Uusi Aura 289, 13.12.1917
Niinkuin aikaisemmin on mainittu on senaatti asettanut komitean Suomen lippukysymystä selwittämään ja on tämä komitea jo senaatille jättänyt ehdotutsensa. Sen mukaan tulisi Suomen lippuja olemaan kolme: kansallislippu, kauppalippu sekä meri-, tulli- ja luotsilippu.
Kansallislippuna tulisi olemaan tunnettu leijonalippu, jossa punaisella pohjalla on Suomen heraldinen leijona ruusuineen.
Kauppa1ippuna tulisi olemaan punaisella pohjalla poikittainen keltainen risti, joka jakaa lipun neljään osaan, joista ylemmässä sisemmissä tulisi olemaan yhdeksän walkoista ruusua kolmessa riwissä, kolme kussakin.
Meri-, luotsi- ja tullilippu tulisi olemaan samalainen kuin kauppalippukin, ainoastaan sillä erotuksella, että yhdeksän ruusun tilalla on heraldinen leijona ruusuineen.
Suomen kansallislippujen värit ja muodot määrännee wiime kädessä kansamme eduskunta. On kuitenkin selwää että kansanedustajia tulee päätöksen teossa johtamaan yleinen mielipide maassa, sillä ymmärrettäwä on, että tässä asiassa jos missään täytyy ottaa huomioon laajimpien piirien ajatukset ja niin historialliset kuin kansalliset tunnesyyt. Kun tuntuu siltä, etteiwät mielipiteet lippuumme nähden ole läheskään wielä niin selwinneet kuin asian ratkaiseminen waatisi, tulemme tämän otsakkeen alla tarjoomaan tilaa asiaa selwittäwille lyhyille ja asiallisille lausunnoille ja ehdotuksille.
Keskustelun pohjaksi esitämme sen, mitä waltionarkeologi, toht. Hj. Appelgren-Kiwalo äskettäin eräässä lippukysymystä käsittelewässä kokouksessa Helsingissä lausui Suomen wäreistä.
Toht. Appelgren-Kiwalo huomautti aluksi, miten kansalliswärit owat aikaisemmin syntyneet. Hallitsewan suwun wärit owat tulleen yleensä maan wäreiksi. Ranskan wallankumouksen jälkeen kansalliswäreihin pantiin waltiollis-symboolinen merkitys. M. m. sininen tull merkitsemään wapautta. Sitten puhuja teki selkoa niistä eii ehdotuksista, joita Suomen lipuksi on ollut. W:na 1863 ehdotti "Tagblad" että lipun wärit olisiwat sininen ja walkoinen sekä Ruotsin lipusta keltanen ja Wenäjän lipusta punanen. Tämä ehdotus kuitenkin pian kuoli pois ja Topeliuksen ehdotuksesta tuli siniwalkoinen tawalliseksi juhlamarsalkkain nauhoissa ja lipuissa wieläpä aateliswaakunoissa, joissa kansallista kantaa on tahdottu painostaa. M. m. Snellmanin waakuna todistaa, että siniwalkonen käsitettiin kansalliswäriksi. W:na 1895 ehdotti nyk. waltionarkistonhoitaja R. Hausen punasta ja keltaista waakunallisista syistä. Tämä ehdotus synnytti sanomalehdissä wastawäitteitä. M. m. Topelius näytti, että on yhtä monta maata, joiden kansalliset wärit owat toiset kuin waakunan. "Hufwudstadsbladetin" perustaja ja toimittaja Aug. Schauman todisti, että sininen aina w:sta 1809 on ollut erityinen suomalainen kansalliswäri. Sitä on käytetty m. m. Porwoon waltiopäiwillä, maamarsalkan sauwassa ja kuuluttajain puwuissa, sotilaspuwuissa w:lta 1817, sotalipuissa, Suomen kadettien puwuissa w:een 1840 ja Suomen kaartin puwuissa on aina sinistä ja hopeaa. Matkustaessaan Suomessa 1856 Aleksanteri 2 lisäsi pukuunsa sinisiä osia tunnustuksenosotukseksi suomalaisille kansalliswäreille, jota myös maassa käsitettiin kohtellaisuudeksi Suomea kohtaan. Suomalaisen meriwäen, ruotuwäen, tarkka-ampujain ja rakuunain wirkapuwuissa on ollut sinistä. "Sininen lanka", sanoo Schauman, "juoksee siis niin sanoakseni koko historiamme läpi jälkeen w:n 1809. Sininen wäri on ollut maan wäri - sitä ei woida kieltää - tunnettu ja hiljaisuudessa tunnustettu sekä kansan että hallitsijan puolesta". Kun w:na 1895 Taiteilijaseuran joulukehteen kerättiin lausuntoja asiasta maan merkkihenkilöiltä, oli 28:sta julkaistun wastauksen antajasta 18 siniwalkoisen puolella. Yleensä huomautetaan, että on suuri ero wirallisen waakunan wärien ja sellaisten wärien wälillä, joita kansa itse waistomaisesti on ottanut kansalliswäreikseen ja jotka owat sitte tulleet rakkaiksi. Ja erikoisesti huomauttaa E. O. Palmén, että sininen wäri meillä jo karoliinien ajasta asti on ollut kansallinen ja että "Suomi tällä (wiime) wuosisadalla on parhaat ilonsa wiettänyt siniwalkoisen lipun suojassa" sekä lisää: "Sellaista todistusta ei pysty kumoamaan heraldiikki, jos onkin helmalapsena tuoreesta kilwestä riemuitsewille sekä niille, joilla on tulewaisuutensa takanaan."
Tämän jälkeen puhuja koetti wetää esiin lippuasiasta käytyjen wäittelyjen tuloksen. Ei woi kieltää, että punakeltainen on jonkunwerran tullut käytäntöön lipuissa etupäissä kaupungeissa ja niiden lähistöllä, mutta eristettynä waakunasta melkein yksinomaan ruotsalaisen puolueen wärinä. Suomalainen kansa maaseudulla niitä ei käytä eitä niiden prameutta ymmärrä. Se wiettää juhlansa niinkuin ennenkin siniwalkoisen lipun suojassa. Puhujasta olisi suuri erehdys, jos nyt, kun Suomi on julistautunut itsenäiseksi waltakunnaksi, nämä [---] kansan suurimmalle osalle rakkaat kansalliswärit poistettaisiin Suomen kansallislipusta. Niiden suojassa on meidän kansallinen historiamme luotu. Niille owat meidän kansalliset suurmiehemme antaneet kansallisen merkityksen, jota ei mikään puoluewimma oikealta eikä wasemmalta saa häwittää. Mutta silti ei punainen ja keltainen wäri saa tästä lipusta puuttua. Älköön niitä kuitenkaan käyte!tätö eristettyinä itse waakunasta. Puhujan mielestä pitäisi itsenäisen Suomen lipun wäreissään ja eduskuwissaan mikäli mahdollista yhdistää kaikki tärkeimmät waltiolliset ja kulttuurimuistot historiassamme ja sen ohessa sisältää merkin waltiollisesta itsenäisyydestämme. Puhuja ehdotti sen wuoksi Suomen lipuksi walkoisen pystyristin siniselle pohjalle ja ristin keskelle Suomen waakunan, jonka pääwärit owat punainen ja keltainen. Tämmöisen luuli puhuja lippumme olewan täysiarwoisen eduskuwan yhdistyneen Suomen waltiollisista ja kulttuuriharrastuksista.
Näin toht. Appelgren-Kiwalo.
Toimitus on eräiden turkulaisten merikapteenien taholta saanut wastaanottaa seuraawan ehdotuksen:
"Yksinkertainen ja merellä muitten waltojen lipuista helposti eroitettawa kauppalippu Suomelle olisi allekirjoittaneiden mielestä:
punainen lippu warustettuna keltaisella ristillä joka on ympäröity kapealta sinisellä reunalla.
- Merikapteeneja."
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti