Uusi Suometar 8, 8.1.1918
Lähetettyjä kirjoituksia.
U. Suomettaren Toimitukselle.
Lippukysymyksemme lähestyy nyt - kesken kaikkea muuta - ratkaisuaan, ja siinä on otettava lopullinen kanta. Lippukomitea on tehnyt tunnetun sekavin tuntein vastaanotetun ehdotuksensa, senaatti on sen nojalla laatinut oman, edellisestä poikkeavan ehdotuksensa, joka on myöskin tunnettu. Eduskunnan on valmistauduttava tekemään ratkaiseva päätöksensä. Ovatko mielipiteet tässä asiassa jo kyllin vakaantuneet?
Kumpaisenkin ehdotuksen mukaan on Suomen päälipuksi tuleva punakeltainen leijonalippu. Tällä kannalla ollaan varmaan yleisesti, joskaan ei vielä aivan yksimielisesti maassa. Ehdottomasti itsestäänselvää ei kyllä ole, että Suomen Suuriruhtinaanmaan vaakunasta on tuleva myöskin SUomen Tasavallan vaakuna, mutta ei ole esitetty pätevää syytä, miksi poiketa historiallisesta perinnöstä. On ylvästä viitata neljättä vuosisataa vanhaan vaakunaan ja lippuun. Niiden olemassaolo osottaa, ettemme ole mikään nousukas kansojen joukossa, vaan että meillä on takanamme menneisyys. Tämä lippu on senvuoksi oleva edelleenkin meidän.
Mutta senaatti on jo leijonalippuunkin ja vielä enemmän kauppalippuun nähden poikennut lippukomitein ehdotuksista. Se on siinä ollut kahdessa suhteessa oikeassa.
Ensinnäkin siinä, että se ei lippukomitean tavoin ehdota leijonalippua nimenomaan Suomen kansallislipuksi, vaan Suomen viralliseksi valtiolipuksi. Kun mielipiteet kansallisvärikysymyksessä ovat niin vastakkaisia, kuin ne meillä vielä ovat, ei ole mahdollista eduskuntapäätöksellä määrätä jotain lippua maan kansallislipuksi. Sen voi ajanoloon ratkaista ainoastaan kansan oma käytäntö.
Senaatti on oikeassa myöskin siinä, että nykyisestä erimielisyydestä lippukysymyksessä ei voida päästä muuten kuin kompromissin, yhteensovittelun avulla.
Lippukomitea puolestaan ei ole tahtonut tietää tästä mitään. Se on väkipakolla ja - täytyy sanoa - häikäilemättä tahtonut semmoisenaan aina läpi toisen "väripuolueen" kannan, ehdottaessaan, että myöskin kauppalipun ja siihen perustuvat luotsi-, tulli- ja postiliput tehtäisiin punakeltaiset. Subjektiivisista kauneusnäkökohdista puhumatta on sen ainoana perusteena tällöin ollut maamme vanha vaakuna väreineen. Komitea on ehdotusta tehdessään tahtonut asettua historialliselle pohjalle, mikä on aivan oikein, mutta kuitenkaan se ei silloin ole kiinnittänyt mitään huomiota siihen tosiasiaan, että myöskin sinivalkoinen on Suomessa nyt jo historiallinen väri. Verrattomasti suurin osa siitä sivistystyöstä, kansallisisesta herätys- ja kaikinpuolisesta edistystyöstä, mitä puolen vuoisadan kuluessa nykyisen valtiollisen ristiriidan aikaan saakka maassamme on tehty, on tapahtunut juuri sinivalkoisen väriyhtymän merkeissä. Mitä kansamme nyt on ja mihin se kykenee, mitä se nyt []asta tahtoo, se on lähinnä juuri tämän viimeisen, suurta ja nopeata nousua aikaansaaneen puolivuosisadan ansiota; enemmän sen kuin minkään muun. Sinivalkoinen lippu ei ollut enää, niinkuin on väitetty, vain "hempeän runoilijan sinivalkoinen oikku", vaan nuo värit, olipa niiden alkuperä mikä hyvänsä, muodostuivat meille suuren aikakauden väreiksi. Juur isellaisina niistä nyt pidetään kiinni. Niiden hylkiminen voi olla suhteellisen helppoa niille piireille maassamme, joiden osana oli olla [jarruna?] tuon aikakauden uusien pääaatteiden, suomalaisuuden ja kansanvaltaisuuden, voitokkaasti raivatessa tietään. Mutta tämä ei muuta sitä, että joka niitä polkee, se on mukana koettamassa katkoa historiallisen kehityksen yhtenäisyyttä ja mikäli tunnus- ja kansallisväreillä on kansojen elämässä mitään merkitystä, taistelemassa parhainta vastaan, mitä laajat kansamme piirit tuntevat värisymbooleina perineensä isiltään. Tähän on lippukomitea pyrinnöissään hairahtunut.
Senaatti on tätä välttääkseen turvautunut siihen, mihin valtiollisessa elämässä ehtimiseen on turvauduttava: kompromissiin. Ikävä vaan, että sen valitsema tie on ollut onneton. Se on kauppalipussa yhdistänyt kaikki neljä väriä samalle kansalle ja vielä niin asetettuina, että eri väripintoja lipun toisesta laidasta toiseen lukien, tekipä sen mitenpäin tahansa, tulisi olemaan kokonaista seitsemän! Siinäkin tapauksessa, että keltaista ristiä ympäröivät sinivalkeat juovat tehtäisiin kapeat, olisi lipun kijravuus kuitenkin huutava. Tämä ehdotuksen täytyy kaatua omaan mahdottomuuteensa. Lippukomitean pyrkimys puhtaisiin väreihin on sittenkin ollut parempi.
Komporimissi on tehtävä toisin, niin että väripuhtauden periaatetta ei loukata ja että eri mielipiteille jaetaan paremmin oikeutta.
Jos kumpi hyvänsä puheenaolevista ehdotuksista toteutaan, on selvästi oleva seurauksena, että valtiolipun ja kauppa- (luotsi- tulli- ja posti-)lipun ohella maassamme miltei kaikkialla tulee liehumaan vielä kolmas: sinivalkoinen lippu. Edellisten kannattajat tulevat kyllä sanomaan sitä vain "fantasialipuksi", mutta sen käyttäjät pitävät sitä kansallislippuna. Ja niin on erimielisyys ja "lippusota" jatkuva.
Tämä voidaa välttää ainoastaan sillä tavoin, että lippukysymyksen ratkaisussa nyt tehdään kumpaisellekin puolelle oikeutta. Kun valtiolippu kerran tulee punakeltainen, on kauppa- (luotsi-, tulli- ja posti-)lipusta tehtävä sinivalkoinen. Skandinavilaisystävyydelle tehtäköön mielllään se myönnytys, että värit asetetaan pystyristin muotoon, mieluummin kuitenkin niin, kuin Turun ja Viipurin laivapäällikköyhdistykset ovat ehdottaneet, että sininen risti tulee valkealle pohjalle. Onko esim. Tietosanakirjan lippukartassa sen uljaampaa ja miellyttävämpää lippua kuin ne kaksi, missä on täysi pystyristi valkoisella pohjalla: Englannin ja Saksan sotaliput? Sopiva, innostunut taiteilija vaan tällä pohjalla työhön, ja meillä on kohta lippu, josta voimme olla ylpeät! Ennenaikaista on vielä mennä sanomaan yksityiskohdista mitään tarkempaa: olisiko esim. tuo sininen risti halkaistava sen keskellä joka suuntaan lipun laidasta toiseen kulkevalla, keventävällä valkoisella juovalla; tulisiko lipun yläreunaan sirotettavaksi Viipurin laivapäällikköyhdistyksen ehdottamat yhdeksän ruusua, vai olisiko siihen ehkä (varsinkin luotsi- ja tullilipuissa) asetettava punaisella pohjalla Suomen leijona, liian monien värien välttämiseksi sopivimmin valkoisena. Miten lipun yläkulma järjestettäneekin, mahdotontahan ei ole, että se kauppalipussa myöhemmin on varattava Viron väreille. Mutta tästä aivan riippumatta vaatii lippukysymys uudistettua valmistelua. Ellei virallista, niin kuitenkin yksityistä. Ennen kaikkea on nyt heti saatava tunnustetuksi oikeudenmukaisemman kompromissin tarve, kuin se, mitä hallituksen ehdotus edustaa.
Tätä varten on maamme sinivalkoisen kansan nostettava voimakas, päämäärästään tietoinen liike. Sen päävaatimuksina täytyy olla:
1:0 Maan viralliseksi valtiolipuksi punakeltainen, leijonalippu.
2:0 Kauppa- (luotsi-, tulli- ja posti-)lipuksi sinivalkoinen lippu pohjoismaisen pystyristin muodossa.
Muu kaikki on tässä asiassa vähemmän tärkeätä.
- E. K-I.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti