(Jatk.)
Raudansanat eivät tarjoa tutkijalleen niin varmaa ja selvää lähtökohtaa, kuin verensanat. Senvuoksi onkin näiden lukujen tarkastaminen tuottanut kirjan tekijälle paljon vaivaa, mutta johtanut vähäisiin tuloksiin. Käymme tätä teoksen toista osaa tarkastamaan.
Raudansanoissa on tekijä erottanut kolmenlaisia aineksia: rautaa nuhdellaan, sen synty ladellaan ja sen säilymishistoria kerrotaan. Tarkastamme raudan nuhtelua. Tähän lajiin kuuluvissa runoissa raudalle osotetaan, kuinka mitätön alkuperä hänellä on. Sanotaan: et ollut suuri silloin, kun makasit maitona, voiherana y. m., kun olit neidon nisissä tai vehnä- y. m. tahtaan tavoin vierit, et silloin, kun sinua suossa sotkettiin tai siitä pois vellottiin, etkä silloinkaan, kun vesissä viruit, tai kun sinua pajan ahjossa sulatettiin, - ja jatketaan: oletko nyt suureksi tullut, koska ihmisen ihoon koskit.
* Sivv. 193-197.
*2 Ks. Kanteletar IV pain. n:o 29.Niitten säkeitten muoto, jotka esittävät, missä ja minä rauta alkuaan on ollut* (maitona, voiherana, tahtaana, - nisissä, kainalossa y. m.), olisi sietänyt lähempää tarkastelua. Ajatus useimpiin säkeisiin kyllä on johtunut lypsämiskertomuksesta, - joka siis on näitä säkeitä aikaisempi ja joka sentähden olisi ollut ensin tarkastettavakin. - Mutta saadun ajatuksen kertomiseen oa käytetty säkeitä, jotka ovat jo ennen muissa runoissa esiytyneet. Yleensä näyttävät ne olevan kotoisin sellaisista lyyrillisistä runoista, joissa laulaja kuvaa lapsuuttaan, - sitä aikaa, jolloin hän eli oman äitinsä parmahilla (säe 27), kasvavaisen kainalossa (säe 28). Säkeet: Kesän maitona makahaisit, Kesä-voina kellottelit, Rieskasena riuttelit, esiytyvät kovaonnisen runossa (*2. Lepäsit lepän lellillä on yleinen lyyrillisissä runoissa, joissa lapsi pahottelee syntymistään.
Syynä miksi raudan sanotaan olleen - Neitsyt Marian - nisissä, pitää kirjan tekijä sen, että siten tahdottiin osottaa sen viatonta alkuperää. Tämä ajatus on kumminkin johtunut vasta lypsämiskertomuksesta. Niissä parissa aunukselaisessa toisinnossa, missä pyhän neitsyen nimi esiintyy, on jälkikaikua alkuperäisestä lypsäjästä, mutta yleensä ei enää silloin, kun tämä runokohta syntyi, oltu tietoisia neidon alkuperästä.
*) Sivv. 201-221. 3 Sivv. 203-4 säkk. 4 F, H; 12 D y. m.Kovin vaillinaisesti on toimitettu senkin runokohdau tarkastus, jossa raudalle esitetään hänen ottamisensa luonnon tilasta, pajaan vientinsä, valansa, rikoksensa y. m. (*
* Varvikko, 229 Karstilla; vert. Pajula, 224, Vuole; (siinä: Susi juoksi suota myöten, Karhu koprist jälest): Varvikko, 263, Karstula.Säkeet: Kun sua suosta sotkettihin, Vetelästä vellottihin, pitää kirjan tekijä alkuperäisimpinä laatuisistaan, ja tämä pitäneekin paikkansa. Mutta siitä inuka selvittelystä, joka muista säkeistä annetaan, ei asia ensinkään selviä. Useat seikat ovat kumminkin helposti selitettävissä. Alkuperäisissä säkeissä puhutaan suosta sotkemisesta. Niillä tarkotetaan siis rautamalmin huuhtomista. Myöhemmin ovat syntyneet sellaiset säkeet, joissakerrotaan suossa sotkemisesta. Mutta
näin oli ajatus saanut uuden suunnan: sotkeminen on tullut arvoa alentavaksi tallaamiseksi. Laulajan mielikuvitus meni taaskin toisiin runoihin, joissa valmiina esiintyi luonnollisia suon sotkijoita. Karhunnostosanoissa esiintyy varsin yleiseen ja laajalla alueella seuraavanlaisia kohtia:
Susi suota juoksemaan
Karhu kangasta jamomaan
Suo nous suven jalossa
Kangas karhun kämmenissä.
Nouse karhu kankahasta,*
*) Sivv. 235-236, säkk. 1-8.
*2) Veit. säkk.: Kun sua suossa sotkettihin ja Kun susi sinun suosta solki y. m.sivv. 202-203.Aivan sanasta sanaan samanlaisina esiintyvät nämä säkeet raudan syntymiskertomuksessa. Tämä raudansynnyn osa* on siis syntynyt sen jälkeen, kun se runo-osa, jossa kerrotaan raudan ottaminen luonnontilastaan, oli edellä esitetyllä tavalla muuntunut *2.
*) Siv. 206 säe 40 C ja 207 säkk. 55 A-E.
*2) Parasken run. I, 13; sama: Porkka I, 376, Hevaa; II, 237, Narvusi; III, 301, Soikkola; Pennanen 62 Kitee, Runo esiytyy myös Sahalahdella: Järvinen, 15.Säkeet: Kun seisot sepän pajassa, Sie olet käyn' sepon pajassa, Miesten hiilihinkalossa y. m. samantapaiset* ovat aiheutuneet eräästä runosta, jossa laulaja puolustaa runojaan sillä, ettei ole ollut opissa, vaan itse oppinut runonsa. Otan yhden näytteen tästä:
Enhä mie opissa oltu,
Käint en kielen koulutöissä.,
Seist en seppiin pajassa,
Takojiin on tanhualla,
Syönt en rauan suurumii,
Lakkint en teräksen lientä.
Omat on virret oppimain,
Ontui suuntain sannain.*2
Kerskauksissa esiintyvät samat säkeet myönteisinä.
*) Sivv. 219-220.Kovin oppineisesti on kirjantekijä selvittänyt syyn, miksi rautaa moititaan veljensä viiltämisestä:* rauta pisti Jeesusta ristillä; rauta on Neitsyt Marian poika kuten Jeesuskin. Jeesus on näin ollen raudan veli. Säkeillä siis tarkotetaan Jeesusta. Todistelu horjuu perusteitaan myöden; sillä tekijä itse pitää koko runokohtaa käärmeenloitsujen aiheuttamana.
---
Siirrymme siihen Raudan sanain osaan, jossa kerrotaan raudan synty. Tämän muodostaa kertomus rautamaidon lypsämisestä. Runokohta olisi sietänyt tarkankin tutkimisen. Sen suorittaa tekijä lyhyesti mainitsemalla, että alkuperäisesti rautamaidon lypsäjänä on ollut Neitsyt Maria ja että tämä juuri Raudansynnyssä - kun on tahdottu
selittää eri rautalajien synty - on jakautunut: hänen sijaansa tullut 3 (4) neittä. - Otetaan runokohta lähemmin tarkastettavaksi. Miten ensinnäkin Neitsyt Maria on tullut rautamaidon lypsäjäksi? Tauteja loitsuissamme yleiseen manataan Kipuvuoreen, Kipuneidon kätkettäviksi. Tämä kipuneito, - johon jo ennenkin olemme tutustuneet - on alkuaan ollut voiteiden antaja Neitsyt Maria. Runo, jossa Kipuneito esiintyy, tavataan m. m seuraavissa muodoissa:
*) Tanholin, 588, Keitele; samoin: Moisio, 261, Viitasaari; Snellman 25, 26, lisalmi; Tiitinen, 53, Juva, ja 59 Ilomantsi; Hakulinen, 43, Tohmajärvi; Meriläinen, 262, Latvajärvi y. m.
*2) Lyytinen, 12, Keitele.
Mikä kaitkoa näkyy?
- Kelo kauhoa näkyy.
- Mikä keskellä ketoo?
- Kivi keskellä ketoo.
- Mikä keskellä kiveä?
- Reikä keskellä kiveä.
- Johon pahat pakataan,
Ajetaan tauwin armot.
Mikä kaukoa näkyy?
- Koari kaukoa näkyy,
- Tumma pilvi tuulen alta,
- Luoteilta leveä liemo,
- Noin karva nousemassa.
- Akka pitkä pilven peällä,
- Neito nousovan nokalla
Näyttelöö nänniään,
Velvoittaa vetimiään.
Akka pitkä, syltä paksu,
Kylyk kymmentä leveä,
Jalka mitta puoliin puuta,
Näyttelöö nänniään,
Uhittaa utariaan
Kipeillen voiteiks.*
Jesuksen kipunen neityt
Helmojaan heilutteli
Keskellä kipumäkeä,
Kipuvuoren kukkulalla:
Kivet kert kertojansa
Vaivat vasten rintojansa *2
*) Ks. Franssila, Iso Tammi, sivv. 270—276.Tällaiset runot ovat varsin yleiset kautta koko itä- ja keski-Suomen. Länsisuomalaiset runot pilvenpäällisestä neidosta edustavat aivan selvään samaa runoaihetta. Näissä taas on neito ilmeinen Neitsyt Maria*. Ei ole siis pienintäkään epäilystä siitä, ettei Kiputyttö olisi Neitsyt Marian muunnos, vaikka tilan ahtaus estääkin seikan yksityiskohtaisen todistelun. Kiputytön runoissa taas tapaamme useimmat niistä säkeistä, joilla rautamaidon lypsäminen on kerrottu, - vieläpä sanasta sanaan samanlaisinakin.
Mutta Raudansynnyssä kerrotaan usein kolmen erivärisen maidon lypsämisestä. Tämäkin piirre on taas toisen, jos kohtakin monessa kohdassaan edellisen kanssa analogisen runon vaikutusta. Niukahduksen luvuissa esiintyy varsin yleisesti 3-värinen lanka. Otan näytteitä tästä kohdasta:
*) Hyvärinen, 34, Rääkkylä; samallaisia: Pennanen, 57, Kitee; Hakulinen, 35, Tohmajärvi; Meriläinen, 11, 411, Jyskyjärvi.
*2) Kallio, 13, Pielinen. Tällaisesta runosta, jokakertoo langan punomisesta polvella, on aiheutunut se hierominen, jonka avulla myöhempäin toisintojen mukaan 3 neittä syntyy. Näin on. saman runon yksineitoinen toisinto sovitettu yhteen kolmineitoisen toisinnon kanssa.
Neitsyt Maaria emonen
Keträs sinisen langan
Sinisellä keträs puulla
Sinisestä kuontalosta
Sinisellä värttinällä
Maasta asti taivosehen
Taivosesta maahan asti.
Neitsyt Maaria emonen
Keträs punasen langan
---
Keträs valkean langan*
---
Sivota sininen lanka
Sinisellä reijelläsi.
Punalla punanen lanka
Punasella polvellasi,
Vielä kerta keltalanka*2
*) Hilden. 83, Marttila.
*2) Ks. esim. Jyväsk. lys. konv. 105, Kuhmoinen.
*3) Ks. esim. Zeitschr. des Vereins fur Volkskunde V siv. 25.Sama kehrääminen esiintyy myöskin Tulen-, Karhun-, vieläpä Käärmeensynnyssäkin*, joten ei sen alkuperä Niukahduksenluvussakaan ole eittämätön; vaikka tätä olettamusta tukeekin se, että niukahdustaikain mukaan niukahdusta parannettaissa tulee laittaa n. s. niukahduslanka, ja että tämäkin aina tehdään erivärisistä langoista *2. Mihin tämä kuuluneekin, se ei muuta asiaa. Varmaa on, että Neitsyt Maria suomalaisissa, kuten muidenkin kansain loitsuissa*3 , aivan yleiseen esiintyy eriväristen lankain kehrääjänä.
Tällaisten runojen mukaan on maitokin tullut eriväriseksi - mahdollisesti jo ennen kuin se onkaan rautamaidoksi tullut. Ne runot, joissa pyhä neitsyt esiintyy lypsämässä, ovatkin muuten joka suhteessa samanlaisia kuin ne, missä hänen kehräämisensä on kerrottu - istuu kaarella, pilvessä, tulee etäältä y. m. - Työ vaan on erilainen. Näin on sekaantuminen ollut aivan luonnollinen asia.
Kysymys on vielä siitä, miten rautamaidon lypsäjäin luku on tullut kolmeksi, kun voiteiden lypsäjä esiytyy yksin. Kuten mainittu, on kirjan tekijä sitä mieltä, että 3 (4) neittä on Suomessa alkuperäisimmin kuulunut Raudansyntyyn (siv. 232), vaikka hän myöntääkin niiden muualla esiintyvän useissa loitsuissa. Tässä on suuri epäjohdonmukaisuus. Raudansynnyn pitää tekijä Suomessa syntyneenä; mutta eräs sen huomattavimpia aineksia - runo 3:sta neidosta - ei ole ollut Suomessa ennenkuin Raudansyntyyn liittyneenä. Onko se siis jo ulkomailla käännetty Suomessa kyhättävää Raudansyntyä varten? Ei suinkaan kirjan tekijäkään näin ajattele.
*) Ks. esim. Zeitschr. für deutsche Mytbol. u. Sittenkunde I, sivv. 101, 104, 110; La Tradition II siv. 206; Zeitschr. des Vereins für Volkskunde X., siv. 229 ja 231.Miten on sitte 3:n neidon laita? Kautta koko Europan (ainakin Skandinaviassa, Saksassa, Ranskassa, Englannissa ja Kreikassa, vieläpä vanhoilla roomalaisillakin) esiytyy hyvin yhtenäisenä loitsu, jossa kerrotaan 3:sta neidosta *. Kirjan tekijä itse on tämän vuoden Virittäjän 5:nteen numeroon painattanut venäläisiä verensanoja, ja niistä on kahdessa 3 neitoa; samoin on yhden mordvalaisen loitsun laita. Otetaanpa tähän pari mainituista loitsuista.
Venäläinen: On sininen meri, valtameri; siellä hyvä Jumalan saari, sillä saarella on valkoinen "Latir" kivi, sillä kivellä on pyhä kirkko, siinä pyhässä apostolisessa kirkossa on kultainen alttari, sillä kultaisella alttarilla istuu Jumalan Äiti kahden sisarensa kanssa, kehrää ja punoo silkkistä kuontaloa.
Mordvalainen: Suuren veden rannalla on valkoinen kivi, kivellä on 3 neitoa valkoisen huovan päällä. Yksi neuloo ompelulangalla, toinen ompelee silkillä, kolmas ompelee hopeakoristeella. Se vahvistaa Vasjan sydäntä, tyynnyttää hänen vertansa.
*) Granqvist, 36, Honkajoki.Suomessa on muistiinkirjotettu seuraava käärmeenloitsu:
Kolmannen meren sisäll oli saari, saares oli tupa, tuvas oli neitsy. Mitä hän siellä tekemäs? Parannusta tähän haavaan. Parannukseks Maarian, Kiristuksen Jesuksen lämmin löyly*.
*) Hilden, 16—17, Marttila; Tanttu, 131, Hirvensalmi; Lavonius, 157, Puumala; Saxbäck, 855, Toksova.Onhan tämä kieltämättä saman loitsun muunnos kuin edellä oleva venäläinen ja mordvalainenkin. Tässä on vaan yksi neito, - kuten toisissa venäläisissäkin. Mutta Suomessa on myös muistiinpantu suuri joukko runoja, joissa esiintyy sama aihe kuin noissa venäläisissä y. m. ja joissa neitojen luku on 3 - toisinaan alkusoinnun vuoksi 4:kin (neljä neittä). Runo jatkuu tavallisesti sodasta palaavan veljen runolla. Jos jatkon erotamme, saamme siitä seuraavan yleismuodon: Mikä kaukaa näkyy? - Meri. - Mikä meren keskellä? - Saari - Mikä saaren keskellä? - Keto. - Mikä kedon keskellä? - Tupa. - Mitä tuvassa? - Kolme neittä? - Mitä ne tekevät? - Kulta- ja hopeavöitä y. m.*2. Mainituissa venäläisissä ja suomalaisissa ovat huomattavimmat piirteet samat: meri, - keskellä saari, - saaressa tupa, - tuvassa neitoja, - nämä kehräävät, kutovat.
Mainitsen vielä erään runon, josta käy selville, että voiteiden lypsäjä ja yleensä Neitsyt Maria runoissamme vaihtelee kolmen kanssa. Sen runon alku, jossa Neitsyt Maria esiintyy voiteita antavana, on kautta koko Suomen usein myös seuraavassa muodossa:
*) A. Leino, 998, Lamminkoski. Ks. enempi esim. siv. 103.Mikä kaukaa näkyy?
Pilvi kaukaa näkyy.
Mikä pilven pattaall'?
Piika pilven pattaal'*
Pohjois-Hämeestä aikain kautta itä-Suomen, Inkerin ja Venäjän-Karjalan esiintyy tämän rinnalla toinen, jossa neidon sijalla on 3 miestä:
*) Saxbäck. 193, Vuole.Pilvi piskunen näkyy,
Taivas kaari kuumottaa,
Pilves on pisara vettä,
Pisaras on pieni lammi,
Lammessa on veno punanen,
Venehes on miestä kolme*
*) Lönnrot, S, 161, Kerimäki y. m. Luku on sekamuoto runosta, jossa kerrotaan pilvenpäällisen neidon kehräämisestä ja niistä, joiden aiheena ovat tuvassa saaren keskellä olevat neidot.Tämäkin on usein voiteiden lukuna*, kuten runo pilvenpäällisestä neidostakin. Muoto taas on näillä kahdella runolla niin samanlainen,ettei voi olla epäilystä niiden edustavan saman loitsun eri variatsioneja.
Huomattakoon vielä, että kehräävänkin Neitsyt Marian sijalla
esiintyy 3 neitoa ainakin eräässä Tulenluvun toisinnossa:
*) Kuijala. 1, Alatornio.Kolme neittyttä liinatonta,
Kolme liinapäätä kehräs
ikkunattomassa, päivänpaistamattomassa*
Luodaan lopuksi yleiskatsaus Neitsyt Marian ja 3:n neidon vaihteluun suomalaisessa runoudessa:
Neitsyt Maria esiintyy:
1:0 pilven päällä, taivaan kaarella voitelemassa,
2:0 " voiteita lypsämässä,
3:0 " kehräämässä,
4:0 keskellä saarta olevassa tuvassa voitelemassa,
5:0 meren selällä voiteita keittämässä,
6:0 kedon keskellä olevalla kivellä voitelemassa,
7:0 " voiteita lypsämässä,
8:0 " kehräämässä.
Kolme neittä esiintyy:
1:0 pilven päällä tuvassa nauhaa kutomassa (myös kehräämässä),
2:0 keskellä saarta olevassa tuvassa nauhaa kutomassa, kehräämässä,
3:0 pilven päällä taivaan kaarella (3 miestä) voitelemassa,
4:0 " nauhaa kutomassa tai nuoraa punomassa.
*) Kun tämä kirjottajalla ei ole ollut tilaisuutta tätä kirjotusta varten arkistoa käyttäää, vaan on poiminut näytteitä toisessa tarkotuksessa hankituista kopioista, eivät ne ole niin onnistuneita, kuin saada voisi. Samasta syystä lienee edellä oleva yleiskatsauskin vaillinainen. Mahdollisesti esiytyy 3 neittä joka asemassa Neitsyt Marian sijalla Suomessa - kuten muuallakin.Ne säkeet, missä työ ja olinpaikka mainitaan, ovat näissä eri runoissa erilaiset. Muuten ovat ne sanasta sanaan samanlaisia*, joten ei ole syytä epäillä niiden rinnakkaisuutta. Hyvällä syyllä voimme siis yleiskatsaukseen lisätä vielä:
Neitsyt Maria esiintyy myös pilven päällä, taivaan kaarella y. m. rautamaitoa lypsämässä; samassa toimessa esiintyvät myös hänen sijallaan muutenkin olevat 3 neittä.
Raudan synty on siis "synnyksi" muuttunut verihaavan (y. m.) loitsu.
Lopputulos rautamaidon lypsämistä kertovan runokohdan tarkastuksesta on siis seuraava. Runot voiteita lypsävästä ja erivärisiä lankoja kehräävästä y. m. tekevästä Neitsyt Mariasta sekä tämän tilalla esiytyvistä 3:sta neidosta ovat, ensin oltuaan verihaavan loitsuna, muuttuneet raudan synnyksi: alkaneet suomalaisen loitsun tavalliseen tapaan kertoa sen esineen syntyä, joka vamman aiheutti.
*) Ks. The Folk-Lore Journal 11, v. 1884, siv. 328.Raudan syntykertomuksen yhteydessä mainitsee kirjan tekijä myös ne raudanluvut, joissa puhutaan ensimäisestä sepästä Tubal Kainista. Mitään johtopäätöstä ei näistä tehdä. Todennäköisesti on raamatun ensimäisen sepän esiintyminen loitsussamme naapurikansani kansanrunouden vaikutusta*. Samassa runossa esiytyvä hiedan heittäminen esiytyy meillä sekä suorasanaisena että runopukuisena olevassa "ensimäisen raution" runossa, jossa kerrotaan miten tämä paholaiselta oppi rautaa keittäessään heittämään hiekkaa.
Monia sellaisia runokohtia, jotka selvään aiheutuvat toisista runoista, on tässäkin osassa jäänyt selvittelemättä. Lyhyyden vuoksi mainitsen vaan muutaman säkeen. Siv. 241, säkk. 5-6 (Tuleni.), 10-11 (Loviatar y. m.), 18-19 (Lauri Lappalainen y. m.), 20-21 (Luomisr.) siv. 256 säe 46 (Läävämato y. m.), siv. 258 säe 69 C, D (Hiidenseppä).
Pitkä selonteko Karilaisesta, muka Ilmarisen orjasta, on kokonaan epäkriitillinen.
Muutama sana vielä raudan säilymistä kertovain runojen esityksestä. Kirjan tekijä tulee siihen päätökseen, että useat raudan säilymispaikkain nimet tarkottavat tähtiryhmiä. Mahdollista kyllä. Mutta samat nimet esiintyvät paljon luontevammin sekä karhun että tulen synnyssä. Olisi ensin pitänyt selvittää tämän runokohdan alkuperä. Viimeksimainituissa runoissa esiintyy myös kultahihnoissa keinuminen (siv. 268, säkk. 46-54).
Pohjoispuolelle mäkie kuuluu lyyrilliseen runoon, Pikarissa pienemmässä voiteiden keittoon.
Lopputulos, mihin puheenaolevan teoksen tarkastuksessa tulee, on seuraava:
Tutkija on sillä paikkansa-pitävästi osottanut, että verensulkusanat ovat lännestä meille saapuneet ja että tämä on tapahtunut katolisena aikana. Runojen Suomessa tapahtuneen kehityksen tarkastuksellakin on deskriptiivinen arvo; vaikka tässä tehtyihin johtopäätöksiin voi luottaa vain ani harvoissa tapauksissa. Raudansanain tarkastuksella on tuskin nimeksikään muuta kuin deskriptiivinen arvo. Paikkansa kyllä tavallaan pitää se kirjantekijän loppulausunto, että synty on Suomessa muodostunut. Raudan synnyksi se on Suomessa tullut. Eihän syntyjä varsinaisessa meikäläisessä - oikeammin savolaiskarjalaisessa - merkityksessä olekaan muilla kansoilla. Mutta Raudansynnyn ja yleensä raudansanain aineksista ei suinkaan voi sanoa, että ne olisivat alkuperäänsä myöten suomalaisia. Olisi odottanut, että tutkija olisi näyttänyt, missä Randansynty on muodostunut. Tätä ei hän ole yrittänytkään. Savolaisten alkukodissa (ennen näiden siirtymistä Hämeeseen y. m.) tämä viimeistään on tapahtunut; mutta mahdollista on sekin, että haavan- (voiteen-) luvut ovat muuntuneet Raudansynnyksi jo paljon ennen savolaisten siirtymistä - ja jossain idempänä, - siis Karjalan eteläosissa. Seikan selvittely olisi ollut tärkeä runojemme iän määräämiselle.
K.A. Franssila.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti