Työ 265, 16.11.1915
Filosofit krawunsyöjäin keskuudessa owat usein ihmitelleet, mistä syystä krawut tulewat keittäessä punaisiksi. Myöskin tiedemiehet owat kauan waiwanneet päätään tällä arwoituksella, kunnes nyt wihdoinkin kemian on onnistunut selittää tämän merkillisen wäriwaihdoksen. Samalla on saatu myös monta muuta seikkaa ilmi.
Kemisti, tohtori Friedrich Kronfeld on perinpohjaisesti tutkinut tätä ilmiötä ja tullut siihen johtopäätökseen, että tämä kummallinen ilmiö johtuu alizarinista, jota on krawun kuoressa. Alizarini on aine, joka jo kauan on ollut perustana wäriaineita walmistettaessa. Myöhemmin owat kemistit Gräbe ja Lieberman keksineet keinon, jolla keinotekoisesti woidaan walmistaa alizarinia. Sitä walmistetaankin nykyisin tehdasmaisesti suuret määrät. Wärjäyslaitokset ja kangaskutomot käyttämät hywin paljon alizarinia.
Myöskin krawun panssarissa on, kuten Kronfeld on osoittanut, joku määrä alizarinia. Tawallisissa tapauksissa se aiheuttaa wihertäwän wiwahduksen, mutta keittäessä sillä on kyky muuttua. Silloin se muuttuu punaiseksi.
Nyt, kun tiedet., mistä tämä wärinwaihd. johtuu, woidaan siis helposti saada muunkinwärisiä krapuja. Tähän saakka olemme syöneet niitä punaisina, nyt se ei ole enää mikään wälttämättömyys. Jos tahdomme, woimme tarjota wieraillemme mitä eriwärisimpiä krapuja. Jos panemme keitinweteen muutamia tippoja alkaalista liuosta, saamme sinipunerwia krapuja. Muutamat rautasuolatipat keittäessä muuttawat taas krawun bordeaux-wiinin wäriseksi.
Wielä yksi etu on tuosta uudesta keksinnöstä. Herkuttelijat eiwät tarwitse enää olla epätietoista krapujen ijästä. Nuorissa krawuissa nimittäin alizarini ei ole wielä täydellisesti muodostunut ja siksipä ne eiwät keitettäessä wedessä, johon on pantu muutamia tippoja rautasuolalliuosta, saakaan bordeaux-wiiniä. Mutta jos keittowedeksi otetaan puhdistettua, niin muuttuwat me waaleanpunerwiksi, kun sitäwastoin wanhemmat saamat hywin punaisen wärin.
Kemia on siis hyödyllinen tiede.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti