Kaswien käyttäminen wärjäämiseen.

Uudenkaupungin Sanomat 72, 6.7.1916

Nyt kun kaikki wäriainekset owat tuntuwassa määrässä kohonneet ja monia wärejä on aiwan mahdoton saada ostetuksi kaupoista, lienee tärkeää kiinnittää huomionsa kaswien käyttämiseen tarkoitukseen, kuten ennen muinoin maassamme owat käyttäneet esiwanhempamme.

Tämä wärjäystapa on joutunut kumminkin kansan keskuudessa unhoituksiin, kun n. k. "pakettiwärit" ilmestyiwät kauppoihin. Lienee nyt syytä kuitenkin kiinnittää huomio uudestaan wanhoihin wärjäystapoihin, ja löytyyhän maassamme monia puu- ja kaswiaineita käytettäwissämme. Jos kohta wärjäyksessä kuluukin jonkun werran enemmän aikaa kuin pakettiwärit waatiwat, niin sen korwaa ainesten halpuus, ja kaswiwärit soweltuwat niinhywin willan kuin pumpulin wärjäämiseen. Tarkoitukseen woi käyttää kuorta, lehteä sekä koko kaswia. Toisia kasweja woi wärjäykseen käyttää ainoastaan niiden tuoreina ollessa, koska ne kuiwatessa menettämät suuren osan wäriaineistaan. Toista taasen woi käyttää sekä kuiwattuina että tuoreina. Sellaiset kaswit, jotka owat käytettäwät tuoreina, eiwät edes saa kuihtuakaan, waan owat heti käytettäwät. Sellaiset, jotka aiotaan säilyttää, owat ensin hywin ja nopeasti kuiwattawat siimeisellä paikalla; kuiwatessa owat ne usein käännettäwät, etteiwät waan pääsisi homehtumaan. Kun kaswit owat aiwan kuiwat, pannaan ne säkkeihin ja säilytetään kuiwalla paikalla.

Wärjäykseen aiotut kuoret kerätään kewäällä, kun puut owat mahlassa, jolloin ne helposti irtautuwat puusta. Puista, jotka jo owat sammaltuneet, ei pidä ottaa kuorta; nuorissa oksissa kuori ei wielä sisällä wärjäykseen riittäwää määrää wäriainetta.

Wärjääminen tapahtuu paraiten kupari- eli emaljikattilassa; rautapadassa wäri ei tule puhdasta eikä kirkasta.

Puunkuoret taitetaan pieniin palasiin ja keitetään riittävässä määrässä wettä, kunnes wäriaine on niistä lähtenyt. Uutos (keitewesi) siiwilöidään ja lanka keitetään siinä. Ensin on lanka huolellisesti pestäwä ja alunoitawa.

Alunoitseminen tapahtuu siten, että lanka ½tuntia keitetään alunaliuoksessa, joka saadaan siten, että kutakin lankakiloa kohti lasketaan 150 grammaa alunaa liuotettuna 30—40 litraan wettä. Toiset wärit eiwät tarwitse ollenkaan alunoimista.

Harmaan lepän kuorta voi käyttää sekä tuoreena että kuivattuna. Kuoria keitetään 3 à 4 tuntia. Keitos siivilöidään ja alunoitua lankaa keitetään siinä noin ½-1 tuntia. Lanka saa keltaisenharmaan wärin. Panemalla keitokseen 10—15 gr. rautawihtrilliä saa wärin tumman harmaaksi, jopa melkein mustaksi.

Tuomen kuorta käytetään kuten harmaan lepän kuortakin. Tuomen kuori antaa punertawan harmaan wärin. Joll'ei rautawihtrilliä käytetä, antaa se waaleanpunaisen wärin.

Koiwun kuori antaa keltasenharmaan wärin.

Pajun kuorta ei woi tuoreena käyttää wärjäykseen. Wasta seuraawana wuonna sen jälkeen, kun se on korjattu, woi sitä siihen käyttää, ja antaa se silloin kauniin pronssiruskean wärin; jos kauwemman ajan keittää, antaa se ruskean wärin. Kuorta keitetään 2-3 tuntia ja siiwilöidään. Lankaa ei alunoida, mutta sama määrä alunaa, kuin mitä langan alunoimiseen käytettäisiin, pannaan yhtaikaa langan kanssa kattilaan.

Wärjäyksen jälkeen owat kaikki langat pestäwät joko suopa- eli saippuawedessä.

Kasweista mainittakoon kanerwa. Kun kanerwa on kaswanut uusia wesoja, leikataan nämät ja kuiwataan; myös woi niitä käyttää tuoreina. Kanerwaa woi wärjäämiseen käyttää, kunnes se alkaa kukkia.

3 kiloa tätä kaswia keitetään 3—4 tuntia; alunoitu lanka keitetään siiwilöidyssä keitoksessa ½—2 tuntia, riippuen siitä, tahdotaanko wäri tummaksi wai waaleaksi. Antaa willalle ja pumpulille woimakkaan keltaisen wärin. Jos keittämistä uudistetaan useampi kerta samassa tai uudessa keitoksessa sekä annetaan langan joka keittämisen wälillä kuiwaa, saadaan kauniita pronssikeltaisia wärejä. Jos kanerwa keitetään rautapadassa, tulee wäri wiheriänkeltaiseksi.

Lieko kerätään kewäällä ja kuiwataan. Kaswista otetaan 1 kilo ja keitetään hywästi 3-4 päiwää peräkkäin, jonka jälkeen keitos siiwilöidään ja alunoimaton lanka pannaan siihen. Keitos lankoineen saa taasen seistä 3-4 päiwää ja keitetään kerta päiwässä. Saadaan kaunis harmaankeltainen wäri. Keittämällä näin wärjättyä lankaa miedossa sinipuulastu-keitoksessa saadaan kaunis tummansininen wäri.

Suolaheinä. Lehdet ja warsi käytetään tuoreina ennen kukkimista. Rautapata käytetään suolaheinällä ja annetaan kiehua tunti. Siiwilöidyssä keitoksessa keitetään alunoimaton lanka 1 tunti ja saa se silloin harmaanwihreän wärin. Kun se keitetään wahwassa sinipuulastukeitoksessa, saa lanka kauniin ja pysywäisen mustan wärin.

Ahomataran juuria kootaan ennen kukkiimista, puhdistetaan ja kuiwataan. Juuret leikataan hienoiksi ja keitetään yhdessä langan kanssa, jota on alunoitawa joko yksinomaan alunalla tai 200 gr:ssa alunaa ja 75 gr:ssa wiinikiweä. Saadaan kaunis punainen wäri. Jos wäri tahdotaan tummaksi, on käytettäwä sama paino juuria ja lankaa.

Kiwisammal (kiwentiera) Jäkälä ja lanka pannaan kerroksittain kattilaan tai pataan; Wettä laadetaan siihen sen werran, että se hywin peittää jäkälän, sekä keitetään hiljaa 4—6 tuntia ja annetaan hautua, kunnes se on jäähtynyt. Jos keittämistä uudistetaan useamman kerran, saa lanka hywin tumman wärin. Jos keittäminen tapahtuu kattilassa, tulee wäri keltasenruskeaksi, mutta rautapadassa punaisenruskeaksi.