Suupohjan Kaiku 88, 6.8.1918
Luonnollisesti moni on huomannut, että toiset munankuoret ovat aivan va[l]keita toiset vaaleanruskeita tai melkein ruskeita. Jos asettaa vierekkäin aivan valkoisen ja mahdollisimman tummanruskean, on eroitus yhtä suuri niiden välillä kuin keltaisen ja harmaan kanan höyhenpuvun välillä. Moni onkin sitä mieltä, että ruskeakuorisen munan sisällys on parempi, maukkaampi ja ravitsevampi kuin valkoisen, ja perheenisä kiinnittää usein aamiaispöydässä yleisen huomion saamaansa pehmeäksi keitettyyn munaan koska sen kuori on niin loistava, että näyttää terrakotta värillä värjätyltä.
Oikeastaan on järkevää päätellä, että ruskea kuori johtuu erilaisesta kokoonpanosta, ja että tämä erikoinen peite on yksi niitä aineita, jotka muodostavat kuoren. Toisin sanoen: Voidaan suorastaan päättää, että kemialliset tekijät aiheuttavat värierotuksen. Voidaan kuitenkin olettaa että ruskeassa munankuoressa on jokin aine, jota valkoisesta puuttuu.
Kuten tunnettua, ei montakaan kemiallista alkuainetta ole edustettuna eläinruumiissa, eikä siis myöskään munassa, joka on eläimen tuote. Edelleen voitaisiin olettaa, että värillisen munankuoren ruskean aineksen muodostaisi joku rautayhtymä, rautahan esiintyy usein alkuaineissa, ja monet rautayhtymät ovat ruskeita. Kemikot ovat tehneat kokeita ja päässeet siihen tulokseen, että ruskeassa munankuoressa on huomattavan paljon enemmän rautaa kuin valkoisessa. Tästä voitaisiin olla valmiit uskomaan, että kuoren väri johtuu suuremmasta rautapitoisuudesta. Mutta tässä ei sovi olla liian pikainen päätöksissään: voi nim. ajatella, ettei rauta yksin saa aikaan tuota väriä, vaan että se on tuloksena sen yhtymisestä johonkin toiseen metalliin. Mutta kun tätä kysymystä ei vielä ole tutkittu, ei siitä voi sanoa mitään varmaa. Yksinkertaisen painoanalyyssin avulla voisi helposti päästä selville paljonko rautaa on ruskeissa munankuorissa.
Onhan selvää, että niiden kanojen, jotka munivat ruskeita munia, täytyy ruumiistaan erittää enemmän rautaa kuin niiden, joiden munat ovat valkoisia. Siihen on syynä joko se, että niillä kanoilla, joiden munat ovat ruskeita, on parempi taito kuin muilla kanoilla käyttää hyväkseen ravinnon mukana saamaansa rauta- ainesta, tai se, että ne saavat rautapitoisempaa ravintoa kuin toiset, joten niiden suuri raudankäyttö ei voi vaikuttaa vahingollisesti niiden elimistöön.
Jälkimäistä olettamusta tukee sekin usein huomattu seikka, että kanat rautapitoisella ravinnolla tulevat usein aikaisemmin heikoiksi kuin ne kanat, joiden munat ovat valkeita. Kokonaisuudessaan näyttää asia olevan taloudellisesti tärkeä, koska on kokonaisia rotuja jotka voivat munia valkeakuorisia munia, ja joilla kuitenkin täytyy olla silminnähtävän runsaasti rautaa varastossa; eikä se uhkaa näiden kanojen hyvinvointia, jos ne ovat hyviä munia tuottajia.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti