Suomen nahkurilehti 3, 1920
Happojen poistaminen krominahasta.
Riippumatta siitä, mitä krominahan valmistusmenetelmää käytetään — samoinkuin yksin- ja kaksinkertaista liotus-menetelmää käytettäessä nahkaan jää melkein aina vapaita happoja, joita tavallisesti ei voida poistaa pelkällä vedessä huuhtomisella.
Paras ja käytännöllisin keino, joka hankaluuksitta pikemmin kuin mikään muu johtaa päämäärään, on happojen poistaminen nahoista boraksin avulla. Käytettävän boraksin määrä riippuu happojen määrästä. On otettava huomioon, että boraksia käytetään ainoastaan semmoinen määrä, että nahka osottaa aivan heikkoa happamen reaktionia, jolloin liotus on pikemmin hapan kuin alkaalinen. Tavallisesti otetaan 1—2 % boraksia valssatun nahan painosta. Sangen harvoin tarvitaan enemmän.
Tämän jälkeen nahkoja huuhdotaan ½%:sta—- l:een tuntia n. 30 C. lämpösessä juoksevassa vedessä, jolloin boraksia liukenee senverran veteen, että nahkaa voidaan ruveta venyttämään. Vanuttaminen kestää noin ½:sta—¾:aan tuntia, veden lämmön ollessa noin 25—30 C. Onnistuneen happojen poistamisen jälkeen on hyvä uudestaan huuhtoa nahka 50 C. lämpöisessä vedessä ja siten samalla saattaa sen rasva lämpimäksi värjäystä varten.
Jos nahasta poistetaan hapot puutteellisesti, mikä seikka voidaan huomata siitä, että sininen lakmuspaperi, jota pidetään nahan leikkauspinnalla, muuttuu selvästi punaiseksi, niin siitä saattaa syntyä monia epäkohtia, varsinkin sellaisia, että nahka ottaa huonosti vastaan rasvaemulsionin ja värjäysainekin imeytyy ainoastaan nahan pintaan; samoin ei voi mennä takuuseen siitäkään etteivät muutamat väriaineet häviä nahkoja huuhtoessa ja sitäpaitsi huonosti hapoista poistetuilla nahoilla on taipumus kuplaamiseen.
Krominahan rasvaus.
Krominahkaa tavallisesti rasvataan rasvaemulsionilla, joka pääasiallisesti sisältää sorkkaöljyä, saippuaa ja munankeltuaista. Sorkkaöljy ei saa sisältää kovia rasvoja, jotka erotturvat kylmyyden vaikutuksesta sekä voivat aiheuttaa kuplauksen. Samoin saippuakaan ei saa sisältää kovia rasvahappoja. Tavallisesti hieno emulsioni sisältää jonkun määrän alkalisesti vaikuttavaa suolaa (boraksia); samoin jos on aikomus tehdä nahasta erityisen pehmeä, lisätään emulsioniin risiiniöljyä, turkinpunaöljyä tai risiiniöljysaippuaa.
Melkein kaikkiin tapauksiin sopivaa rasvaemulsionia voidaan valmistaa seuraavalla tavalla:
3 kg. marseille-saippuaa
20 lit. vettä
100 gr. boraksia
2 kg. sorkkaöljyä eli hyvää traania
1 kg. munankeltuaista eli hyvää degrasta
Tämä määrä käytettävä 100 kiloon valssattua nahkaa. Rasvaaminen toimitetaan joko värjäyksen aikana, taikka sitä ennen taikka sen jälkeen, riippuen värjäysmenetelmästä.
Myöhemmin esitämme rasvausmenetelmän yksityiskohtaisemmin jokaista eri tapausta varten.
(Jatk.)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti