Opettajain lehti 42, 19.10.1923
Stylus 12, 1923
Viime kesänä ilmestyivät meillä kauppaan Wilh. Ostwaldin väripaperivihkot, jotka ovat tarkotetut piirustuksen opetuksessa paperinleikkaus- ja revintätöissä käytettäviksi. Ne poikkeavat ratkaisevasti ennen tällaisiin tarkoituksiin käytetyistä siinä, että värit näissä ovat kireän teoretisesti valikoidut ja vihkottain niin järjestetyt, että värit käyvät yhteen. Kukin vihko — lukuunottamatta yhtä (merkki ap), jonka värit vaihtuvat valkeasta alkaen harmaiden värien kautta mustaan — alkaa keltaista edustavalla värillä, joka seuraavilla lehdillä asteettain muuttuu oranssiksi, sitten punaiseksi, violetiksi, siniseksi ja vihreäksi, päättyen kellanvihreään varsin lähellä keltaisen värin ensimmäistä edustajaa, ja käsittää 24 erilaista värilehteä. Mainitsin edellä "keltaisen värin edustajan" enkä keltaista väriä sinänsä. Tämä johtuu siitä, että eri vihkot, joilla kullakin on eri merkkinsä, ovat soinnutetut erilaisen yleisleiman antavan värisävyn perustalle, jotenka esim. keltainen väri saattaa olla aivan murretun (sammal-) vihreä. Tämä soinnuttaminen käykin selvimmin ilmi keltaisissa ja punaisissa väreissä.
Perusvihko, jossa värit ovat erittäin voimakkaat ja puhtaat, on merkitty kirjaimilla na. Sitä lähinnä on toisella puolen merkki ia, jonka värit ovat kauttaaltaan vaaleampia, hennompia ja samalla sinertävään vivahtavia, niin että keltaisen edustaja on käynyt hieman vihertäväksi, punaisen hennon violetiksi, — ja edelleen ea, jonka värit ovat vieläkin vaaleampia, laimeampia ja sinertävämpiä. Toisellapuolen on taasen vihko merkki ne, jonka värit ovat perusvihkon värejä tummemmat, syvemmät ja siniharmaammat, niin että keltaista edustaa murrettu kellanvihreä, punaista punaruskea j. n. e. — ja edelleen merkki ni, yhä tummempaa ja syvempää, keltaisen paikalla harmaan kellanvihreä, punaisen paikalla tumma, harmahtava violetinruskea, ja väriasteikko yleensä kuin alimman sävälkerran täytelän jymeää kosketusta. Merkki ie sisältää väriasteikon, joka ilmeisesti on edellisen vaalennus, ja jossa m. m. punaisen edustaja jo on saanut huomattavasti kirkkaamman punavioletin sävyn kuin sillä edellämainitussa on.
Kuten yllä esitetystä käy ilmi, on valikoima varsin rikas. Valitettavaa vaan, ettei jokaisen oppilaan käteen voi antaa koko sarjaa (6 vihkoa à 3:75 ja lisäksi oikeastaan vielä samanhintainen valkean — harmaan — mustan vihko), vaan on ainakin monessa tapauksessa tyydyttävä vähempään. Tärkein on kieltämättä perusvihko na. Mutta kun siitä kokonaan puuttuu m. m. niin tarpeellinen väri kuin ruskea, ja kun olisi tärkeätä, että oppilaat kehitettäisiin'näkemään hillittyihin väreihin kätkeytynyttä kauneutta, olisi ainakin vihko ni sen täydennyksenä välttämätön. Varsinkin sommittelutehtävissä tuntuisi mahdottomalta tulla toimeen ilman sitä. Valkeaa, mustaa ja eri tummia harmaita värejä ei näissä vielä ole, mutta siihen nähden, että näitä värejä tarvitaan paljon harvemmin kuin muita, ei vihkoa ap tarvitsisi olla kullakin oppilaalla, vaan tultaisiin hyvin toimeen, jos muutamia tällaisia vihkoja hankkittaisiin yhteisesti käytettäviksi. Suotavaa tietenkin olisi, että muutkin vihkot, joita tässä yhteydessä en ole maininnut, olisivat samoin tarpeen tullen piirustustunneilla käytettävinä.
Paperi on kiillotonta, tasaisesti väritettyä, verraten ohutta, mutta riittävän sitkeää. Se on sanalla sanoen mahdollisimman sopivaa revintä- ja leikkelytöihin. Mitään näihin väripaperivihkoihin verrattavaa en ole tätä ennen kaupassa nähnyt. Kun paperi on pehmeää ja sitkeää, on liisterinä paperin kiinnittämiseksi pohjapaperille edullisin ja mukavin keitetty peruna; oppilaat tuovat perunan kuorimattomana kouluun, ja kuorivat ennen käyttöä vain sen paikan, millä aikovat paperia sivellä. Vihkoja on saatavana Koulutarpeiden keskusliikkeeltä, Valistukselta, y. m.
Toivo Salervo.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti