16.3.19

Kauniin maalaisen rakennustavan kymmenen käskyä.

Alavuden, Kuortaneen ja Töysän Sanomat 10, 18.3.1926

I. Rakenna taloosi mahdollisimman matala katto.
Selitys: Puisesta maalaistalosta voi ehdottomasti sanoa, että mitä matalampi katto sen kauniimpi rakennus. Poikkeuksen tekevät tietysti kirkot, seuratalot ja muut sellaiset rakennukset, joissa suuri kokoussali edellyttää myös eriluonteisen ulkokaton, useinkin mahdollisimman korkean. Mutta mitä tavallisiin asuinrakennuksiin tulee, on niissä jo suoran kulman muodostamat katot liian korkeat, ja juuri tämän suuruinen kulma on myös rumin yksinkertaisista kattolajeista. Älköön missään tapauksessa kukaan eksykö rakentamaan mansardi- eli taitekattoa, vaikkakin nämä katot maalla jonkinlaisena muotina näkyvät leviävän kuin saastainen rutto. Taitavan arkkitehdin voi joskus onnistua tällaisestakin kaunista luomaan, rakennusmestarin, "timpermannin" ja ominpäinsuunnittelijan ei koskaan.

II. Rakenna rakennuksesi rajoittaen sen leveyttä, mutta sen sijaan venyttäen sitä pituussuuntaan.
Selitys: Leveä, pohjamuodoiltaan liian tasasivuisen neliön muotoinen rakennus tekee aina kovin pakkilaatikkomaisen, kankean, tylyn ja muodottoman vaikutuksen. Sivakampia ja kauniimpia maalaisrakennuksia ei tapaa kuin nuo matalat, pitkät vanhanajan Keski-Suomen rakennukset tai vastaavat pohjanmaalaiset kaksikerroksiset.

III. Rakenna rakennuksesi symetrisesti määrättyjä korkeusviivoja silmälläpitäen, tarkoituksenmukaisesti ja myös sisustusta ajatellen. Vältä kaikkia torneja, turhia katoksia, vuolemalla koristeltuja listoituksia y.m.
Selitys: Puuarkkitehtuuri edellyttää luonteensa mukaisesti rakennukselle mahdollisimman ehjää ja yksinkertaista kokonaismuotoa. Yksinkertainen, ehjä, suora katto, jossa ei ole minkäänlaisia pieniä päätykatoksia y. m, sellaisia, on ehdottomasti kaunein. Tornia ei pitäisi sinisukka!- sen ritaritaudissa uinuvankaan rakentaa. Torni, sikäli kuin sille maamme arkkitehtuuri voi olemassaolon oikeutta lainkaan myöntää, kuuluu kiviarkkitehtuuriin, periytyen vanhojen linnojen puolustustorneista.
Puurakennuksen, johon saattaisi ajatella tornin sovellutetuksi, tulisi olla tavattoman suuri tai sitten tornin erikseen rakennettu ja ainoastaan jotenkuten yhdistetty itse rakennukseen jos nim, tällaista näkötornia ehdottomasti kaivataan. Kaikenlaiset erkerit eli seinän ulospäin mutkitukset ovat yhtä tuomittavat.
Puuarkkitehtuurissa tulee, kuten sanottu, pyrkiä mahdollisimman selvään yksinkertaisuuteen. Niin ei kyllä aina saavuteta jotakin uutta auringon alla, mutta sitä ei tule yleensä tavoitellakaan. Todella kaunista on luotava eikä erikoista. Talon ympäristö, puutarha ja istutukset, kaivot y.m. sekä sisustukset, joissa luomisvapaus on paljon suurempi, antavat rakennukselle lopuksi tarvittavan persoonallisen leiman.
Myös rakennuksen sisustuksessa on pyrittävä mahdollisimman suureen symetriaan. Ikkuna olkoon aina mieluummin keskellä seinää kuin toisessa huoneen nurkkauksessa. Missään tapauksessa ei ikkuna saa olla liian likellä nurkkauksen muodostavaa seinää. Ovet samoinkuin ikkunat tulee myös sovittaa symetrisesti. Kaunein tapa on perättäisessä huonerivissä asettaa ovet samalle kohdalle, niin että huonerivin toisesta päästä näkyy toiseen Jotta jäisi tarpeellista seinäpintaa kalustole, ei ole syytä tällöin sijoittaa ovea aivan keskelle seinää, vaan useammin esim, likemmäksi ikkunaseinää. Näin oven synnyttämän seinä jaon tulee olla niin selvä, että silmä heti havaitsee nämä molemmin puolin ovea syntyneet seinäpinnat erisuuruisiksi, Jos ikkunat ovat ainoastaan yhdellä huoneen seinämällä ja huoneen muilla seinillä kullakin on ovi, tulee ikkunaseinän vastainen ovi sijoittaa keskelle seinää ja nuo kaksi muuta ovea niin kuin äsken mainittiin. Tämä ovien sijoittelu, joka on kaunein, joskaan ei aina ehdottomasti käytännöllisin, on tietysti myöskin osittain riippuvainen uunin paikasta huoneessa, Niinpä jos uuni sijaitsee ikkunaseinän vastaisessa nurkkauksessa, on parempi, että ovi näyttää olevan keskellä seinää, vaikkeikaan se todellisuudessa matemaattisesti niin ole. Jotta ovi näyttäisi sijaitsevan keskellä seinää, on se asetettava nurkassa olevan uunin takia hieman lähemmäksi toista nurkkaa.
Ovea ei koskaan saa asettaa liian likelle nurkkausta. Todella mauttomia ovat tuollaiset oven sijoitukset, joissa nurkkaukset ovat niin likellä ovea, että vuorilaudoistakin on ollut pakko viiltää osa pois.
Sanalla sanoen: kartettakoon rakennettaessa ikkunoitten ja ovien liian summittaista, järjestelemätöntä sijoittelua huoneistoissa ja varattakoon myös huonekaluille ehjiä seinäpintoja. Mautonta on asettaa piironkia, sohvaa y.m. nurkittain, kuten maalla seinäpintojen puutteen takia on tapana.

IV. Rakenna rakennuksesi tasasuhtaisesti (symetrisesti) neliömäisen pihan ympärille.
Selitys: Vanhaan aikaan oli tapana rakentaa suuremmat maalaistalot ulkorakennuksineen linnoituksen muotoon, sulkien keskelle rauhoitetun pihamaan. Tämä rakennustapa on etenkin tasamaalla ehdottomasti kaunein. Pihamuoto saisi olla mielellään tällöin hieman pitkänomainen, ja eri rakennusten korkeuden tulee olla sama. Ehdottomasti on ainakin yhden sivun rakennusrivin rakennusten oltava saman korkuiset tai sitten keskusrakennuksen oltava muita, yhtä pitkälle ulottuvia ja yhtä korkeita sivurakennuksia korkeampi. Ellei ainakin kahdella pihan vastakkaisilla puolilla sijaitsevalla talorivillä ole samaa korkeutta, horjuu tasapaino. Raskaampi eli korkeampi rakennus on siis sijoitettava aina aivan pihan yhden sivun keskukseen ja mieluimmin pihan lyhyemmälle sivulle. Talon vieremät saattaa tällaisessa rakennustavassa hauskasti koristaa istutuksilla, ja etenkin on kaunis tuo vanha tapa istuttaa keskelle pihaa kotipihlaja ja ympäröidä sen runko penkillä. Jos tarvittavat rakennukset eivät riitä muodostamaan kyllin suurta suljettua pihaa, voi rakennuksien puutteen pihan kaikissa neljässä kulmassa korvata puusta tai luonnon kivistä rakennetulla aidalla, ruusuistutuksella tai muulla sellaisella. Rakennukset saattaa myös sijoittaa tarvittaessa kolmelle (jossain tapauksessa kahdellekin vastakkaiselle] pihan sivulle ja rajoittaa järven puoleiseen rantaan tai ellei se niin pitkälle ylety jättää muuten järven tai yleisen maantien puoleinen pää avoimeksi, aitauksella ainoastaan erottaen pihamaan.
Pienet töllit ja kovin epätasaiselle mäkitöyräälle pystytetyt rakennukset saattavat sensijaan olla hauskoja vapaamminkin sinne tänne sijoitettuina, kukin omalla mäen nyppylällään. Tällöin tulee aivan erikoisella huolella valita kullekin rakennukselle oma paikkansa, niin että rakennukset kauniisti yhtyvät itse luontoon jarytmikkäästi nousevat ja laskevat.

V. Kata talosi päreillä, älä konsaan pellillä.
Selitys; Katon päällystäminen päreillä on ehdottomasti kaunein kattamistapa, Puupäreet soveltuvat tietysti hyvästi yhteen puuseinien kanssa, joskin niitten käyttö on yhtä maukas etenkin hieman paksumpina kivisissä rakennuksissakin. Myös yhtyy pärekatolla varustettu talo aina kauniisti ympäröivään luontoon, niinkuin olki- ja turvekatotkin, myös kattopäreitten toistuva, suomumainen limitys antaa katolle hauskan elävän vaikutuksen. Kattotiilillä peitetyllä katolla on myös oma viehätyksensä silloin kun rakennus muuten on luonteeltaan raskaaampi ja jykevämpi. Joissakin tapauksissa voi hyväksyä asfalttihuovan (suomulevyin) käytönkin, mutta peltikattoa ei milloinkaan. Peltikatto pilaa kauneimmankin rakennuksen antaen sille omituisen sieluttoman, kalsean leiman. Sulautumatta ympäröivään luontoon vaikuttaa rakennus jollain tavoin eksyneeltä ja vieraalta.

VI. Maalaa talosi puna- tai keltamullalla.
Karta öljyväriä. Selitys; Maalla ja kaupungeissakin ennen maalattiin yleensä rakennukset puna- tai keltamullalla maalaustapa, jota kauneusnäkökohdalta katsottuna ei mikään voita. Valkoisine hirrenpään suojelulaudoituksineen ja ikkunalautoineen oli talo väritykseltään vilkkaanakin rauhaisan kaunis. Keltainen, valkea ja vanhojen kattopäreitten harmaa tai vastaava punainen, valkea ja harmaa on sitäpaitsi aina erittäin kaunis väriyhtymä. Kelta- ja punamullalla on vielä se hyvä ominaisuus, että ne ajan varrella ikäänsä myöten käyvät yhä kauniimmiksi. Keltaiselta häviää tuo alussa hieman liian täyteläinen luonne, mutta etenkin punainen vanhempana käy ihastuttavan syväksi ja tumman pehmeäksi, samettimaiseksi. Juuri pehmeydessä on multavärien suurin tenho, ne todella antavat oikean kotitunteen, ja tällainen himmeähkö väri aina kauniimmin yhtyy ympäröivään luontoon kuin vastaava rakennusten öljyväri, joka kovan kalseana samoin kuin peltikattokin tuntuu ympäristössään oudolta. Öljyvärin kova, kalsea pinta, joka jo ehdottomasti tappaa puun syyrakenteen ehkäisten sitä esiintymästä, on niin herraskaiselta kuin se maalla "ei herroista" tuntuukin kauneusarvoiltaan hyvinkin puutteellinen. Viime aikoina on kauppaan ilmaantunut eräänlainen näitten kahden värin välimuoto, n,s. kylmävesivärit (saatavaan ainakin Helsingistä Suomen Värija Vernissatehtaan myymälästä, os, Etelä-Esplanaadink. 8), Näillä väreillä on päinvastoin kuin öljyväreillä pehmeä, kiilloton pintavaikutus ja saattaa niillä auttavasti maalata tavallisen öljyvärinkin päälle, joten siis muinoin tehdyt synnit käy sovittaminen. Viime aikoina on talon maalaamiseen käytetty myös tervavettä, joka petroleumi-seoksena on kestävää (pelkän tervaveden huuhtetelee sade tuoreena pois) ja soveltuu kenties paraiten hieman Gallenin henkisiin rakennuksiin, siis karumpiin, m.m. sellaisiin, joitten katot on vuorattu kattotiilillä. Vanhuuttaan harmaantuneet hirsirakennukset ovat myös värissään ihastuttavan kauniita. Niillä on vanhan pietistin oma, yksinkertainen, arvokkaan vakaa järeys.

VII. Valitse rakennuksellesi kaunis paikka ja suunnittele se mainittua paikkaa silmälläpitäen.
Selitys: Tässä suhteessa on vaikea lyhyitä neuvoja jakaa, kun rakennuksen ympäristö saattaa olla niin moninainen. Kuitenkin sanottakoon vain yleisesti, että rakennuksen tulee aina soveltua paikkaansa, ja on se niin suunniteltava, että se valmiina on ikäänkuin osa ympäröivää luontoa.

VIII. Tee ikkunat pienehköiksi, pienine samankokoisine toistuvine ruutuineen.
Selitys: Vanhoissa rakennuksissa tapaa meillä maalla, yleensä nuo samankokoisina toistuvat pienehköt 6 ruutua käsittävät ikkunat, jotka aivan suoralla, yksinkertaiseila profiililaudalla varustettuina soveltuvat mainiosti puurakennuksiin ja ovat vieläkin todella esimerkiksi kelpaavat. Joku aika sitten tuli maaseudulla käytäntöön nuo kolmiosaiset, naamatauluiksi nimitetyt ikkunat, joissa on kolme suurehkoa ruutua, yksi makaava ylhäällä ja kaksi aukaistavaa pystysuunnassa alhaalla. Onneksi nämä puutaloihin täysin soveltumattomat ikkunat, jotka juontavat alkunsa Italian kivipalatseista, ovat jääneet yhä enemmän syrjään nyt jo maaseudullakin. Sensijaan on ikkunain kehystyksissä villitys viimeisillään. Ei riitä kaikenlaiset nuhalaudoitukset kuten niitä timpermannit kutsuvat, vaan raamin ääriviivoja vuollaan jos jonkinlaisiksi, ja tietysti tippuvat sivulaudan päät aina alilautaa pidemmälle, jolloin toisinaan muodostetaan jonkunlaista "arkkitehtuuriakin" ulottamalla ne aina seuraavan kerroksen ikkunakehyksen jatkoksi tai sitten johonkin vaakasuoraan listoitukseen. Myös tuo vanha kaunis rakennustapa, jossa samankorkui- ALAVUS—VIRRAT set ikkunat yhdensuuruisina toistuvat rytmikkäästi samalla etäisyydellä, on kadottanut pyhyytensä ja ikkunoita näkee nyt-jo maalaisrakennuksissa jos jonkinlaisia ja -kokoisia vailla järkeä ja järjestystä maalaisen rakennustavan ihana bolshevistinen svaboda. Kauneussyistä tulee myös kannattaa pienikokoisia ikkunoita sellaisina kuin ne esiintyvät vanhassa, esimerkiksi kelpaavassa maalaisarkkitehtuurissamme. Liian suuret ikkunat pienentävät ikävästi rakennuksen seinäpintaa tehden sen hataran näköiseksi ja vieden siltä sen muurimaisen varmuuden, joka yleensä aina liittyy hyvään arkkitehtuuriin sen perusominaisuutena. Tässä yhteydessä on syytä myös huomauttaa, että ikkunaa ei konsaan saa rakentaa liian likelle talon nurkkausta. Leveät nurkat myös antavat talolle varmuutta ja ryhtiä.

Jatk.

Ei kommentteja :