Uusimaa 78, 21.7.1919
Kuten hiljattain kerroimme, liehui Närpiössä pidetyissä ruotsalaisissa laulujuhlissa juhlapaikalla ylinnä Ruotsin waltakunnan lippu. Asiasta kirjoittaa Kristinan kaupungin ruotsinkielisten äänenkannattaja "Syd-Österbotten" seuraawaa:
"Suomalaisissa lehdissä kiertelee juttu, että Närpiön laulujuhlilla ei ole näkynyt yhtäkään waltakunnan lippua, waan että ylinnä on liehunut Ruotsin waltiolippu".
"Pyydämme ilmoittaa, että itäruotsalaisten juhlilla Närpiössä ei todellakaan ollenkaan ollut suomalaista waltiolippua. Ja miksi waiwata itseään sellaisilla pikku-asioilla? Eräs puhuja lausui juhlissa: Me etelä-pohjalaiset olemme jäykkää ja taipumatonta sukua, emmekä pelkää ketään muuta kuin isiemme jumalaa. Olkoon, että siniwalkoincn lippu waltiopäiwillä hywäksyttiin waltakunnan lipuksi. Ei se kuitenkaan ollut se lippu, jonka alla wapaussodan sankarit wertansa wuodattiwat. Leijonalippu oli silloin waltion symbooli. Ja sanottakoon kerrankin suoraan, että me (ruotsal.) eteläpohjalaiset kaikista waroitteluista y. m. huolimatta, emme woi, emmekä koskaan tule tunnustamaan siniwalkoisia wärejä. Ne eiwät meille kuulu. Itä-ruotsinmaan (tällä tarkoitetaan Närpiötä ja paria muuta pitäjää Suomen waltakunnassa) wärit owat punakeltainen. Punakeltainen ristilippu on meidän lippumme. Se osoittaa meidän yhteenkuulumaisuuttamme skandinaawiseen Pohjolaan. - Sitä ei kukaan woi meiltä ottaa pois. Se on ja tulee olemaan meidän lippumme, ruotsalaisuuden wärikäs kirkkaasti johtawa lippu. Emme kysy keneltäkään lupaa kohottaessamme wärimme itä-ruotsalaisissa juhlissa. Vapaana loistakon yli Pohjanmaan lakeuksien ja sen wapaan ruotsalaisen kansan itäruotsalaiset wärit."
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti