Kutoma- ja paperiteollisuus 12, 22.12.1910
Huolimatta siitä, että väritehtaat tekevät voitavansa keksiäkseen sopivaa ja helposti turkiksille värjättävää mustaa väriä, ei se heille tähän asti ole onnistunut. Siksipä pitääkin entinen sinipuumusta (Blauholz) yhä edelleen paikkansa, niin vähemmän hyviä ominaisuuksia kestävyyteensä nähden kuin sillä onkin.
Meille Suomeen tuodaan mustaksi värjätyt turkikset pääasiassa Saksasta. Ja syynä tähän on se, että meillä on varsin vähän huomiota kiinnitetty tähän varsin tärkeään tuotanto-alaan. Ja milloin sitä on tehty, on tuotteiden enemmän tai vähemmän onnistuneen ulkonäön vuoksi asia jätetty sikseen. Ja jos minkään luulisi meillä Suomessa kannattavan niin ainakin lammasturkisten värjäämisen, maassa jossa käytetään siksi paljon turkisainetta vuosittain ja eritoten juuri lammasnahkojen muodossa.
Ennen kuin ruvetaan turkista värjäämään, on se ensin puhdistettava hyvin. Tämä tapahtuu siten, että turkikset jonkun aikaa saavat olla 20 à 23° C lämpimässä hauteessa, johon on liuotettu joku määrä soodaa ja ammoniakkia. Tämän jälkeen levitetään turkikset pesopöydälle ja pestään tässä molemmin puolin laimealla saippualiuoksella, jossa on joku määrä soodaa liuotettuna. Kun tämä on tapahtunut huuhdellaan turkikset lämpimällä laimealla soodaliuoksella ja lopuksi moneen kertaan ensin lämpimällä ja sitten kylmällä tai haalealla vedellä.
Kun pesemisestä suuresti riippuu saatavan värin onnistuminen on siihen erikoista huolta pantava. Sillä puhtaaksi pesty tavara on jo puoleksi värjättyä.
Niin sanottua klorerausta varten, joka on seuraava toimitus turkiksien käsittelyssä, tehdään erikoinen haude seuraavaan tapaan: noin 50 litraa vetävään puuastiaan pannaan 2.5 kiloa hyvästi veteen sekotettua klorikalkkia, tähän 25 litraa kuumaa vettä ja lisäksi liuos, joka on saatu liuottamalla 2½ kiloa jauheista soodaa 20 litraa kuumaa vettä. Seosta hämmennetään hyvästi jonkun aikaa ja annetaan olla rauhassa yli yön. Saadusta liemestä otetaan jokaista turkista kohden 5 litraa, liuotetaan se 30 à 40 litraan noin 25° C lämpimää vettä sekä pannaan joukkoon 250 cm3 tavallista kaupassa käyvää suolahappoa. Saadussa liemessä käsitellään turkiksia puolisen tuntia ja tämän jälkeen virutetaan hyvästi puhtaalla vedellä. Joko puristamalla tai linkoomalla otetaan turkiksista vesi pois ja joutuvat tämän jälkeen 3 à 4 tunniksi 25° C lämpimään glaubersuola hauteeseen. Nyt ovat turkikset valmiit värjättäväksi. Väriliemenä käytetään joko sinipuunliuosta, joka on saatu keittämällä sinipuuta sellaisenaan vedessä tai liuottamalla sen n. s. ekstraktia veteen. Miten väkevän väriliemen kussakin tapauksessa on oltava, saa paraiten selville pienellä värjäyskokeella.
Värihauteeseen, jonka lämpö on noin 25° C jätetään turkikset 12-24 tunniksi, mutta sillä välin on niitä hyvin käsiteltävä ja käänneltävä. Kun turkikset otetaan hauteesta ulos, on niillä oleva syvä ruuni väri. Ellei niillä tätä ole pannaan ne uudelleen värihauteeseen likoamaan tai on värjäysliemi tehtävä väkevämmäksi. Otaksumalla, että turkiksilla on tarpeellinen värimääränsä, annetaan liian liemen niistä valua pois ja kun tämä on tapahtunut virutetaan ne puhtaalla vedellä. Puhtaaksi virutettuina ne joutuvat 30° C lämpimään hauteeseen, jossa on jokaista turkista kohden noin 50 gr kalibikromatisuolaa. Hyvästi välillä käännellen saavat turkikset olla tässä liemessä 4 à 5 tuntia, jolloin ne käyvät aivan mustiksi, jos värjäys on oikealla tavalla suoritettu. Värjäyksen jälkeen ne virutetaan puhtaalla vedellä ja lingotaan liiasta vedestä vapaaksi.
Pilkullisiksi tai ruuniksi jääneet turkikset kloritaan uudelleen yllä kerrottuun tapaan ja värjätään.
Värjättäessä ja vieläkin enemmän pestäessä lähtee nahasta ja villasta niille ominainen rasva. Siksipä jää turkisten villa ja nahka kalseaksi ja hauraaksi, ellei niille anneta haluamaansa rasvaa takasin. Paraiten käy tämä seuraavasti: 1 litraan keitettyä saippualiuosta pannaan 1/4 litr. turkinpunaöljyä ja keitetään siksi, kunnes öljy on täydelleen saippuaan sekottunut maidonkarvaiseksi ja tapaiseksi nesteeksi. Kun neste on jäähtynyt sivellään sitä turkisten nahan lihapuolelle vähin erin ja annetaan turkisten kuivua alhaisessa lämmössä. Välillä vedetään nahkaa terävää pöydän syrjää vasten, joten rasva voi tunkeutua nahan sisälle. Turkisten villa rasvataan taasen seuraavasti: 1/4 litr. puuöljyä liuotetaan ½ litraan tavallista benziniä ja tätä liuosta sivellään villalle. Se saa siitä joustavuutta ja kiiltoa. Kun villa lopuksi on kammattu takuistaan vapaaksi, ovat turkikset valmiit käytettäväksi.
Seuraa itsestään, että edellä esittämäämme menettelytapaa turkiksien pesemiseksi ja kloreraamiseksi voi käyttää myöskin silloin kuin turkikset aijotaan värjätä muunkin värisiksi kuin mustiksi, olipa värinä sitten keinotekoiset tai luonnonvärit.
Saamme ehkä vastaisuudessa tilaisuuden esittää turkiksien värjäystavan keinotekoisilla väreillä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti