään öljy- tai selluloosalakalla. Näin käsitel­tynä jää puupinta luonnonväriinsä.

4) Puupintaan sivellään SERA Vahapetsiä. Muutaman tunnin kuluttua hangataan pinta manillaharjalla tai kuitutupolla, jonka jälkeen se viimeistellään lakka­seoksella, jossa on 2 osaa spriipulituuria ja 1 osa sprii­lakkaa.

[39]

AINEET.

Tässä osastossa luettelemme vielä edellä olevassa maalausoppaassa mainitut valmisteemme lyhyine selostuksineen.

UNICA Lattialakka 109. Hyvin täyttävä. Paraslaatui­nen kaikenlaisia lattiapintoja varten. Vaalea väriltään ja hy­vin lihava, joten se yhdellä Ilä sivelyllä jättää täyteläisemmän pinnan kuin muut lattialakat. Kuivuminen on kuitenkin jonkin verran hitaampi. Kuivuu yhdessä yössä ja kovettuu läpeensä muutamassa vuorokaudessa. Tällä lakalla lakatun lattian on annettava kuivua vähintäin 3 vuorokautta ennen­kuin se otetaan käytäntöön. Muodostaa erittäin vahvan ja kimmoisan sekä kauniin ja kestäväkiiltoisen pinnan. Kestää hyvin kiiltoaan menettämättä pesemistä saippualla ja vedellä tai laimealla suudaliuoksella.
1/4 gall. riittää n. 15-20 m² alaan.

UNICA Lattialakka 110. Nopeasti kovettuva. Erittäin. hyvä. Vaalea väriltään. Ohuempi kuin edellinen (N:o 109). Kuivuu sentakia nopeammin ja kovettuu läpeensä yhdessa yössä. Sillä lakattu lattia voidaan jo seuraavana päivänä ottaa käytäntöön. Kaunis ja kestävä kiiltopinta. Sopii kaikenlaisiin lattioihin. jos tällä lakalla halutaan paksumpi pinta, on sitä siveltävä kahteen kertaan. Kestää pesua.

1/4 gall. riittää n. 15-20 m² alaan, riippuen pohjan laa­dusta. Voidaan sekoittaa värillä.

[40]
KIRI-Lattialakka . 198. Erinomaisen hyvä ja vaalea sekä nopeasti kovettuva lakka kaikenlaisia lattiapintoja var­ten. Muodostaa täyteläisen ja erinomaisen kestävän ja kau­niskiiltoisen pinnan. Toinen sively voidaan sen päälle tehdä 4 tunnin kuivumisajan jälkeen ja jo 6-7 tuntia lakkauksen jälkeen voi sen päällä käydä. Voidaan pestä saippuavedellä ja laimealla suudaliuoksella kiiltopinnan siitä vahingoitta­matta. Voidaan myös sekoittaa värillä. Menekki sama kuin edellä.

KIRI Lattialakka on myös erinomaisen sopiva linoleumi-mattojen lakkaukseen.

UNICA Linoleumilakka 1/5. Joustavuutensa vuoksi erittäin sopiva linoleumimattojen, sekä päälle- että läpipainet­tujen, lakkaukseen. Kuivuu yhdessa yössä, muodostaen kauniin ja kestävän kiiltopinnan. Pinta on kova, mutta kui­tenkin siksi kimmoisa, ettei se murre. Ei vahingoita mattoa. Pesu saippuavedellä ei vahingoita kiiltoa. 1 kg (1/4 gall.) riittää yhdellä sivelyllä n. 20 m² alaan.

PERMO Lattiaemali. Oivallinen erikoisväri puu­lattioiden maalaamista varten. Kuivuu nopeasti kovaksi, muodostaen kauniin ja kestävän emalintapaisen kiiltopinnan. Ylilakkaus lattialakalla tarpeeton. Säästää siten työtä.

Hyvin sopiva myös vanhojen ja kuluneiden linoleumimattojen maalaukseen.

Toimitetaan 12 eri värisävyä värikartan N:o 3 mukaan.

PERMO Lattiaemali on ennen käyttöä sekoitettava hyvin. Sivellään tasaisesti ja ohuesti puhtaalla siveltimellä. Tarpeen vaatiessa voidaan sitä ohentaa bentsiinillä.

Pinnasta riippuen voidaan 1 kg:lla sivellä 8-10 m² ala.

[41]
Lattiapohjaväri on tarkoitettu sekä vanhojen että uusien puulattioiden pohjustamiseen. PERMO Lattiaemalin tai Lattialakan alle.

Kuivuu nopeammin ja kovemmaksi kuin tavallinen öljyväri. Saadaan samoissa väreissä kuin PERMO Lattia­emalia.

UNICA Emali on paraslaatuisin huonekaluemali ja yleis~ emali kaikkiin sisä- ja ulkotöihin. Kuivuu pintakuivaksi 8-10 tunnissa, muodostaen erittäin kauniskiiltoisen emalintapaisen pinnan, joka kestää aurinkoa, tuulta, sadetta ja suolavettä halkeilematta ja jota voidaan pestä saippualla väriä vahingoittamatta.

Valmistetaan 87 väriä värikartan N:o 1 mukaan.

KIRI-Emali. Nopeasti kuivuva emaliväri. Tarkoitettu sekä sisä- että ulkopuolisia töitä varten. Kuivuu noin 4 tun­nissa. KIRI Emalilla maalattu esine voidaan, jos pohja on kova, ottaa käytäntöön jo 7-8 tuntia maalauksen jälkeen.

Toimitetaan 22 eri värivivandusta värikartan N:o 2 mukaan.

YEDDO Emaliväri. Oivallinen kotimaaliväri huone­kaluja, huvilahuonekaluja, koritöitä, seiniä ja ovia varten sekä kaikenlaiseen sisäpuoliseen koristetyöhön. Toimitetaan käyttövaliiiiina 87 eri väriä värikartan. N:o 1 mukaan. Kuivuu nopeasti kovaksi, muodostaen hyvin kestävän, emalintapaisen kiiltopinnan.

SIRO. Käyttövalmis, himmeä öljyväri, tarkoitettu vain sisäpuolisia töitä varten. Kauniin, samettihimmeän pintansa vuoksi on se erinomaisen koristeellinen väri sisäkattoihin ja seiniin. Käytetään puu-, pahvi-, tapetti-, savilaasti-, sementti-,

[42]
metalli- ja tiilipintoihin sekä lämpöelementteihin. Suositel­laan erikoisesti seiniin ja kattoihin juhlasaleissa, yhdistyshuoneistoissa, kouluissa, toimistoissa, ja yleensä kaikkialla missä vaikutukseltaan lämmintä, koristeellista ja taiteellista seinä­väriä halutaan. Töppäämällä kandella tai useammalla väri-sävyllä aikaansaadaan hyvin kauniita seinäpintoja.

Voidaan sivellä myös suoraan vanhalle tapetilla, mutta parempi on, jos tapetti ensin pohjustetaan joko liimavedellä tai ohuella öljyvärillä.

SIROA on helppo sivellä ja on sillä erittäin suuri peitto-kyky. 1 kilolla sivellään n. 7-8 m². Menekki vaihtelee jonkin verran eri sävyihin nähden. Kuivuu muutamassa tunnissa.

Pohjavärinä SIROLLE käytetään tavallista öljy-väriä tahi betoni- ja muuripintoja varten Tikkurilan Sementtipohjaväriä N:o 210. Kartonkipintoja maalattaessa pohjustetaan sellaiset ensin liimavedellä, jonka päälle tehdään välimaalaus öljyvärillä; tämän kuivuttua tehdään viimeistelysively SI­ROLLA.

Valmistetaan 22 eri väriä värikartan N:o 5 mukaan.

Pyytäkää Käyttöohje-kirjasta.

UNICA Huonekalulakka 103. Hienoin lakka sisätöi­hin. Kuivuu nopeasti asti pintakuivaksi ja vuorokaudessa läpeensä kovaksi muodostaen hyvin kauniin ja kestävän kiiltopinnan. Käytetään huonekalujen, paitsi ei tuolien, lakkaukseen, sekä kaikenlaatuisiin sisätöihin.

UNICA Penkkilakka 101. Paraslaatuinenpenkkilakka. Kaunis ja kestävä kiilto. Kuivuu nopeasti ja muodostaa kovemman pinnan: kuin Huonekalulakka, jonka vuoksi sitä ensi. sijassa käytetään istuimien, kuten tuolien, penkkien

[43]
y.m.s. lakkaukseen. Suositellaan erikoisesti kirkonpenkkien, teattereiden ja kokoussalien istuimien lakkaukseen. Erin­omainen lakka myös huonekaluihin ja sellaisiin sisätöihin, jotka joutuvat suuremmalle kulutukselle alttiiksi. Voidaan pestä saippualla ja lämpimällä vedellä, sekä laimealla suudaIiuoksella, kiillon siitä vahingoittumatta.

KIRI Huonekalulakka 183. Erinomaisen hyvä huone­kalulakka. Tulee pintakuivaksi muutamassa tunnissa ja voi sen päälle tehdä toisen sivelyn jo 4 tunnin kuluttua. Lakattu esine voidaan ottaa käytäntöön 6-7 tunnin kuluttua. Ta­soittuu hyvin ja muodostaa täyteläisen, tasaisen, hyvin kovan ja kauniskiiltoisen pinnan. Voidaan pestä saippualla kiiltoa vahingoittamatta.

Käytetään huonekaluihin, penkkeihin ja kaikkeen sisä­puoliseen työhön. Sopiva myös lakkavärin valmistukseen.

UNICA Faneerilakka 27. Yleislakka, joka vaalean värinsä ja huomattavan joustavuutensa vuoksi on erinomai­nen lakka vaaleihin puulajeihin, kuten faneeritöihin, koulu­kalustoihin, leluihin, huonekaluihin, sisäoviin, paneeleihin ja ylimalkaan kaikenlaisiin sisäpuolisiin töihin. Kuivuu ja kovettuu nopeasti, muodostaen hyvän ja kestävän kiiltopinnan.

UNICA Himmeälakka 143. Vahaton öljylakka. Kuivuu 6 8 tunnissa, muodostaen kauniin ja kestävän, samettihimmeän pinnan. Sivellinjäljet eivät jää näkyviin.

Sekoitetaan hyvin ennen käyttämistä. Jos lakka pitempiaikaisesta varastoimisesta olisi jähmettynyt, tulee se sekoittamalla jälleen käyttökuntoiseksi. Voidaan tarvittaessa ohen­taa tärpätillä.

[44]
Käytetään sellaisiin sisätöihin, joihin halutaan vahva, kulutusta ja perua kestävä himmeä pohja, kuten oviin, sei­niin, kattoihin j.n.e.

UNICA Kattolakka 104. Sisäkattoja varten. Väril­tään erittäin vaalea, kaunis ja kestäväkiiltoinen. Kuivuu no­peasti. Ei tummene aikaa myöten. Käytetään paneelikatto­jen y.m. pintojen lakkaukseen, jotka eivät ole kulutukselle alttiina ja jotka halutaan säilyttää mahdollisimman kauan puunvärissä. Sovelias pohja on Tikkurilan Lakkapohjaväri,
joka kuivuu nopeasti ja kovaksi, sekä on väritön, eikä siis muuta Puun luonnollista väriä. Voidaan myös pohjustaa liimavedellä.

UNICA Ulkolakka 100. Erittäin vaalea, Paraslaatuinen lakka kaikkiin ulkotöihin. Muodostaa erinomaisen kestävä­kiiltoisen pinnan, joka kestää aurinkoa ja ulkoilman lämpö­tilan vaihteluita paremmin kuin muut lakat. Käytetään ulko­ovien ja ikkunoiden, laivojen kansihyttien, purje- ja moottori-veneiden kansien, pyöröpuiden (mastojen y.m.) y.m.s. lak­kaukseen ja ylimalkaan ulkoilman ja kosteuden vaikutusten alaisiksi joutuviin töihin. Pesu saippualla ja vedellä tahi lai­mealla suudaliuoksella ei vahingoita kiiltoa.

UNICA Venelakka 113. Ei valkene vedessä. Käytetään purje- ja moottoriveneiden hyttien, kansien ja ulkosivujen lakkaukseen ja ylimalkaan suojelemaan sellaisia kohtia, jotka usein tulevat olemaan vedessä. Paraslaatuinen lakka myös kaikkiin ulkotöihin. Kestää merivettä, happoja, laimeampaa lipeätä, kuten suopavettä y.m. Kuivuu 6 à 8 tunnissa saaden hyvin kestävän kiiltopinnan.

[45]

KIRI Ulkolakka 182. Kestävä lakka kaikenlaisia ulkopuolisia töitä varten. Kuivuu pintakuivaksi 2-3 tun­nissa ja voidaan sen päälle tehdä toinen sively n. 4 tunnin kuluttua. Lakattu esine voidaan ottaa käytäntöön 6-7 tunnin kuluttua. Tarkoitettu ulko-ovien ja ikkunoiden sekä purje- ja moottoriveneiden ja laivojen kansien, kajuuttojen ja kansihyttien lakkaukseen.

PUISTOPENKKILAKKA N:o 149. Verraton lakka kaikkiin ulkotöihin. Kuivuu nopeasti, muodostaen hyvin kestävän kiiltopinnan.

Emalipohjaväri. Paras pohjaväri KIRI, UNICA ja YEDDO emaliväreille. Kuivuu nopeasti muodostaen him­meän ja kovan pinnan, jota voidaan hioa hiekkapaperilla, jonka jälkeen ainoastaan yksi viimeistelysively Emalivärillä on tarpeen. Säästää ja jouduttaa siten työtä.

Emalipohjaväriä toimitetaan useampaa eri sävyä tandas­maisena, ja on se ennen käyttämistä sekoitettava tärpätillä sopivan ohueksi.

Lakkapohjaväri. Juokseva Puuntäyttäjä tarkoitettu öljy­lakan pohjaksi sisätöissä. On väritön, eikä siis muuta puun luonnollista väriä. Tarttuu hyvin metalliin, puuhun, pah­viin ja sopii myös pohjaksi seiniin SIRO-värin öljy- tai emalivärin alle. Kuivuu hyvin nopeasti.

Maaliaineiden pikapoistaja NOPSA on erittäin tehokas öljylakkojen, öljy- ja emalivärien sekä selluloosalakkojen ja -värien poistoneste. On ennen käyttämistä hyvin sekoitet­tava. NOPSAA sivellään pehmeällä siveltimellä niin paksu kerros kuin sitä pinnalla pysyy. Liuottaa vanhan väri‑

[46]
ja lakkapinnan niin, että se muutaman minuutin ku­luttua helposti voidaan pyyhkiä pois terästasoittajalla tai siklillä.

Jos NOPSA yhdellä sivelyllä ei syövyttäisi vanhaa lakkapintaa tarpeeksi syvälle, sivellään sitä useamman kerran peräkkäin, mutta edellisen sivelyn liuottamaa kerrostumaa ei pidä välillä raappia pois, vaan on uusi sively tehtävä sen päälle. Täten imeytyy pintaan runsaammin poistonestettä, jonka vaikutuksesta lakkakerrostuma helpommin liuottuu läpeensä.

Kun vanha lakka- tai värikalvo näin on poistettu, pyyhi­tään pinta vielä hyvin puhtaaksi bentsiinillä tai tärpätillä ja on tämän jälkeen heti valmis uudelleen siveltäväksi värillä tai lakalla.

NOPSA ei vahingoita puuta. Pehmittää ja puhdistaa nopeasti myös vanhat maalissa kovettuneet siveltimet. On vaaratonta käsille ja voidaan sitä myös käyttää Luottamaan vanhoja maalitahroja vaatteista, kangasta vahingoittamatta.

NOPSA on tulenarkaa, jonka vuoksi sitä ei pidä käsitellä lähellä avotulta.

PERMOLIT Pintakovettaja. Jos lattian lakkaus tai maalaus virheellisestä työmenetelmästä tai jostakin muusta syystä epäonnistuisi niin että pinta jää tahmeaksi, voidaan tämä tilapäisesti korjata sivelemällä pintaan Permolit pinta­kovetusnestettä. Tämän vaikutuksesta kuivuu tahmeinkin pinta muutamassa tunnissa, jonka jälkeen sen päälle voidaan uudelleen lakata tai maalata. Lakkaus voidaan suorittaa esim. UNICA Lattialakalla 110, joka kuivuu yhdessä yössä.

[47]

TIKKURILAN TEHTAAT
ovat valmisteistaan saaneet
KULTAMITALIN
ja
VALTION KUNNIAPALKINNON
Suomen Messuilla
v. 1925

KULTAMITALIN
Suomen Messuilla
v. 1930

KULTAMITALIN
ja
SUURMESSUJEN KUNNIAPALKINNON
Suomen Messuilla
v. 1935

DIPLOMA de HONOR
Barcelonan Maailmannäyttelyssä
v. 1929

DIPLOME d'HONNEUR
Antwerpenin Maailmannäyttelyssä
v. 1930

KULTAMITALIN
Briisselin Maailmannäyttelyssä
v. 1935

KULTAMITALIN
Pariisin Maailmannäyttelyssä
v. 1937


[---]

Tikkurilan Tehtaat
ovat julkaisseet seuraavia opaskirjasia :
DICCO Pintakäsittelymenetelmät
Venemaalausopas
Automaalausopas
Panssarivärit
TEHO Kattoo ja Seinävärit
TEHO ja VALTTI Eristyslakat
SIRO Sisäseinävärit
Maanviljelijäin maaliopas


Tikkurilan Tehtaitten julkaisu:
Tikkurilan Viesti
ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Siinä selostetaan jatkuvasti Tikkurilan valmisteita koskevia kysymyksiä ja vastataan myös lukijain tekemiin, maalausta koskeviin kysymyksiin.

[---]


HELSINKI
K. F. Puromiehen Kirjapaino O.-Y.
1933