Kirjapainotaito 3, 1914
1. Värien ominaisuuksista.
Sen, joka tahtoo sekoittaa värejä helposti ja varmasti, tulee tuntea tarkoin niiden aineosat ja ominaisuudet. Ensiksikin on otettava huomioon, että on olemassa peittäviä, puolipeittäviä jakuultovärejä. Tehtaat ilmaisevat nämä pääominaisuudet mallikirjoissaan ja hintaluetteloissaan monella tavalla, esim. kirjaimilla D (peittävä), LD (puolipeittävä) ja L (kuultava). Edelleen on valonkestävyys monissa vastedes lähemmin osotettavissa tapauksissa otettava erittäinhuolellisesti varteen; se merkitään tavallisesti kirjaimilla a (valonkestävä), b (jotenkin valonkestävä), c (vähän valonkestävä) ja d (kestämätön) taikka numeroilla. Tähti (*) vieressä merkitsee, että se on lakeerauskelpoista.
Sitten tulee vielä kysymykseen lyijy- ja rikkipitoiset värit, jotka ovat erittäin tarkoin pidettävät erillään toisistaan. Koska tämä pitoisuus jätetään enimmäkseen ilmoittamatta, luetellaan nämä värit tässä erityisesti. Lyijypitoisia ovat kaikki lajit kromkeltaista, neapelkeltaista, mönjää ja ennen kaikkea peittovalkea (n.s. lyijy- tai Kremser valkea). Rikkipitoisia (sulfidilla, happeutumattomalla rikillä käsiteltyjä värejä) ovat pääasiallisesti ultramarini, kadminiumkeltainen ja sinooperi; rikkipitoisia, mutta jo happeutuneessa muodossa, niinikään kromkeltainen, kromviheriä ja mönjä. Näitä kolmea väriä voidaan sen vuoksi katsoa ainoastaan lyijypitoisiksi. Sinooperi vaikuttaa, koska sen aineosina ovat elohopea jarikki, kuparikuvalaattoihin turmelevasti, eikä paina näistä kuvalaatoista koskaan puhtaasti, vaan värjää vain aina ruskeaksi. Jos lyijy- tai rikkiainepitoisia eri vivahduksellisia värejäsekoitettaisi inkeskenään, syntyisi happeutumista, saavutettu värituntu ei tulisikaan perästäpäin vaan näyttäisi likaiselta. Niitä värejä, jotka sisältävät samalla lyijyä ja rikkiä jo happeutuneessa muodossa, voidaan sitä vastoin sekottaa keskenään, ei kuitenkaan kromkeltaista ultramarinin eikä lyijymutaa sinooperin kanssa. Pohjavärien ollessa heleitä käy tämä ilmiö jo painamisen aikana huomattavaksi. Samaa on sanottava ruskeasta sikkativi-lisäkkeestä, joka on myöskin lyijypitoinen valmiste. Edelleen on monia kaupassa olevia kuivaustahtaita ja kuivausöljyjä käytettävä varovasti, sillä ne ovat pääasiallisesti lyijynkuonaa. Jos painotuotteet, jotka on valmistettu lyijy- tai rikkipitoisin värein, joutuvat rikkiaine- tai ammoniakkipitoiseen ilmaan, kuten savuisilla rautatieasemilla, kaasulaitosten tai sulatusuunien läheisyydessä, tai kuten makki- ja lantavesikuoppien läheisyydessä, niin syntyy tässä aikaa myöten niinikään happeutumista. Suojaa tätä vastaan tarjoo ainoastaan lakkapäällystys, ja ovatkinhan nämä väritlakeerauskelpoisia. Sellaisiavärejä ei ole painettava päälletysten, josmieli välttää samallaisia huonoja tuloksia. Vihdoin ovat myös lyijypitoiset värit laissa kiellettyjä käytettäviksi ruokaaineiden käärepaperien painamiseen.
2. Värien sekoituksesta yleensä.
Saadessamme tehtävän, joka on suoritettava värillisesti, on meidän mietittävä, mihin tarkoituksiin painotuotetta tullaan käyttämään. Jos se on näyteakkunaan asetettava tavaranpäällys. kirjanpäällys tai seinäkalenteri, jos on kysymys tavaraetiketeistä, plakaateista tai muista semmoisista, niin tulee tietysti käytettäväksi mahdollisimman valonkestäviä värejä, jotka ovat tavallisesti myöskin lakeerauskelpoisia. Jos viimemainitussa suhteessa syntyy epäilyjä, niin otetaan vähän tätä väriä ja kaadetaan siihen hiukan paloviinaa; ellei viina värjäydy, on väri alkoholissa liukenematonta ja epäilemättä lakan kestävää. Lakkaa kestämättömillä väreillä valmistetut painotuotteet voitanee muutoin tehdä perästäpäin lakeerattaviksi, päällystä- mällä vahvalla, vähän sikkativin sekaisella vernissalla. Jos sitten vielä ollaan selvillä siitä, pitääkö värien olla tai voivatko ne olla peittäviä tai kuultavia, silloin voi alkaa sekottamisen.
Sekotettaessa ei oteta heti kaikkea tarvittavaa määrää värikivelle,vaan koetetaan ensin varovasti hyppysillä, onko haluttu värituntu ajatelluilla väreillä todellakin aikaan saatavissa. Siten saadaan myöskin samalla suunnilleen tietää vaadittavien värien suhde ja määrä. Lisäksi säästetään aikaa ja aineksia eikä jouduta vaaraan, että koko yritys menee erehdysten vuoksi pilalle.
3. Värimallikirjan laittaminen
on erittäin suositeltava tunnollisille väripainajille. Siihen olisi kiinnitettävä kaikki värilliset näytevedokset (pääasiallisesti sekavärillä painetut) ja varustettava tarkoilla tiedoilla käytetyistä väreistä ja niiden määrästä. Näiden tietojen tulee tietysti koskea myös valonkestävyyttä ja kuultokelpoisuutta, muuten on niillä vain vähäinen arvo. Jos sitten tulee joskus samanvärinen tai samanlaatuinen työ, niin päästään pikemmin tarkotuksen perille. Käytettäessä eri tehtaiden tuotteita on laadittava eri tiedot.
4. Täysvärien ja merkantilivärien sekoittaminen.
Merkantilivärien sekoittaminen ei ole erityisen vaikeaa, koska tällöin harvoin vaaditaan tarkinta värivivahdusten aikaansaamista. Luonnollisesti ovat alussa luetellut eri värien ominaisuudet myöskin otettavat huomioon. Kun painamoissa käytetään vain hyvin harvoin vaakaa, on väripaljoudet määrättävä likimain painon mukaan. Mainitsemme tässä muutamia kauneimpia ja parhaimpia väriyhdistelmiä:
Sinimustaa saadaan kahdesta osasta milori- tai pronssisinistä ja yhdestä osasta hyvää kuvamustaa.
Pääskyssininen syntyy edellämainitusta sekoituksesta, kun siihen lisätään peittovalkoista.
Viheriänmustaa kuvapainamista varten sekoitetaan jotenkin yhtäläisistä osista milorisinistä ja intiankeltasta tai keltalakkaa, ja joukkoon vähän mustaa. Samaa väriä tilapäistöitävarten sekoitetaan kromkeltaisesta vihertäväksi kulloinkin tavotellun väritunnun mukaan eri määrin, koska kromkeltainen on kaksi kertaa niin raskasta kuin keltalakka. Vielä yksinkertaisempi sekoitus tätä varten on kaksi osaa silkkivihreää ja yksi osa mustaa. Viheriöitä sekavärejä varten on olemassa paitsi mustalisäkettä samat suhdemäärät.
Violettimustassa valonkestävässä, kuvapainamista varten tarkoitetussa, on kaksi osaa krappilakkaa, yksi osa milorisinistä sekä joukossa hiukan mustaa, tai on siinä krappilakkaa, sekotettuna sinilakan kanssa ja mustaa. Kalliin krappilakan asemasta voidaan tietysti ottaa halvempia sinertäviä valonkestäviä punaisia värejä, kuten keisarinpunaista, excelsiorpunaista, fenomenipunaista ja sensemmoisia. Muihin tarkotuksiin välttää tietysti violetti ja musta, kun ei edellytetä valonkestävyyttä.
Ruskeat värit ovat, paitsi Terra di Sienaa ja muutamia kemiallista tietä puhtaiksi saatuja ruskealakkoja, oikeastaan kaikki sanottavat sekäväreiksi. Muutoin painavat melkein kaikki kemiallisesti puhtaiksi saadut ruskealakat enemmän tai vähemmän tylsästi, niin että ne tuskin tulevat kysymykseenkään kuvapainamisessa.
Valokuvaruskeaa sekotetaan edullisimmin geraniumlakasta (eosinväreistä) ja mustasta tai geraniumlakasta ja viridinviheriästä. Valonkestävää valokuvaruskeaa tulee tietysti sekottaa valonkestävistä sinertävän punaisista väreistä tai sinertävistä krappilakoista ja mustasta sekä samoinvalonkestävästä viheriälakasta. Valonkestävää viheriälakkaa voi itse valmistaa milorisinisestä ja keltalakasta.
Sepiaruskealla ei ole oikeastaan mitään tarkoin määrättyä vivahdusta ja vivahtaa yleensä oliivivihreään. Varmimmin saadaan sitä peittovalkoisesta, violetista, keltalakasta ja mustasta, otettuna jotenkin yhtä suurin osin.
Havanna- eli sikariruskeaa laitetaan silkkiviheriästä, punasesta ja mustasta, joukossa vähän sekoitusvalkoista. Tilapäispainamista varten päästään varmimmin tarkoituksen perille Terra di Sienalla ja mustalla sekä mahdollisesti hiukkasella punasta.
Merkantiliruskeaa tilapäistarkotuksiin, kaikenvivahduksista, saadaan punasella ja kellertävällä tai sinertävän viheriällä.
5. Pohjavärien sekoitus.
Pohjavärien pääaineosina on peittovalkoinen tai sekoitusvalkoinen suhteellisesti kumpaakin yhtä suurin osin. Lyijyttömiä peittovalkoisvärejä ovat timanttivalkoinen, emaljivalkoinen, sinkkivalkoinen ja muut sellaiset tuotteet. Viimemainitut eivät kuitenkaan saavuta kremservalkoisen peittovoimaa. Otettaessa puoliksi sekoitus- ja puoliksi peittovalkoista saadaan tavallisesti hyvin hyvästi painavaa ja kaikkiin tavallisiin tarkotuksiin sopivaa pohjaväriä. Kuultoisia tuntuja varten käytetään myös usein puhtaita vernissavärejä, mutta ne painavat vain harvoille paperilajeille sileästi ja siististi, eivätkä ole siis suositeltavia. Lisäämällä hienoksi jauhettua tai hierottua Bolognan liitua saadaan moitteettoman himmeä, samettimainen tuntu autotypiain päällystykseksi himmeäin kuvain aikaansaantia varten. Bolognan liidun puutteessa tekee perunajauho saman vaikutuksen. Näin käsitellyillä väreillä painettuihin väripintoihin voidaan mainiosti piirtää.
Kevyitten pohjavärien aikaansaamiseksi valittakoon mikäli mahdollista vain valonkestäviä värejä, sillä siihenhän tarvitaan vain vähän väriä ja kustannuksilla ei siis tässä kohden ole mitään suurta merkitystä. Pohjavärit, jotka ovat sekotetut valonkestämättömistä väreistä, haalistuvat hyvin pian.
Suurempia painoksia suoritettaessa on suositeltava, että tässä luetellut pohjavärit tilataan valmiiksi hierottuina. Lähetettäköön väritehtaalle edeltä malli sekä näyte painettavaa paperia. Tehdas kykenee siten helpommin toimittamaankäytettäväksi sopivinta väriä.
D.-B. u. Steindr. muk.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti