Mitenkä lasta ympäröivää luontoa, lapsen kotiseudun ja kodin ihmiselämää ja lapsen omia ruumiillissielullisia voimia ja elämyksiä voidaan kansakoulussa käyttää siveysopetuksen pohjaksi ja minkälaisilla havaintokeinoilla tällainen opetus saadaan lapsentajuiseksi? [Väriä koskevat osat]

Kansakoulun lehti 6-8, 1920

Kirj. Josua Järvinen.

[---]

1. Ylempien aistimien toiminta.

Täysikasvanut ja lapsi reagoivat aivan eri tavalla ulkoa saatuihin vaikutteihin. Edellisen aistimuksiin sekaantuu hyötynäkökohdat ja tämä hämmentää aistimuksien puhtautta. Lapsi ei vielä tunne "leipäkysymystä". Sen saamat valo-, ääni- ja tuntovaikutteet ovat alkuperäisiä. Sully sanoo: Lapsi nauttii verrattomasti enemmän kuin täysikasvanut valo-, ääni- ja tuntoaistimuksista.

Kun seuraavassa tulee puheeksi pikku asioita on hyvä pitää mielessä Pestalozzin sanat: "Jumala tietää, kuinka tärkeitä lapsille ovat pikku-asiat."

a. Näköaistimukset.

Kun lapsi on syntynyt maailmaan, näkee hän ensiksi vain valoa yleensä, ei erota erivalonlähteitä, tämän jälkeenalkaa hän havaita värejä ja vihdoin muotoja. Tässä esityksessä kiinnitetään huomio vain värivaikutteisiin. Kokeellinen sielutiede on näyttänyt että lapsi pitää voimakkaasti spektrinväreistä, sinisestä, punaisesta, violetista, keltaisesta j.n.e. Sen sijaan harmaa, ruskea ja musta eivät lasta miellytä. Tällä pikku asialla on enemmän kantavuutta kuin ensi näkemällä voisi arvioida. Otan muutamia esimerkkejä. Muistamme kuinka pienenä poikana ollessamme laskimme mieluimmin sellaisilla kivikynillä, joitaympäröitsi sini-ja punaraitaiset paperit. Ollessani 6 vuotias, osti isäni minulle Raamatun, jossa sana "Biblia" oli painettu punaisilla kirjaimilla. Nuo kirjaimet olivat minulle niin rakkaat, että viemisilläkin käydessäni kiiruhdin katsomaan onko naapurien Raamatussa punaisia kirjaimia. Ellei ollut, oli se huono Raamattu. Koululapset lukevat mieluimmin sellaisia oppikirjoja, joissa on kaunisväriset kannet. Kaikissa noissa mainituissa esimerkeissä rakkaus kohdistuu ensin puhtaaseen väriin. Siitä se sielullista vaikuttimen siirtolakia seuraten siirtyy esineeseen, jossa on väriä ja vihdoin siihen toimintaan mitä tuolla esineellä suoritetaan. Tunteen perusominaisuuteenhan kuuluu, että se pyrkii laajenemaan. Tieto sen sijaan keskittyy. Vähäpätöinen paperille painettu punainen "Biblia"-sana voi olla myöhemmän uskonnollisen harrastuksen pohjana.

Lapsien värimieltymystä on kouluelämässä otettava enemmän huomioon kuin tähän asti. Koulun pihamaan aita, veräjät, ulkoseinät, ovet, uunit, opetusvälineet on maalattava lapsen mieliväreillä. P. Barth sanoo: "Helmitaulun helmet on maalattava heleän sinisiksi eikä ruskeiksi. Aakkosetkin olisi painettava sinisillä kirjaimilla keltaiselle pohjalle." Mieliväri kiihoittaa isojen aivojen harmaata kuoriainetta, se panee tunteen liikkeelle ja tunne liikuttaa tahtoa. Käsitöissä, paperileikkelyssä, koulupuutarhan hoidossa y.m. on värikysymys huomioon otettava. Kun koulu näin menettelee, antaa se lapsen näköaistimelle mieluisaa toimintaa, herättää rakkautta itseensä j arakkautta siihen työhön, jota koulussa tehdään. Myöhemmässä elämässä koulusta pois päästyä mielikuva tuollaisesta mieluisaa toimintaa antaneesta koulusta muodostaa voimakkaan vastapainon intohimojen värittämille mielikuville.

Luontoon tehtävillä retkillä on suurinta painoa pantava luonnossa löytyviin lapsen mieliväreihin. Sully, Waitz, Barth y.m. yksimielisesti sanovat, että lapsi ei vielä kykene luonnossa näkemään yhtenäisiä laajoja maisemia ja saamaan niistä vaikutteita, vaan lapsen huomio kiintyy pikku kohtiin ja tällaisia pikku kohtia ovat juuri värit. Mutta tässä huomioimisessa lapsi tarvitsee opettajan apua. Ensin rakkaus kukkien, sammalien, lehtien väreihin, niistä luontoon, missä kukkia kasvaa ja siitä ajan kuluessa koko isänmaahan. Useankin suuren isänmaan ystävän ensimäisenä rakkauden pohjana on kotinurkalla kasvaneiden kukkien värit.

[---]