Sanomia Turusta 6, 18.3.1851
(Jatko 3, 4 ja 5:teen n:roon.)
Leppä.
Suwen lyhyyden wuoksi, ei kaswa leppä enää pohjanpuolella Waasaa sen kokoseksi kuin etelä Suomessa. Se hywäksyy mustaa mullasta alanko-maata, märkämäistä ja wetistäkin. Semmoisilla wetisillä paikoilla, joita ei wähillä waroilla saada ojitetuiksi muiksi wiljamaiksi, tulisi maan-wiljeliän kaswattaa leppää. Jos semmoisen suomaan panisi kahteen-kymmeneen jakoon, ja yksi jako hakataisiin joka wuosi, niin olisi talossa aina 19 wuotisia leppiä poltinpuiksi. Waikk' ei leppä ole juuri koiwun weronen, on se kuitenkin hywä poltinpuiksi ja kaunis kaikellaisiksi huonekaluiksi. Weden alla pysyy se mätänemätä kauemmin kuin muu puu, jonka tähden onkin paras sillan-arkkujen paanuiksi ja muihin wesissä olewiin rakennuksiin ja teoksiin. Poltin-puiksi on leppä kelwollinen 20 wuotisena, 40 wuoden perästä saadaan siittä kelwollisia siemeniä, 50 ja 60 ajastaikasena on se täysi mittanen, 80 ja 60 wanhana täysi-ikänen.
Leppiä kaswatetaan wesoista ja myöskin siemenistä, joita tarwitaan 13 taikka 16 naulan paikoilla tynnyrin-alalle, jos se kauttaaltansa kylwetään. — Kylwö luonnistuu tasaseksi, jos siemeniin, jotka owat jotensakkin pieniä, sekotetaan santaa taikka pientä kuiwaa multaa. Kylwöä wasten ei tarwitse maata kyntää, muutakuin kuokkia niin matalalta, että waan siemenet tuleewat maahan, jotka sitte rauta-harawalla sekotetaan kahdeksasosan tuuman sywyyteen. Harawoitsemisen werosta sopii myös kylwetyn maan kattaa, joko kuiwilla lehdillä taikka sammalilla. Waiwattomampi kylwö on se kuin siemenisiä oksia katkotaan, joissa siemenet owat tuleentuneet, ja pistellään niitä pystyyn walmistettuun maahan, muutaman kyynärän päähän toisistansa, jossa niistä siemenet itseksensä wariseewat, itääwät ja kaswaawat.
Warsin märät sammal-maat pitää wuotta ennen kylwämistä kuokittaman ja turpeet riitattaman (läjittämän); muuton loukkaa halla nuoret lepän-taimet. Kylwö käy melkeen mitättömään, jos kuiwan maan lepän-siemeniä kylwetään märkään maahan taikka märän maan kuiwaan maahan. — Siemenet tuleentuuwat joko Loka- taikka Marras-kuussa, ja sopii kylwää sekä syksyllä että kewäällä. Syyskylwö tehtäköön oitis siemenien koottua, niin tuleewat ne taimelle Touko-kuussa, mutta kewä-kylwö 6:den taikka 7 wiikon takaa. Kylwäminen ei haita kirsiseen eikä lumiseen maahankaan; mutta jos maa on ylön wetinen syksyllä, niin on paras kylwää kewäällä. — Sitte kuin siemen-nupit (käwyt taikka tortoset) rupeewat ruskenemaan ja siemenet niissä owat jauhokkaita sisältä, owat ne tuleentuneita ja puusta noukittawia. Ne lewitetään ohkoselta kankaalle lämpöseen huoneeseen muutamaksi päiwää, jonka perästä niistä piestään kopilla siemenet, taikka hierotaan käsissä ja kylwetään oitis. — Niistä järwistä ja lätäköistä, joiden rannoilla leppiä kaswaa, saadaan kewäällä, jäiden lähteissä, helposti kootuksi siemeniä, sillä ne uiwat weden pinnalla. Niitä koottakoon taajalla seulalla, kuiwattakoon sitte hiukan ja puhdistettakoon sen perästä harwalla seulalla ja kylwettäköön kohta.
Lepän-lehtien sanotaan olewan hywiä wihottuneihin ajettumiin (inflammerade bulnader), jos niitä pehmosiksi nuijituina pannaan kipeälle paikalle. Niiden sanotaan myös estäwän lampaat wesitaudista, ja, laattialle waristetuina, häwittäwän huoneesta kirput, jos useasti uusia muutetaan. Lehmät rupeewat niistä paremmin lypsämään. Ruumenien taikka akanoiden ja mäskin seassa owat ne hywiä sioille. Lepän-kuorilla, keitetyinä wihtrillissä ja priksiljassa, mustastitaan nahkoja. Willasen ja liinasen mustaapainetta saadan lepän kuori-keitoksesta, jos siihen sekotetaan hiukan tahko-ruuhen pohjasta otettua raudan sekasta hietaa, joka siihen on laskeentunut teräkalujen tahkoomisesta, ja keitetään sitte toistamiseen. Hietaa panemata tulee painettawa ruskeaksi; mutta sitte tummaksi, jos useasti liotetaan ja kuiwataan joka wälillä. Kalan-pyydyksiä keitetään myöskin lepän-kuoriliemessä. — Kowan laatusia puita saadaan ebenipuun (ebenholtz) mustusiksi, jos niitä keitetään moneen piihin lepän-kuorikeitoksessa ja kuiwataan joka keitoksen wälillä; wiimmeseksi pannaan sekaan hiukan wihtrilliä ja keitetään taas puolen tunnin paikoilla; sitte kuiwataan ne witkallensa, laahataan taikka hiwutetaan ja woidellaan öljyllä taikka wärnissalla. Jos puu ennen keittämistä on silotettu taikka petsattu lusikkawedellä (taikka seewedellä), niin tulee se mustemmaksi. Nahan parkiksi sanotaan sekä kuorien että lehtien auttawan. Lehtiset lepän-warwut, hajotetuina huonolle kedolle korttelia wahwaan, lihottaawat maan ja mädäntääwät rikkaruohot. Leppäset kapulat, juomiseen pantuina suwella, pitääwät sen kauan raikkaana ja happanemattomana, ja nuoreen woihin pistetyinnä, estääwät ne sen piakkoisin härskiintymästä. Nuoret lepänoksat, pantuina kaalin-istukkeiden sekaan, häwittääwät niistä multakirput. Nuoren lepän-juuret auttaawat korkin werosta pullojen suullisiksi.
(Jatketaan.)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti