Wiipurin Uutiset 281, 2.12.1888
(Jatkoa 280 numeroon.)
Sentähdenpä ajatellaankin, että aine on rakennettu äärettömän pienistä osista, jotka pysywät yhteydessä niiden wälillä wallitsewan wetowoiman kautta. Ainehiukkasten wälillä wallitsewa wetowoima ei kumminkaan woi waikuttaa pitkien matkojen päähän. Kun kappaletta lämmitetään ja ainehiukkaset yhä erkanewat kauemmaksi toisistaan, muuttuu aine ensin sulaan eli juoksemaan ja sitte kaasumaiseen tilaan. Sulassa tilassa olewan aineen hiukkaset owat jo hywin löyhästi kiinnitettyinä toisiinsa; pienikin ulkonainen woima saattaa niitä kulkemaan edestakaisin. Kun aine on joutunut kaasumaiseen tilaan, niinkuin esimerkiksi ilma, silloin se ikäänkuin kokonaan hajoaa; sen pienimmät osat eriäwät toisistaan ja liikkuwat erityisinä osina edes-takaisin. Kuinka löyhä rakennus kussakin aineessa on, sitä wähemmällä lämmöllä saa sen kowasta sulaan ja kaasumaiseen tilaan. Me mainitsimme äsken ilmaa, että se on kaasumaisessa tilassa kaikkialla missä sitä löytyy. Kun toiset aineet tarwitsewat tuhansia asteita kuumaa ennenkuin ne edes sulawat, on ilma jo tawallisessa lämmössä kaasumainen. Mutta ilmakin on kowasti puristamalla yhteen ja kylmäämällä saatu juoksewaksi. Eri aineet waatimat erisuuria lämpömääriä, muuttuessaan mainittuihin kolmeen olomuotoon, mutta kaikki aineet woiwat kumminkin näissä eri olomuodoissa olla.
Kun siwumennen olemme maininneet aineen rakennuksesta, sopii meidän sen yhteydessä myöskin puhua muutama sana aineen wäreistä. Me tiedämme kuinka eri kappaleilla on erilaisia wäriä. Nämä wärit ei ole mitään ominaista itse aineella, waan ne riippuwat kokonaan siitä walosta, joka kappaleesen sattuu. Aina sen mukaan, kuinka ne pienet ainehiukkaset, joista kappale on rakennettu, owat sioitetut keskenään, woi aine laskea waloa läpitsensä, tai imeä sen itseensä tahi mielii heijastaa pois walon pinnaltaan joko kokonaan tai ainakin osaksi. Jos walo heijastuu kokonaanpois kappaleesta, näyttää se walkealta; jos walo imeytyy kappaleesen, näyttää se mustalta; jos se kulkee esineen läpi, on esine läpikuultawa eli läpinäkywä, niinkuin esim. lasi. Mutta jos me murennamme lasin hienoksi jauhoksi, menettää se läpinäkywäisyytensä, josta näemme selwään, että wäri riippuu aineen rakenteesta, sillä aiwan sama aine tässä tapauksessa saa eri wärin. Jos esineitä tarkastetaan punaisessa, sinisessä tai ruohonpäisessä walossa, saawat samat kappaleet eri wäriä. Wäri on siis aiwan satunnaista aineelle. Itse aine sinällään, on wäritön. Niinpä owat kaikki aineet pimeässä mustia, jonkatähden niitä ei ollenkaan näe.
Puhuessamme aineen jakoisuudesta, olemme muutamalla sanalla tulleet koskettaneeksi aineen rakennusta, lämpöä ja kappalten wäriä. Palatkaamme wielä takaisin aineen jakoisuuteen. Millimetrin pituus ei ole paljoa suurempi luin
täyskaswaneen ihmisen kynnen paksuus. Sellaisia säikeitä, joista silkkilangat owat kehrätyt, san panna sata wieretysten, ennenkuin niistä tulee millimetrin lewyinen wyöhyke. Platina-metallin on wenytetty niin hienoihin rihmoihin, että mitä millimetrin leweydelle mahtuu toista tuhatta. Koira haistaa jäniksen jäle siljällä kalliollakin; syy tähän on se, että jäniksen jaloista jää joka askeleelle hienoa tomua, jonka koira tuntee seuratessaan jälkiä myöten. Jos jossakin huoneessa on myskiä, lewittää se hajunsa ympäri huonetta, myskistä lähtee pieniä myskihiukkasia, jotka näkymättömänä höyrynä lewiäwät ympäri huonetta. Waikka haju huoneessa on niin wahwa, ei tarkimmallakaan punnituksella kumminkaan woi näyttää että itse myski olisi wähennyt. Ainetta on siis ainoastaan hiukan haihtunut myskikotelosta, mutta tämä hiukkakin on kumminkin woinut lewitä ympäri koko suuren huoneen. Siitä jo woimme arwata, kuinka äärettömän hienossa tilassa se osa myskistä on, joka hajunsa kautta tunnetaan löytywän huoneessa. Mikroskoopin awulla on woitu huomata, että yhdessä ainoassa kuutiotuumassa kiilto-schifferiä, joka on eräs kiwilaji, löytyy noin 40,000 miljoonaa infussooni-eläwien ruumiita.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti