Keski-Suomi 36A, 28.3.1903
Rakennusten sekä puu- ja rautaesineitten suojelemista varten ilman ja kosteuden vaikutukselta ne peitetään jollakin väriaineella, joka tunkeutuu kaikkiin rakoihin ja tekee pinnan tasaiseksi ja liukkaaksi, joten ilma ja vesi ei kykene siihen pystymään. Sen kautta esine tulee paljon kestävämmäksi. Paitsi kestävyyttä, on maalauksella myöskin tarkoituksena koristelu.
Kevätaika on rakennus ja maalausaikaa. Esitämme tässä sen vuoksi A. Sjöström'in mukaan yhtä ja toista niistä töistä.
Öljymaalausta
toimitettaessa on huomattava seuraavaa: Ennen kuin puuta maalataan, tulee sen olla aivan kuivaa, jotta öljy pääsisi tunkeutumaan kaikkiin huokoisiin. Siitä riippuu maalin kestävyys. Jos puu on kosteata ja märkää maalattaessa, niin ilmestyy siihen vähitellen kuplia, jotka halkeilevat ja maali murenee. Kaikki oksat ja pihkaiset kohdat puussa ovat ensiksi siveltävät väkiviinalakalla, n. s. polityyrillä (väkiviinaan liuotettua gummilakkaa), mutta jos ei ole sitä saatavissa, niin väkevällä liimavedellä, koska pihka semmoisissa paikoissa muutoin tunkeutuu maalin läpi. Sitten puu ensin maalataan ohuella pohjavärillä, johon käytetään vernissaa (keitettyä liinöljyä) ja keltarauhaa tahi yksin vaan vernissaa. Tämmöisellä värillä sivellään puuta pari kertaa, jos sitä tahdotaan erittäin vahvistaa. Jos pohjavärin käyttäminen laiminlyödään ja puu heti sivellään tavallisella, paksulla öljyvärillä, niin ei maalauksesta tule kestävää. Varsinainen vernissa imeytyy puuhun ja väriaine jää irralleen esineen pinnalle, josta se jauheena vähitellen karisee pois.
Kun pohjaväri on kuivanut, tasoitetaan kaikki kuopat ja epätasaisuudet n. s. iskosmaalilla, jota on valmistettu liidusta, lyijyvalkeasta, vanhoista maalijäännöksistä, öljystä y. m, jos nim. tahdotaan saada esineet, varsinkin sisämaalauksissa, oikein sileiksi ja tasaisiksi. Iskostetut esineet silitetään kuivettuaan hohkakivellä, ja sitten sivellään pari tahi kolme kertaa paksummalla öljyvärillä. On vaan tarkoin katsottava, että sivelty väri on täysin kuivaa, ennenkuin toista sivellään päälle. Lopuksi maalattu esine sivellään sopivalla lakkavernissalla, jos esineitten pinta, kuten esim. asuinhuoneitten lattian, ikkunain y. m., tahdotaan saada oikein kovaksi ja lujaksi. Lattioita maalatessa on huomattava, ettei käytetä värejä, jotka sisältävät lyijyvalkeata, koska semmoinen väri ei ole kestävätä, vaan kuluu pian ja murenee. Maavärit sitävastoin ovat hyvin kestäviä. Niihin täytyy sekoittaa lyijytöntä vernissaa; hopealehtiä ei siis saa käyttää öljyn kuivuuaineena, vaan on siihen pantava boorihappoista manganioksidulia. Kun uusia lattioita ensi kerran sivellään vernissalla, olisi öljy lämmitettävä, jotta se paremmin tunkeutuisi puuhun. Muutoin on huomattava, ettei vernissaa sivellä paksulta, sillä siten se tulee tahmeaksi.
Öljymaalaus tulee usein liijan kalliiksi ulkomaalauksissa, jonka vuoksi täytyy tyytyä huokeimpiin vesiväreihin, joita valmistetaan kalkki- ja liimaväreinä.
Kalkkivärejä
tehdään kastetusta kalkista, jota sekotetaan veteen ja johon lisäksi pannaan semmoisia värejä, joita kalkki ei turmele. Jos värit tehdään paksuja ja valmistetaan vesilasilla, niin ne tarttuvat hyvästi puuhun ja niistä tulee sitäpaitsi kauniit ja kestävät. Väriä valmistettaessa on pidettävä huolta siitä, että kalkki on hyvää, että se on tarkasti seulottua ja puhdasta. Alinomaan hämmennellen sekoitetaan siihen vettä, kunnes sekoitus on tullut vellinkaltaiseksi ja kunnes kalkki on hyvästi sekoittunut veteen. Ne värit, joita aijotaan siihen lisätä ovat ensin jauhettavat maalikivellä veteen, jolloin niitä lisätään annoksittain kunnes sekoitus on tullut sen väriseksi kuin kulloinkin halutaan. Sitten sekoitetaan tarpeen mukaan valkeata alunata tahi rautavitrivolia, jota on liuotettu lämpimään veteen. Rautavitrivoli tekee värin tummemmaksi, aluna taas tekee sen väkevämmäksi ja paremmin pysyväksi eikä muuta väriä. Aluna siis on parempaa, kun ei tahdota väriä muuttaa.
Erittäin kestävä kalkkiväri ulkoseiniä varten saadaan seuraavalla tavalla: väriä varten otetaan 1 I. hapan- tahi kuorittua maitoa, 60 gr. kastamatonta kalkkia, 53 gr. liinaöljyä ja 600 gr. liitua. Kalkki kastetaan osalla maitoa ja öljy sekoitetaan siihen vähitellen alinomaa hämmennellen. Niin pian kuin se on hyvästi sekoitettuna, lisätään maito ja viimeksi liitu sekoitukseen.
Huokeahintaista kalkkiväriä valmistetaan tavallisesti kalkkimaidosta, johon sekoitetaan rautavitrioolia. Alussa väri on viheriään vivahtava, mutta sittemmin se muuttuu keltaiseksi. Väri on pysyvää ja pystyy hyvästi kivimuuriin.
Liimavärejä
tehdään liitujauhoista ja liimavedestä johon lisätään väriaineet. Niitä valmistetaan seuraavalla tavalla: Liitu sekoitetaan sopivassa astiassa veteen ohuen puuron kaltaiseksi, se ohennetaan sitten liimavedellä, joita väri tulee ohueksi ja sopivaksi sivellä. Liian paljo ja liian vähä liima on vahingoksi, sillä edellisessä tapauksessa väri ei kuiva aijotun värin näköiseksi, jälkimäisessä tapauksessa se ei pysy maalatulla pinnalla. Jos muita värejä aijotaan siihen sekoittaa, niin ne ovat erikseen jauhettavat ja lisättävät liituväriin pienin annoksin. Liimaväreistä ei lähde maali, niinkuin kalkkiväreistä lähtee, ellei niihin ole pantu liimaa tahi muuta sitovaa ainetta, mutta ne eivät sovi ulkomaalaukseksi. Liima muserretaan palasiksi ja liuotetaan kylmällä vedellä ja sitten sulanut sekoitus keitetään vettä lisäten. Puoleen kg. puhdasta liimaa menee 3 litraa vettä. Liimaveden asemasta voidaan käyttää kuorittua maitoa värin kiinnittämistä varten. Rapatut muuripinnat sekä vuorauspahvilla peitetyt seinät ovat ensin siveltävät suopavedellä, jotta liimaväri tulisi tasaseksi.
Jotta liimaväri tulisi kirkkaaksi ja peittäisi hyvästi, on sitä siveltävä kahteen kertaan. Ensikerralla sivellään liidulla ja liimalla ja siihen pannaan suhteellisesti enemmän liimaa kuin jälkimäistä sivellytkertaa varten ja lämmitetään väri, jotta se paremmin tunkeutuisi puuhun. Ennenkuin kuin esine pohjataan, on se tarkoin puhdistettava. Kun ensi sivellys on täysin kuivanut, sivellään toinen kerta, mutta vahempiliimaisella ja kylmällä värisekoituksella. Siinä tietysti voi olla muitakin väriaineita kuin
liitua. Kahta sivellyskertaa varten menee 4 neliömetriin 2,5 litraa väriä.
Hyvää punaista väriä
ulkoseinäin maalausta varten valmistetaan seuraavalla tavalla: vesiastiaan pannaan 1 kg. liimaa ja toiseen astiaan 2 kg. rautavitrioolia, ja kahden tunnin kuluttua keitetään ne yhteen lisäten 5 kg. ruisjauhoja. Sitten pannaan siihen 10 kg. hienoa punaväriä ja 6 litraa lämmitettyä tervaa. Sekoittamalla siihen liitua saa värin vaaleammaksi.
Erinomaisen hyvää punaista väriä, joka kuitenkin tulee edellistä kalliimmaksi, valmistetaan myöskin seuraavalla tavalla: 2 tahi 3 osaan liinaoljyvernissaa jauhetaan punaista väriä, mielen mukaan ja lisätään siihen sitten 1 osa puutervaa, joka tarkoin sekoitetaan väriin. Kylmältä sivellään sillä sitten esineet yhden kerran vaan.
Ruskea väri,
kaunis ja huokea, syntyy sekoittamalla petroleumia tervaan.
Coloriasto on väriaiheisten tekstien (ja kuvien) verkkoarkisto
(Archive for colour themed articles and images)
INDEX: coloriasto.net
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti