Kutoma- ja paperiteollisuus 8, 1915
Yleensä tunnettua on, että villan, silkin, ja puuvillan pesussa käytettävät kemikaliot y. m. lisäaineet vaikuttavat muutoksia näiden kudonta-aineden ominaisuuksiin. Etukädessä, näyttäytyvät nämät muutokset kehräys- ja valmistuskäsittelyissä. Niinpä esim. villaa värjättäessä ennen kehräystä kromimustalla, lisääntyy kehräytyväisyys, mutta vanuvaisuus vähenee. Eräs laji mustaa, rautamusta (Eisenschwarz), vaikuttaa taasen kokonaan päinvastoin. Kromin vaikutus ylimalkaan ei ole villasyille edullinen. Kromin vahingollinen vaikutus vanutukselle perustuu niihin muutoksiin joita se saa aikaan villasyiden pinnassa; myöskin saa kromilla käsitelty villa epämiellyttävän, karkean tunteen, ollen sen vaikutus riippuvainen luonnollisestikin käsittelyn voimakkuudesta. Jos villa ensin keitetään happamassa liemessä ja sen jälestä käsitellään kromilla, kärsii se väheanmän kuin kromipeittauksen ja jälkivärjäyksen saanut villa, sillä jälkikromikäsittelyssä käytetään tavallisesti noin 1-1½% kromia kun sitävastoin peittauksessa käytettävä kromimäärä nousee aina 3-4%, jonka ohessa villaa on vielä keitettävä, joka ei suinkaan ole eduksi villasyille. Jälkikromikäsittelyn kautta värjätyssä villassa on myöskin miellyttävämpi tunne ja säilyttää se vanumiskykynsä. Villasyyt säästyvät myöskin enemmän tässä menettelytavassa, jonka vuoksi se onkin tullut yhä enemmän käytäntöön. Useille väreille kuten esim. Anthracensäüreväreille on jälkikromikäsittely osoittautunut myöskin paremmaksi. Puhtaita värejä haluttaessa, kun on kysymys löysästä villasta, on alkukromikäsittely eli peittaaminen välttämätöntä, sillä nykyään ei vielä löydy värejä jotka suoranaisesti, ilman peitatta muodostaisivat täysin pysyviä värejä, lukuunottamatta, kenties n. k. sulfonivärejä.
Toisin on asian laiita kappalevärjäyksessä. Suuri joukko hapoilla käsiteltyjä värjäyksiä on osoittanut paremmaksikin kuin kromipeitatut värjäykset, milloin on kysymys kappalevärjäyksestä. Vaatimukset, jotka pääasiassa asetetaan kappalevärjäykselle ovat: ilma-, pesu-, happo- ja valonkestävyys; viimeksi mainittuun vaikuttaa kromikäsittely usein heikontavasti. Niinpä esim. "Blauholz"-rautamusta on valonkestävämpi kuin "Blauholz"-kromimusta. Myöskin löytyy useita peitatta värjääviä kuin myöskin kromipeittavärejä, m. m. Anthracenroth, jotka happovärjäyksellä antovat huomattavasti valoakestävämmän värin kuin kromivärjätyt. Yleensä olisi kromikäsittelyä kappalevärjäyksessä vältettävä jo senkin vuoksi, että kromin vaikutus villan ulkomuotoon sekä tunteeseen ei ole edullinen. Villa on kromikäsittelyn jälkeen aina enemmän eli vähemmän kiillotonta. Se tuntuu kovemmalta ja kuivemmalta kuin happokäsittelyn kautta värjätty. Heikko happoliuos värjäyksen yhteydessä käytettynä vaikuttaa edullisesti villan ulkonäköön ja tunteeseen.
Jos värjätään kaksi kappaletta, samasta raaka-aineesta valmistettua kangasta, toinen saa kromikäsittelyn toinen happokäsittelyn, sekä kumpainenkin kappale valmistetaan samoja menettelytapoja käyttäen, huomataan helposti edellämainitut eroavaisuudet. Heikkojen happoliuosten edullinen vaikutus huomataan kappaleissa jotka ovat värjätyt Säurealizarinblau sekiä Anthraconblauväreillä. Happokäsittelyn jälkeen saavat kappaleet näillä väreillä värjättynä miellyttävän tunteen ja niiden kiilto ei ole ollenkaan vähentynyt. Eroitus huomataan selvästi vertaamalla niitä kromikäsittelyn kautta värjättyihin kankaihin. Nyttemmin käytetään ani harvoin peittausta kappalevärjäyksessä, enimmän käytettyjä ovat sellaiset värit jotka kromin avulla yhtyvät suoranaisesti. Tällaisia n. k. suoraan värjääviä värejä ovat: Anthracenblau, Säurealizarinblau, Alzarincyanin, Anthracensäureschwarz, Timanttimusta, Alizarininmsla y. m.
Kromin vaikutus samoin kuin kromisuolojen yleensä näyttäytyy tässäkin, vaikkakaan ei niin suuressa määrässä kuin kromipeittaamalla värjätessä. Kappalevärjäyksessä olisi siis annettava etusija suoraan värjääville väreille. Sellaisia väriaineita, jotka suoraan värjäämällä tuottavat tarpeeivsi puhtaita värisävyjä, löytyykin jo nykyään suuri määrä. Mustilla väreillä on useita merkkejä esim. Naptholschwarz, Naphthylaminschwarz, Brillantschwarz, Victoriaschwarz j. n. e. Kaikki näistä tosin eivät anna täysin puhtaita sävyjä mutta voidaan niitä tarpeen mukaan parantaa sinisen, vihreän, keltaisen ja punaisen avulla.
Sinisistä väreistä mainittakoon Naptholblau, Patenttisininen, Cyanin, Cyanolextraet, Brillantblau j. n. e. Viheriäitä: Timanttivihreä, Patenttivihreä. Ruskeita: Sulfonbraun ja sen yhdistykset sekä sukulaisvärit.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti