"Keltainen väri viimeiseksi"

Kirjapainotaito 1, 1929

Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen Painajaosaston viime marraskuun kokouksessa käsiteltiin kysymystä 'Keltainen väri viimeiseksi'. Kokoukseen oli saapunut runsaasti jäseniä. Sitäpaitsi oli läsnä kaksi kuvateollisuusmiestä, nimittäin johtaja Nissilä ja hra Ask, Kliché-yhtiöstä Helsingissä.

Kysymyksen alusti V. Mikkonen, puolustaen keltaisen värin viimeisenä painamista monissa tapauksissa, etupäässä nopeussyistä. Kohdistuspuolen järjestelyssä on tämä ajan säästö huomattavin: Laatat täytyy myös kuvateollisuuslaitoksissa käsitellä samoilla väreillä kuin millä ne tulevat painettavaksi. Jos keltainen väri tulee toisten värien päälle, täytyy sen olla kuultoväriä, ollakseen häiritsemättä toisten värien vaikutusta. Paperin laatu on myös tarkoin otettava huomioon. Alustajan esittämät näytteet puolustivat kaikki keltaisen värin viimeisenä painamista, ollen ne kuitenkin pääasiassa reklaamitöitä.

Seuranneessa keskustelussa esitettiin vastakkaisiakin mielipiteitä, ainakin mitä vaativampiin töihin tuli. M.m. että jos sininen painetaan ensin, siitä osa ikäänkuin vajoaa paperiin, menettäen väri siten kirkkautensa. Kun siihen sitten painetaan vielä keltainen päälle, vaikkapa kuultavakin, niin ei voida välttää sitä että kuva tulee samea. Keltainen ensiksi painettuna antaa kyllä kuvalle keltaista siihen missä sitä tarvitaan, mutta vaikuttaen tummemmissa paikoin paperia kyllästävästi, estäen toisia värejä enää siihen uppoamasta, tehden ne siten kirkkaammiksi. Näistä seikoista esitettiin myös valaisevia ja väitettä tukevia esimerkkejä.

Kemigraafien mielipide tässä kysymyksessä oliettä joskuva aiotaan painaa jossakin muussa järjestyksessä kuin keltainen, punainen ja sininen, on siitä annettava heille edeltäpäin tieto. Silloin he tietävät käsitellä laattoja asianmukaisesti. Heille on kyllä edullisempaa jos käytetään vanhaa järjestystä.

Keskustelun summana voidaan merkitä olleen, että vähemmän vaativissa töissä on hyvä käyttää järjestystä keltainen viimeiseksi mutta vaativimmissa töissä on paras käyttää vanhaa järjestelmää.

Vähitellen oli keskustelu siirtynyt monivärikuvien kuvateollisuuslaitoksissa valmistamiseen yleensä. Valitettiin ettei painossa tahdota saada monivärikuvia onnistumaan alkuperäisen näköiseksi. Eipä edes kemigraafista tulleen mallin näköiseksi. Myönnettiin painajan ammattitaidon tai -taidottomuuden osallisuus tähän tulokseen. Mutta enemmän tästä pyrittiin syyttämään kemigraafeja. Useimmissa tapauksissa ei painoissa ole aikaa koevedosten tekoon, vaan täytyy painaa kemigraafista tulleiden vedosten mukaan. Mutta ensinnäkin ovat nämä vedetyt kokonaan toiselle paperille kuin mille painetaan, ehkä liitupaperille, ollen myös vielä liitupaperin mukaan valmistettu. Sitten ne on vedetty toisilla väreillä kuin millä painetaan. Ja jos ne on vielä tehty siten kuin väitettiin tehtävän, että useammasta vedoksesta, itsekustakin väristä, kuin myös kaikkien värien yhteistuloksista valitaan paras ja tämä annos lähetetään painoon malliksi, niin on selvää että tällaisen skaalan mukaan työskennellessä saatu tulos ei pidä yhtä muiden kuin itsensä kanssa. Huomattava on että kemigrafilaitoksissa vedetään väri vedoksiin käsin, joten värimäärän vaihtelemismahdollisuus on huomattava.

Kemigraafit valaisivat tätä kysymystä seuraavasti: Mitä tuohon vedosten sieltä täältä valitsemiseen tulee, niin ehkä joskus tehdään siten mutta ei sillä ole niin suurta merkitystä kuin miltä se ensimmältä näyttää. Vedokset vedetään jäykemmällä värillä, kuin mitä painoissa käytetään ja juuri sen takia onnistuvat vedokset värinpidolleen paremminkuin jospainaja omilla väreillään koettaa käsin vetää. Jos näistä nyt otetaankin mikä parhaalta näyttää, niin ei niissä juuri asiaan vaikuttavaa eroa ole. Muuten näitä samoja värejä löytyy valmistettuina painoja varten löysemmiksi. Joskus voi sattua että laattoja hieman korjaillaan vielä sen jälkeen kun vedokset on jo lähetetty. Jos kemigraafista tullut vedos näyttää että kuva on valmistettu toista paperia varten,kuin mille se tulee painettavaksi ja vielä tämä vedoskin on toiselle paperille vedetty, johtuu se siitä että paperin laadusta ei ole annettu tietoa laattojen valmistajille. Näin ollen valmistetaan kuvat siten kuin yleisemmin on ollut tapa. Joskemigraafeille lähetetään paperista malli sekä painetaan kuva siinä järjestyksessä ja niillä väreillä kuin hekin ovat laatat valmistaneet niin voidaan yleensä luottaa lähetettyyn skaalaan ja tulos on tarkoituksenmukainen. Niin on käynyt jatyytyväisiä ovat asianomaiset olleet molemmin puolin siellä missä näin on tehty.

Puhuttaessa taidejäljennöksistä, toivat kemigraafit esiin sen osuuden, mikä taiteilijoilla on tähän kysymykseen. Taiteilijat eivät meillä ole riittävässä yhteistoiminnassa ammattimiesten ja kemigrafilaitosten kanssa, joten heidän töitään on vaikea jäljentää. Ulkomailla ovat taiteilijat tässä suhteessa enemmän yhteistoiminnassa kuvateollisuuden kanssa ja siitä suurelta osalta johtuu ulkolaisten jäljennösten useinkin huomattava puhtaus painettunakin.

Paperimallin puuttuminen kuvalaattoja tilattaessa todettiin johtuvan siitä ettei kyseen alaista paperia ole varastossa. Ei ole vielä tilattu, tai ei ainakaan ole vielä saapunut. Tilausta on viivytetty taas korko- ym. syistä. Pahimmassa tapauksessa suositeltiin tähän parannuksena sellaista keinoa että lähetettäisiin lähinnä kysymykseen tulevan paperin tapaista varastossa löytyvää paperia kemigrafilaitokseen malliksi. Eihän se ole sama kuin jos lopullista paperia annettaisiin malliksi, mutta eipä ole sanottu josko tilattu paperikaan on aina sellaista, miksi se oli tarkoitettu. Eihän useinkaan saada esim. kahta peräkkäistä tilausta samanlaista paperia.

Vielä keskusteltiin siitä voitaisiinko kuvat valmistaa niin että ne tulisivat tarkoitustaan vastaavan näköiset painettuna tekstissä löytyviin koristeihin, alkukirjaimiin ym. sellaisiin soinnutetuilla väreillä. Monastihan joku kuva täytyy painaa erikseen valmiiksi asti ja sitten painetaanyllämainitun tapaisetpaikat erikseen. Näin ollen voitettaisiin tässä paljon aikaa jos voitaisiin kaikkia viedä rinnan eteenpäin. Ja tästä ajan säästöstä johtuisi että oltaisiin tilaisuudessa useammin kuin ennen saamaan vaihtelua töiden ulkonäköön. Kemigrafien puolesta tämä kyllä kuulemma käy päinsä kun vaan heille varataan tarpeeksi aikaa ja annetaan tieto väreistä.

- M. S.