Täytemaalista.

Maalarilehti 2, 1928

Tässä maalaus- ja värialaan innostunut kemian ylioppilas A. Heikel on tehnyt suomennoksen saksalaisen maalausteknikon Franz Wengal'in maarlarikäsikirjassa esitetystä täytemaalin valmistuksesta ja käyttämisestä. Meikäläisille maalareille on ehkä huvittavaa saada tietää miten tekniikan emäämaassa täytemaalia valmistetaan.

Huomattakoon kuitenkin, että saksalaisilta rakennustöissä oleellisesti puuttuu meillä tunnetun täytemaalin käyttö koska seinäpinnat, siellä raappaaja kipsilaastilla tasoittaa tasaisiksi. Maalarin viimeisteltäviksi jätetään seinäpinnat vain täällä pohjoismaissa.

"Pohjauksen jälkeen on tapana paremmassa maalauksessa "spaklata". Spaklaamalla ymmärretään pinnan tai osan siitä peittämistä taikinamaisella seoksella, joka nopeasti kovettuu ja joka joko kuivana tai veden ja hohkakiven avulla on helppo hioa sileäksi. Sillä tavalla muodostuu maalaukselle sileä ja tasainen pinta. Spaklaamisen täytyy tapahtua kaikissa paremmissä päämaalauksissa, etenkin paremmissa ovissa, ajoneuvoissa j. n. e. joissa käytetään lakkausta. Sillä myöskin näennäisesti puhtaimmassakin höyläyksessä on vielä suun joukko epatasaisuuksia, jotka vasta lakkauksen jälkeen voi huomata.

Spaklaus- tai täytemaaliseoksella ymmärretään siis (kitin erona) taikinamaisia seoksia (erilaisista aineosista) jotka laatalla tai siveltimellä vedellään ohueksi kerrokseksi epätasaiselle pinnalle. Lopullinen sileys saadaan syntymään hiomalla täytemaalipinta hiekkakivellä.

Lyijyvalkois-täytemaali. Sekoitetaan ensin pullossa yhtä monta osaa maaliöljyä, tärpättiä ja sikkatiiviä. Sitten otetaan yhtä suuret osat paksua öljy-lyijyvalkoista jakuivaa liitua, jotka sotketaan yhteen. Jos täytyy lisätä nestettä, otetaan se ensinmainitusta sekoituksesta. Vaunuja ja rautaosia varten lisätään vielä tavallisesti Filling up, se on jauhattua liuskakiveä, tai umbraa. Tämä täytemaaliseos sekoitetaan hyvin ja jauhetaan myllyssä. Se käsitellään lastalla, ja jos on välttämätöntä, pannaan sitä useampi kerros. Pinta hiotaan kuivumisen jälkeen hohkakivellä ja vedellä. Tätä täytemaalia ei saa panna liian paksuina kerroksina; mieluimmin täytetään useampaan kertaan. Hyvän lyijyvalkoistäytemaalin täytyy olla hiomisvalmiin 12 tunnin kuluttua.

On olemassa valmiita n. s. täytevärejä, joita voi sekoittaa yllämainittuun öljyjen sekoitukseen.

Lyijy-valkoistäytemaalia käytetään ajoneuvojen, kylttien, kassakaappien ja hienompien huonekalujen täyteaineeksi.

Lakkatäytemaali. Tämä on väriaineitten suhteen samanlainen kuin edellinen. Ero on ainoastaan siinä, että maaliöljyn ja tärpätin sijasta käytetään hiomalakkaa. Tätäkin täytemaalia vedellään ohuin kerroksin. Kovettumisen jälkeen pinta hiotaan hohkakivellä ja vedellä, hohkakivijauheella huovalla ja vedellä, tai hohkakivijauheella, jouhilla ja vedellä. Tämä täytemaali tulee tavallisesti kysymykseen ajoneuvojen, kassakaappien ia parempien huonekalujen toisena täytteenä.

Tätä täytemaalia nimitetään ammattikielellä hiomispohjaksi. Mitä hienommin ja puhtaammin tämän täytemaalin hionta on tehty, sitä msileämmäksi ja kiiltävämmäksi tulee lakkaus.

Veturi-täytemaali. Vetureita ja höyrykattiloita voidaan täyttää ainoastaan sellaista täytemaalia joka kestää kuumuuden. Tällöin käytetään "veturitäytemaalia". Tämän väriaineosia ovat myöskin lyijyvalkoinen, liitu ja filling up, tavallisten lakkojen asemasta käytetään tässä kuumuutta kestävää veturilakkaa. Tämän täytemaalin hiominen tapahtuu myöskin hohkakivellä ja vedellä tai huovalla, tai jouhilla ja vedellä.

Näitten täytemaalien miedontamiseen käytetään useimmiten tärpättiöljyn ja myöskin lakan ja tärpätin sekoitusta. Veturitäytemaalia saadaan myöskin valmiina lakkatehtaista.

Liimatäytemaali. Liitua sekoitetaan vahvaan liimaveteen ja seokseen lisätään hiukkasen öljyä. Tämä täytemaali sivellään ohuesti, ja on se sopiva karkealle puulle ja rappaukselle. Se hiotaan kuivana lasipaperilla.

Liisteri-täytemaali, tai ruotsalainen täytemaali. Keitetään vahva liisteri ruisjauhoista ja lisätään, koko ajan seokseen sekoittaen,kolmas osa maaliöljyä. Jos osa öljystä vähän seisomisen jälkeen eroittautuu keltaisena nesteenä, lisätään vähän saippualiuosta tai soodaliuosta. Tähän sekoitukseen sekoitetaan hitua, niin että muodostuu seos jota hyvin voi lastalla käsitellä. Tämä täytemaali on hyvin sopiva karkeitten seinien peittämiseen. Se voidaan märkänä tasoittaa huopalaudalla tai kuivana lasipaperilla.

Täytemaalta emulsioista. Tunnetuista emulsioista valmistetaan helposti täytemaalia lisäämällä liitua. Sen voi hioa kuivana tai kosteana.

Pesukittiä. Pyöreitten ja koverien pintojen kuten ajoneuvojen, pyörien osien täyttämiseen käytetään erästä täytemaalia joka on kokoonpantu umbrasta, tärpätistä, sikkatiivistä ja maaliöljystä. Seos hienonnetaan myllyssä. Pinta peitetään paksulti täytemaalilla.

Yllämainittujen öljyjen sekoituksella miedonnetaan seosta niin paljon, että ainetta voidaan sivellä siveltimellä. Yksityiset tasaiset osat voidaan peittää kittivedellä lastaa tai kittiveistä käyttäen. Ennenkuin kitti on kuivaa "pestään" se sormella. Otetaan vettä astiaan ja lisätään veteen muutama tippa tärpättiä. Sormi kastetaan siihen jahiotaan sillä pyöreät täytetyt pinnat sileiksi. Jos ei sormella joihinkin paikkoihin yletetä, käytetään sivellintä. Pieni harjoitus on välttämätön, mutta taito on kuitenkin helposti saavutettavissa.

Seinä-täytemaali. Suoriin karkeisiin seiniin ei tavallisesti käytetä täytemaalia, vaan seosta, jota oikeammin nimitetään rappaukseksi. Kipsiä ja jonkunverran liitua sekoitetaan mietoon liimaveteen, kastettu seinä peitetään tällä, tasoitetaan spakkelilla ja sivellään siveltimellä. Kipsin asemasta voidaan myös käyttää sementtiä. Liidun asemasta voidaan käyttää kalkkia.

(Tämä on juuri saksalaisten ja yleensä keskieuroppalaisten käyttämä seinien tavallisin tasottamistapa. Toim. huom.)