Suomen Teollisuuslehti 8, 15.4.1898
Erään esitelmän mukaan.
Jos tahdomme saada selvän käsityksen nykyajan pumpulivärjäyksen asemasta, lienee paikallaan
heittää silmäys sen kehitykseen niistä ajoista lähtien, jolloin käsitteet "keinotekoiset väriaineet" ja "aniliini" eivät vielä olleet tunnettuja. Tarvitsee vaan siirtyä noin 40 vuotta ajassa takaperin ja varmaankin on vielä joukko värjärejä elossa, jotka ovat työskennelleet näihin aikoihin.
Tällöin oli värjärin käytettävänä yksinomaan kivennäis- ja kasvikunnan tuotteita sekä jokunen harva tuote eläinkunnasta. Ensiksi mainittuihin kuuluvat nuo n. s. pigmenttivärit, jotka välittömästi kehitettiin itse värjättävän kudoksen kuituihin, kuten esim. rautakeltainen, nanking, kromikeltainen, kromioranssi, kalisininen ja mangaaniruskea.
Useimmat värit saatiin kuitenkin kasvikunnasta, näistä olivat tärkeimmät :
Puulajeja: sinipuu, punapuu, keltapuu ja santelipuu.
Parkkilajeja: kversitroonapuun (Qnercus tinctoria) ja tammenparkki.
Kasvivarsia-, lehtiä ja kukkia: sianmarjanvarret, safflloori sekä waid-kasvi (isatis tinctoria).
Juuria: krappi ja kurkmeja.
Kasviainestuotleita: indigo, garansin, kateku, orleana, safflorkarmiini ja indigokarmiini.
Nämät muutamat luonnontuotteet eräiden kemiallisten suolojen ja yhdistysten eli n. k. syöttien keralla olivat sen-aikuisten värjärien kaikki apukeinot ja syystä kyllä nimitettiinkin värjärinammattia silloin taiteeksi, sillä taidokkuutta siihen vaadittiinkin, jotta näin vähäisillä apukeinoilla saatiin mahdollisimman suuri joukko eri värivivahduksia kehittymään. Tämä kävi päinsä ainoastaan siten, että tarjolla olevia aineksia monisteltiin ja ryhmitettiin eri tavoilla, ja värjäysmenettelyt tulivatkin tämän johdosta tietysti varsin monimutkaisiksi, mikä seikka juuri on tämän ajan omituisuuksia.
Muuan varsin kuvaava ohje tältä ajalta on se, miten n. k. turkin eli Adrianopelin-punaista on kehitettävä krappijuuren avulla: 11 vaikean menettelyn jälkeen, joiden suorittamiseen kului vähintään yhtä monta viikkoa, saatiin vihdoin - jos nim. kaikki oli hyvästi onnistunut syntymään - väri, joka nykyään kehitetään yhtä monessa tunnissa. Samoin oli myös muiden värien laita. Tarjolla olevien rajoitettujen apuneuvojen johdosta, oli myös värivivahdusten lukumäärä rajoitettu, ja useat upeat väritykset, joita nykyään olemme tottuneet pitämään aivan jokapäiväisinä, kangastivat silloin ihanteena, joka näytti olevan mahdoton saavuttaa. Myöskään ei käsite pitävästä väristä siihen aikaan ollut niin venyvä ja monipuolisesti määritelty kuin nykyään. Määrätyistä väriaineista erityisen menettelyn avulla kehitettyjä värejä pidettiin vanhan traditsioonin mukaan pitävinä, ja jos joku tähän aikaan pidettyään indigolla värjättyä kangasta perinpohjin auringoii vaikutuksen alaisena olisi rohjennut lausua: "kyyppisininen haalenee myöskin", hänen niskoilleen olisi koko kunnianarvoisan värjäriammattikunnan oikeutettu suuttumus raskaana langennut.
Osittain ajanhukka eri värjäysmenettelyjä suorittaessa ja toisekseen se seikka, että värjärin täytyi itse valmistaa useimmat syötit ja väriseokset - josta tietenkin usein oli tuloksena mitä ihmeellisemmät sekoitukset - saivat värjärit ryhtymään järkiperäisesti suunnittelemaan eräitä värjäystapoja, joita ne sitten visusti pitivät salaisuutenaan niitä kilpailijoille ilmaisematta ja jotka tavallisesti kulkivat perintönä perheessä isästä poikaan. Sen ajan värjärin täytyi ehdottomasti tuntea ja olla perehtynyt ainakin muutamiin tämmöisiin salaperäisiin värjäysmenettelyihin, jotka näin ollen olivat hänen ammattitietojensa perustana eli niin sanoaksemme pohjapääomana. Niin on ollut värjäreitä, jotka ovat saavuttaneet erityistä mainetta sen johdosta, että he esim. taisivat värjätä "kaunista punaista väriä" tahi "halpahintaista sinistä" tahi "oivallista ruskeaa" j. n. e., ja tästä ovat nimitykset: puna-, sinimusta- ja kaunovärjäri saaneet alkunsa.
Tämän suunnitelman seurauksena oli ainakin se etu, että tämmöiset erikoisalalla työskentelevät värjärit eli "spesialistit", alati samaa työtä suorittaessaan aikaa myöden saavuttivat varsin huomattavan taitavuuden alallaan; he nim. oppivat järkiperäisesti värjäämään ja valmistivat mahdollisimman hyviä teoksia; mutta toiselta puolen tämä suunnitelma vaikutti ehkäisevästi, lamaavasti, kaikkiin edistyspyrintöihin tällä alalla, ja siitä johtui myös tuo sananparreksi tullut "salaperäisyys", joka taasen puolestaan vaikutti jarrun tavoin ehkäisevästi kaikkiin pyyteisiin, joiden tarkoituksena oli saada värjäys menettelyt selitetyiksi.
Peräti toisissa oloissa ja kokonaan värjärinammatista erillään kehittyi tuo vallankumous, joka saattoi koko värjärinammatin peräti toiselle kannalle.
Kun tuota valokaasun valmistuksessa kehittyvää, pahanhajuista sivutuotetta, kivihiiliterva, alkoi kertyä liiemmäksi, niin suuria määriä, että se tuli todelliseksi rasitukseksi kaasutehtaille, alettiin sitä lähemmin tarkastaa ja tutkia eikö sitä voitaisi käyttää teknillisiin tarkoituksiin. Uutteriin tutkimuksiin ja kokeisiin kului kuitenkin lähes vuosikymmen, ennenkuin tämä suuri tehtävä saatiin ratkaistuksi.
Vuonna 1856 onnistui näet Perkin'in happeuttamalla tervatuotteista saatuja aniliiniyhdistyksiä valmistaa ensimmäinen keinotekoinen tervaväriaine, jota keksijänsä mukaan nimitetään Perkinin violetiksi eli mauveiniksi. Vaikka tämä tuote olikin epätyydyttävää laadultaan, luetaan keinotekoisten värien aikakausi kuitenkin alkavaksi sen keksinnöstä ja rnauveinia koetettiin sen jälkeen innokkaasti kehittää täydellisemmäksi ja näillä kokeilla saavutettiinkin loistavia tuloksia, kun nim. kemisti Vergu'm v. 1859 keksi fuksiinin. Tämä tuote, joka vielä nykyäänkin voitokkaasti pysytteleikse johtavassa asemassaan, oli niin sanoaksemme tervaväriaineteollisuuden peruskivi, se on tieteen huomattavimpia voittoja tällä alalla.
Fuksiinin jälkeen keksittiin yhä uusia väriaineita kuten: rosaniliinisininen, nicholsonin sininen, aldehyydivihreä, jodivioletti eli sinipunainen j. n. e. Nämät uudet ihmetuotteet otettiin vastaan todellisella ihastuksella ja niistä maksettiin melkein painonsa kultaa. Ei kuitenkaan viipynyt kauvan, ennenkuin ensi iloa seurasi katkera pettymys, kun huomattiin, että useimmat näistä väreistä, semminkin pumpulia värjätessä, eivät olleet kestäviä. Tämä vastoinkäyminen ei kuitenkaan voinut ehkäistä tämän uuden teollisuushaaran kehitystä, sen johdosta päinvastoin ryhdyttiin yhä innokkaammin etsimään uusia menettelyjä näiden väriaineiden kunnollista "kiinnitystä" eli fikseerausta varten. Nyt ei enää kokeiltu umpimähkään, vaan pyrittiin määrättyyn päämäärään, ja otettiin myös esteet eli vaikeudet tällöin huomioon, joten siis samalla kertaa saavutettiin kaksi eri tarkoitusta. Ensikseen keksittiin uusia tuotteita, jotka pysyväisyytensä puolesta tyydyttivät suurimmatkin vaatimukset ja toisekseen alettiin värjäysprosessia kaikkine vaiheineen tarkastaa puhtaasti tieteelliseltä kannalta, joten siis saatiin täydellisempiä, järkiperäisiä värjäysmenettelyjä entisten sijaan.
(Jatk.)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti