Kirjapainotaito 8, 1921
Värin tuhlaamisen välttämiseksi on kokeeksi sekoitettava ainoastaan pieni osa etsittävää väriä, jolloin kirjoitetaan muistiin värien paljousmäärät. Aloitetaan esim. hyvin vähällä osalla valkoisesta, eli jostain lämpimästä värilajista, tai siitä väristä joka muodostaa pääsävyn ja sitten lisätään säästeliäästi toisia värejä. Tämä on hyvin tärkeätä. Jos sekoitettavaan väriin viimeiseksi pannaan valkoista eli lämmintä väriä, voi sattua että näitä värejä meneekin sekoitukseen enemmän mitä alussa laskettiin, ja tulokseksi saadaan näin ollen enemmän väriä mitä tarvitaan.
Värillinen väri massana väripöydällä tai värilaitoksessa näyttää paljon syvemmältä kuin painettuna tavallisella määrällä. Sekoitetusta väristä tulee ensin ottaa näyte samalle paperille, mille se painetaan ja tämä näyte on otettava ennen kuin väri asetetaan koneeseen. Väri tuoreessa vedoksessa on aina kirkkaampi kuin kuivuneessa, joka myös on mieleen pantava.
Väriä, jota ei tunneta tai on siitä epävarma värivedosta otettaessa, ei pidä käyttää ennen kuin näkee sen kuivana. Muutamat värit, esim. vaaleansininen, kuivuneena näyttää syvältä, sinimustan purppuran hohteiselta. Värejä sekoitettaessa tulee säästeliäästi käyttää sekoitusvalkoista, vernissaa sekä kuivausaineita, sillä vernisssa ja kuivausaineita käytettäessä vaaleat värit muuttuvat hieman tummemmiksi. Tämä myös on tärkeä mieleenpantava.
Useampia värejä yhteen sekoitettaessa niiden kirkkaus jonkunverran häviää ja saavat harmaan jalikaisen vivahduksen, senpä takia olisi viisainta värejä sekoitettaessa käyttää pienintä lukua erilaisia värejä.
Värit tulee sekoittaa hyvin ja vaatiikin se väriveitsen käyttäjältä huolellista työtä. Eräs taiteilija, jolta kerran kysyttiin, miten hän sekoittaa värinsä, vastasi: "Ymmärryksellä, herrani." Luultavasti hän niin tekikin, mutta painajalta vaaditaan ymmärryksen lisäksi vielä voimaa, saadakseen sekoituksen yhtä hyväksi kuin värin, joka tehtaissa valmistetaan.
Värin ominaisuudet.
Väreissä löytyy ominaisuuksia, joita on pidettävä muistissa! Valkoinen ja musta eivät todellisuudessa ole värejä. Valkoinen vastaa valoa ja musta pimeyttä. Myöskin ovat ne kylmiä ja sekoittamalla niitä toisiin väreihin muuttuvat ne kylmiksi.
Asteikko loistavista väreistä alkaa keltaisesta, joka on eniten loistava, violetti on tummin. Lämpöisten värien asteikko saa alkunsa myöskin keltaisesta, joka on lämpöisin ja päätyen siniseen joka on kylmin.
Pohjavärejä sekoitetaan tavallisesti valkoisella värillä, joka ei ainoastaan heikennä sitä, mutta muuttaa sen myöskin kylmäksi. Sekoitettaessa mustaa johonkin väriin, tummenee se, mutta ei tule syvemmäksi. Kun punasta tummennetaan, on vihreä parempi kuin musta, ja parhain kaikista muista väreistä. Keltaisen tummentamiseen on poltettu sienna ja sinisen taas sinervänpurppura parhainta. Jos käytämme mustaa näiden värien tummentamiseen, eivät ne tummu, vaan tulevat sameiksi. Valkoinen väri, joka vivahtaa keltaiseen, taitetaan edullisimmin ultramariinisinisellä. Mustan värin, jolla on ruskea vivahdus, tummentamiseen on edullisinta käyttää syvääsinistä tai purppuran pronssisinistä. Jos musta väri on purppuravivahteista, voipi sen saada mustemmaksi, sekoittamalla siihen hieman punaiselle vivahtavaa keltaista.
Lähinnä oikeat punaiset ovat geraniumlakka ja kiinalainen eli krimsen-cinoberi. Sama tulos saadaan, jos karmiinilakka painetaan ns. sharlakanpunaisen cinoberin päälle.
Valitettavasti geraniumlakka on muuttuva ja kestämätön väri. Parhainta cinoberia, vaikka siinä onkin kopaalivernissaa, ei sovi käyttää parempiin töihin. Hyvin kauniin kirkkaan punaisen värin voi saada geraniumlakasta, sekoittamalla siihen englantilaista cinoberia. Punainen, vaikka ei olekaan niin lämpimän voimakas ja kirkas kuin keltainen, on "huutavampi" ja näyttää se samalla taaksevetäytyneeltä.
Kaksiväritöitä painettaessa on useimmiten punainen käytetty vastakohtana mustalle. Tällöin tulee punaisen värin, kallistumatta purppuraan, olla oranssinpunainen. Sellaisen värin voi saada sekoittamalla cinoberista, oranssista tai normaalikeltaisesta, mutta ei lemonikeltaisesta tahi punaisista lakkaväreistä. Sekoittamalla oikeata engl. cinoberia ja hailakkaa keltaista, saamme sharlakanpunaista, mutta tähän ei pidä käyttää lyijyvalkoista, sillä tämä useimmiten leikkaa.
Kaksiväritöistä voimme todeta tulokseksi hyvin loistavan sharlakanpunaisen, joka vivahtaa mustaan, kun sekoitamme 20 osaa engl. cinoberia ja 7 osaa hailakkaa keltaista.
Lisäämällä valkoista punaisiin lakkaväreihin, saamme joukon erilaisia värileikkauksia.
Kaikki tiedämme että keltainen on kirkkain väri. Sekoittamalla siihen hieman valkoista muodostuu siitä kanariakeltaista. Tämän kanssa mustaa käyttämällä saamme tummahkoa keltaisenviheriää, oliviviheriää. Lisäämällä valkoista sekä mitättömän määrän mustaa, saamme sitruunankeltaista.
Keltaisen painaminen valkoiselle paperille ei ole suositeltavissa, sillä valkoinen paperi ja keltainen väri heijastavat liiaksi valoa, josta puuttuu vastakohtaa. Käyttääksemme kuitenkin ylläm. tapaa, on tumma väri painettava keltaisen ympärille, eli sitten on keltaista syvennettävä, lisäämällä siihen punaista, jolloin se muuttuu oranssinkeltaiseksi. Vihertävä lakkaväri on vihreistä väreistä parhain. Smaragdinviheriä sisältää paljon sinistä. Viheriä väri on tympäisevä ja voimakas kirkkaudessa, ja on se samalla vaikea järjestää väriasteikkoon. Viheriä lakkaväri ei sulaannu sekoituksille, joissa on sinistä jakeltaista. Kromiviheriä, joka on lähin edelliselle, sekoitetaan 8 osaa lemonikeltaista ja 1 osa berlininsinistä. Lemoninkeltainen ja milorisininen sekoitettuna tekevät syvän viheriän värin, sillä milorisininen heijastaa vähemmän viheriää kuin berlininsininen ja enemmän mustaan.
Viheriä väri on voimakkain ja vivahduksilleen parasta punaisten värien yhteydessä eli värien, joissa punainen hallitsee. Viheriä on myös käytännöllinen sekoitettaessa kylmiä, ruskeita sekä harmaita värejä.
Puhtain sininen väri keksittiin lapis-lazuli-kivestä, joka oli sentään liian kallista painoväreille. Ultramariininsininen vivahtaa hieman sinipunervaan, mutta on lähempänä sinistä kuin kobalisininen, josta heijastuu viheriä ja sinipunerva tuntu; samoin myöskin berlininsininen. Toiset siniset värit heijastavat viheriää. Ultramariini väri on tehokkain ainoastaan vahvaan vernissaan sekoitettuna. Se ei ole niin suosittu painajien keskuudessa kuin milorisininen ja pronssisininen sekä reflexrosliini ja irisvivahteinen sininen.
Valkoiselle paperille vieretysten ohuesti levittämällä sinisiä värejä, voimme eroittaa erilaiset vihertävät ja purppuralle hohtavat siniset. Todellisuudessa ovat kaikki siniset värit joko viheriän tai purppuran vivahteisia, joita voidaan sekoittaa joko milori- tai ultramariinisinisistä, lisäämällä punaista, viheriää, mustaa eli valkoista — miten kulloinkin halutaan.
Parhaat purppuravärit valmistavat väritehtaat tärning-väreistä, jotka vastaavat malva- ja magenta- värejä. Seoksessa, jossa on malva enemmistönä, jättää se sinisenpurppuran vivahduksen (purppuralakka B), sekä väri missä on enemmistönä magenta, jättää punaisenpurppuran vivahduksen (lakka R). Parhaimman purppuravärin voi painaja saada sekoittamalla ultramariinisinistä ja krapp-karmiinilakkaa.
(Tidn. för Boktryckarekonst) Muk. suom. S. H:n
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti