Maalarilehti 0, 1917
Paljon on ammattimiesten kesken puhein sekä sanomalehtikirjoituksin pohdittu kaupunkitalojen ulkoasukysymystä. Paljonhan viimeisien kymmenen vuoden aikana ovatkin talot ulkoasultaan muuttuneet ja paljon on tyylillisiä saavutuksia tehty. Yhdessä kohti ei kuitenkaan pääkaupunkimmekaan ulkoasu ole palautunut, melkeinpä siinäkohdin on huomattavissa taantumista; tarkoitamme kaupunkitalojen ulkopuolista väritystä. Kun kulkee pääkaupunkimme katuja, huomaa, että kokonaisten kaupunginosien ainoana värinä, lukuunottamatta seiniin kiinnitettyjä usein raikasvärisiä ilmoituskilpiä, on painostavan ikävä ja yksitoikkoinen harmaa rappauksen väri. Semmoinen on väriasultaan esim. Töölön-kaupunginosa, jossa vain aniharvoissa taloissa näkee pyrkimystä ulkoasun sirostamiseen värien avulla.
Ammattimiehet puhuvat kyllä "katukuvan" yhtenäisyydestä. Ja onhan tämä loppumaton, kalsea, harmaan rappauksen paljouskin yhtenäisyyttä. Mutta miellyttääkö se kaupunkilaisasukkaan silmää, ja antaako se hänelle tunteen, että kiviseinienkin loppumattomassa metsässä voi sentään viihtyä ja elää. Päinvastoin voi jo luulla, että juuri kaupungin harmaan-jöröttävä ulkoasu saa väri-iloa ja eloisuutta kaipaavan ihmisen kyllästymään kaupunkioloon; mutta kaikkien olosuhteet eivät salli olopaikan vaihtelemista, vaan on monen vasten uneliaankin tyydyttävä elämään loppumattoman harmauden keskellä.
Pääkaupungissamme on muutamia kohtia, esim. Erottaja, josta voi saada miellyttävämniän vaikutuksen. Tämän kaupungin-kohdan eriväriset ja voimakkaimmin väritetyt taloryhmät muodostavat poikkeuksellisemman ja samalla miellyttävämmän osan kaupunkia. Mutta otettakoonpa värikkäinkin kohta pääkaupunkiamme huomion alaiseksi, sittenkin antaa se meille vain heikon kajastuksen siitä iloisesta ja mieltävirkistävästä vaikutuksesta, minkä talorivit niissä kaupungeissa tekevät, joissa on huolehdittu siitä, että maukkuus vallitsee talossa ulkoasusta lähtein. Eriväriset seinät, maukkaasti väritellyt ja koristellut ovet ja akkunalaudat muodostavat katsojan silmälle viihdyttävän ja virkistävän näyn. Värikkyys ja eloisuus tekee ympäristön ystävällisemmäksi ja kodikkaammaksi.
Tietysti on iso merkitys sillä, mitenkä voimakkaita väri-rinnasteluja käytetään. Tarvitaan makua ja taiteellista kykyä tähän toimeen ryhdyttäissä. Mutta tämä ei suinkaan ole syynä että kaupunkimme värikkyydeltään ovat erittäin takapajulla. Siihen on syynä enemmässä määrin välinpitämättömyys.
Olemme Maalarilehden palstoilla ottaneet tämän kysymyksen käsiteltäväksi vaikka sen ratkaisu ei olekkaan maalareista riippuva. Maalareiden osa tässä kysymysessä on, että silloinkun heidän vaikutuksensa voi asiaa auttaa ja kaupunkien ulkopuolista värikkyyttä kehittää, he panevat taitonsa liikkeelle asian hyväksi.
Vielä saatettaisiin huomauttaa, että ulkomaalaukset eivät ole maalareille tuottavia tehtäviä, huolimatta vaikeudestaan ja raskaudestaan. Mutta tämäkin asia olisi tärkeän kauiveudellisen merkityksensä tähden maalauttajan ja maalaajan saatava yhteisymmärryksellä ratkaistuksi.
- Edv. Elenius.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti