Värjärin tietoa.

Kutoma- ja Paperiteollisuus 11/1907.
Artikkelin Coloriastolle lähettänyt Martti Kujansuu.
(Jatk. N:o 8).

Sueraisi nyt lyhyt selostus niistä kemiallisista aineista, joita varsinaisen värjäyksen ohella värjäri tarvitsee.

Näistä on ensi sijalla mainittava rikkihappo ja sen suolat.

Kun tämä happo on niin sanoaksemme kaiken kemiallisen teollisuuden perusta ja eritoten tärkeä tekijä villan värjäyksessä, ansaitsee se tulla laajemman selonteon alaiseksi.

Rikkihapon kemiallinen kokoumus on H₂SO₄. Se on siis - kun vedyn merkkinä kemiassa on H, rikin S ja hapen O - kahden vedyn, yhden rikin ja neljän hapen yhdentymä. Ja saanut nimensä siitä, että se syntyy rikistä (tulikivestä) sitä sopivin keinoin hapettamalla.

Tavallinen kaupassa käyvä rikkihappo on Baumé-astelasilla määrättynä 66° väkevää, öljymäistä nestettä, joka usein on väriltään heikosti ruuniin vivahtava. Tämä tulee siitä, että rikkihappo on erikoisesti vettä puoleensa vetävä. Jos nyt vähäinenkin määrä elimellistä ainetta - kuten puuta, olkea, tomua y. m. - sattuu siihen joutumaan, imee se siitä veden ja vedyn ja hapen vetenä itseensä, jolloin jäljelle jäänyt hiili antaa sille ruunin värisävyn. Siinä myöskin syy, miksi veteen sekotettuna samanen happo saa seoksen kuumenemaan. Vaan suuresta vesiahneudestaan. Ja kun tämän tiedämme, emme milloinkaan sekota vettä rikkihappoon, vaan päinvastoin. Sillä kun vesi on rikkihappoa keveämpää, ei se siihen heti sekotu, vaan höyryyntyy ja jos tila on ahdas, saa räjähdyksen aikaan. Tämä on mieleen pantava tosiasia. Muussa tapauksessa voivat seuraukset olla varsin surulliset. Lipeäaineiden kanssa tekee rikkihappo - kuten muutkin hapot - suoloja. Tällöin asettuu lipeäaineiden metallinen osa rikkihapossa vedyn sijalle. Näin on syntynyt lipeäkivestä - joka on natriumimetallin, hapen ja vedyn yhtymä eli siis kemialliselta kokoumukseltaan Na OH - ja rikkihaposta tuo varsin paljon värjäyksessä käytetty glaubersuola. Sen kemiallinen kaava olisi siis Na₂SO₄.

Glaubersuola eli natriumisulfati - koska rikkihapon suoloja yhteisnimellä mainitaan sulfateiksi - esiintyy kaupassa sekä kauniin kiteisenä että jauhomaisena. Edellinen sisältää kidevettä. Siitä sen kaunis muoto. Jälkimmäinen on kidevedestä vapaa ja on valmistettu kiteisestä muodosta kuumentamalla siitä vesi pois. Tällä näin syntyneellä jauhomaisella glaubersuolalla eli kalsineratulla suolalla on kaupassa se etu, ettei ostajan pitkien matkojen takaa tarvitse ostaa vettä, jota niin vesirikkaassa maassa kuin Suomessa jo kyllältä on. Sillä kiteinen glaubersuola sisältää vettä aina 56%. Siis 100 kilosta suolaa saa ostaja kokonaista 56 kiloa vettä. Ja siksipä tämä vedetön suola rahtikustannusten välttämiseksi on saanut laajan käytännön siellä, missä se muihin olosuhteisiin nähden on käytettävissä. Ja näihin kuuluu etupäässä pehmyt vesi. Sillä kovassa vedessä ottaa vedetön suola varsin huonosti liuotakseen ja saa tällä ominaisuudellaan usein ikävyyksiä ja taloudellisia tappioita aikaan. Sitäpaitsi on jauhomaisessa muodossa oleva kalsinerattu glaubersuola kaikkien väärentäjien sopivana maaperänä, ellei sen suolamäärää ostettaessa visusti tarkisteta. Mutta missä nämä kaksi epäkohtaa ovat poistettavissa, siellä on kalsineratun suolan käyttö todella taloudellinen voitto ja ansaitsee sellaisenaan huomiota.

Milloin näitä eri olomuotoja glaubersuolasta tulee käyttää toistensa asemasta olkoon tähän lisätty, että 25 kiloa kiteistä suolaa vastaa 11 kiloa kalsinerattua.

Paitsi tätä n. s. normaalista natriumsuolaa, löytyy rikkihaposta toinenkin suola n. s. hapan natriumisulfati eli natriumibisulfati, jonka kemiallinen kokoumus on Na HSO₄. Siinä siis on rikkihapon vedyistä vielä yksi jäljellä. Se on todella luonteeltaan hapan kuten sen nimikin osoittaa. Mutta vähemmän onnistunut on sen käytännössä käyvä nimi: viinikivipreparati (saks. weinsteinersatz = weinsteinpräparat). Tämän nimensä se on saanut siitä, että sitä villa värjäyksessä voidaan käyttää happaman viinihappoisen kalin asemasta. Ja itse asiassa se tekeekin saman tehtävän kuin tämä ja syntyy jo värihauteessa silloin kuin siihen on pantu glaubersuolaa ja rikkihappoa. Puhtaana ja valmiina suolana sitä sentähden harvemmin käytetäänkin. Vaan valmistetaan se itse värihauteessa. Tietämättään lienevät monet värjärit olleet vuosikymmeniä sen kanssa tekemisissä.

Mitä muuten happaman natriumisulfatin käytäntöön tulee, perustuu se siihen tosiasiaan, että se happamuutensa nojalla pitää rikkihapolla vapaaksi joutuneen väriainehapon liuoksessa. Päästää sen vaan vähitellen värjättäville villasyille.

(Jatk.)