Uudenkaupungin Sanomat 10, 24.1.1918
Wiime aikoina on maamme sanomalehdissä wilkkaasti keskusteltu lippukysymyksestämme, Suomen tasawallan lipuista. Senaatin asettama lomitea on jättänyt ehdotuksensa Senaatille, jota wuorostansa taas on jo ehtinyt jättämään oman ehdotuksensa, mikä poikkeaa komitean ehdotuksesta, Eduskunnalle, joten asia kai jo piakkoin ratkaistaan.
Toiwokaamme kuitenkin wiimeiseen asti, waikka lieneekin werrattain wähän toiwoa siitä, että saisimme lippuihimme edes jossain muodossa niitä wärejä, sini-walkoista, joita Suomen kansan waltawa enemmistö, Suomen suomalainen kansa, jo wuosikymmeniä on tottunut pitämään omina wäreinänsä, waikka näyttääkin luultawimmalta, että Suomen kansalle määrätään nytkin, kun se ensi kerran elämässään saa itsellensä oman wirallisen lippunsa, saa itse sen määrätä ja walita, että sille tulee määrätyksi lippu, jonka wärit, puna-keltainen, owat sellaiset, ettei Suomen kansa, ole warsinainen kansa, koskaan ole niitä ominansa pitänyt, kansalliswäreiksensä hywäksynyt. Olemmehan saaneet nähdä ja tuntea, että ei ole wielä suomalaisuus tässä maassa woittoon wiety, että wielä tätä kansaa johtawat ja edustawat henkilöt ja piirit, joille Suomalais-kansalliset harrastukset owat aiwan wieraita. Ja meidän, nimenomaan suomalaisenkin kansamme weriin ja katsantotapoihin on wuosisatojen kuluessa imeytynyt niin äärettömän paljon muukalaista, myös nimenomaan ruotsalaista, waikutusta ja ajattelutapaa. - Olemme näinä päiwinä wiettäneet kansamme suurmiehen Sakari Topeliuksen 100-wuotista syntymäjuhlaa. Hänhän juuri, kuten kaikki
tiedämme, ehdotti w:na 1863, lippuumme ja kansalliswäreiksemme ne wärit, sini-walkoisen, jotka Suomen kansa sitten on kansalliswäreiksensä hywäksynyt. Toiwokaamme, että edes hänen muistonsa, kunnioitus tuota suurmiestämme kohtaan saa jotakin waikuttaa näiden wärien hywäksi!
Mutta wailla emme saisikaan sini-walkoisille wäreillemme wirallista tunnustusta, niin älkäämme mw suomalaiset niitä koskaan kuitenkaan hyljätkö! Niihin wäreihin sisältyy jo niin paljon historiaa, waltawan suuri osa kaikesta siitä, mitä tässä maassa wiimeisen puolen wuosisadan kuluessa on saatu aikaan suurta, kaunista ja pysywäistä, ja nimenomaan kaikki se työ, mitä tässä maassa on tehty suomalais-kansallisessa hengessä. Niin, suomalaiskansallinen työ on tässä maassa kulkenut näissä sini-walkoisen merkeissä! Nämä sini-walkoiset wärit owat tulleet suomalais-kansallisen hengen ja työn, suomalaisuuden symbooliksi, merkiksi! Siniwalkoisissawäreissä on suomalais-kansallisen hengen ja suomalaisuuden tuntoa. Niihin wäreihin sisältyy niin äärettömän paljon rakkaita ja ihania suomalais-kansallisia muistoja ja toiweita ja haaweita. - Näin on, ja näin täytyy aina olla!
Sini-walkoinen lippu on siis ollut suomaleisuuden taistelulippu. Ja sen täytyy sellaisena aina pysyä. Waikka wielä Suomen kansa yleensäkin tämän lipun, nämä wärit hylkäisi, niin sitä et kuitenkaan saa koskaan tehdä se osa tätä kansaa, se joukko, joka tässä maassa on suomalais-kansalliseen taisteluun wannoutunut, wannoutunut taisteluun sekä itää että länttä wastaan.
Kokoontukaamme siis yhä runsaslukuisempina tuon suomalaisuuden lipun, noiden suomalaisuuden wärien, sini-walkoisen ympärille, siinä seisokaamme, taistellaamme, siihen - kaatukaamme!
Rauma, 17. I. 18.
- Ilmo Kallio.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti