Helsingin Sanomat 189, 17.8.1906
Tohtori G. Komppa piti tämän jälkeen ensimäisen luentonsa kemian alalta Polyteknillisessa opistossa. Aluksi kajahti "Jos sydän sulia puhdas on".
Määriteltyään mitä luonnontiede käsittelee ja mihin haaroihin tämä tiede jakautuu, selitteli puhuja ilmiöitä fysiikan ja kemian alalla. Rauta muuttuu sulatusta tilastaan uudestaan raudaksi. Mutta rauta woi muuttua toiseksi aineeksi nim. ruosteeksi. — Edellistä ilmiötä sanotaan fysikaaliseksi, jälkimmäistä kemialliseksi. Saadakseen selwille, onko kappaleessa tapahtunut perinpohjainen muutos wai ei, on kemian tutkijan haettawa wastaukset kokeitten awulla. —
Luennoitsijalla oli elohopeaoxidia lasiputkessa, joka pantiin kuumenemaan. Sillä aikaa kun aine kuumeni, lekoteltiin rautaa ja rikkiä ja hierottiin huhmaressa niin hienoksi seokseksi, että siinä ei näkynyt rautaa eikä rikkiä, waan keltaisen harmaata jauhoa; sellainen seos oli laatuunsa nähden mekaaninen. Rikki ja rauta woitiin taas magnetin awulla toisistaan erottaa. Mutta kun uudelleen rikkiä ja rautaa sekoteltiin ja tätä seosta kuumennettiin lasiputkessa, muuttui se tykkäänään: seos rupesi kauttaaltaan hehkumaan, siinä tapahtui kemiallinen muutos ja niin saimme mustanharmaan kiiltäwän aineen, joka ei enää ollut rikkiä eitä rautaa, waan aiwan uutta ainetta. Tällaista jonkun aineen walmistamista sen aineosista sanotaan synteesiksi. —
Mutta kokeita tehdessä oli äsken kuumenemaan pantu elohopeaoxidi hiljakseen ruwennut muuttumaan kaasuksi, s. o. aine alkoi muuttua alkuosiinsa. Täten oli elohopeaoxidi erotettu aineosiinsa, jollaista menettelytapaa sanotaan analyysiksi. —
Kaikki kappaleet owat kootut noin 80:sta alkuaineesta. Ei tosin ole aiwan warmaa, eikö näitäkin aineita kenties wielä woida alkuosiin uusiin jakaa, mutta toistaiseksi sitä ei ole woinut tehdä ja oli siis niitä pidettäwä alkuaineina.
Kappaleen jakaminen ei mene aiwan äärettömään, waan pysähtyy erääseen rajaan, jota pienempiin osiin emme woi mekaanisesti ainetta jakaa. Tuollainen mekanisesti jakamalla saatu pienin osa sanotaan molekyliksi. Atomi on kemiallisesti saatu pienin aineosa. Jo wanhat kreikkalaiset otaksuiwat, että kappaleet owat kokoonpannut jakamattomista alkuosista. Wasta englantilainen suuri luonnontutkija Dalton perusti nykyaikaisen atomiteorian. Ruotsalainen Berzelius keksi alkuaineille omat merkkinsä, jotka samalla osottawat esineitten relatiiwisen eli suhteellisen atomipainon. (Fe merkitsee 56 paino-osaa rautaa. S = 32 paino-osaa rikkiä j. n. e). Kemiallisilla kaawoilla woidaan mukawasti merkitä aineita ja niitten yhtymiä. Tällaiset owat empiirisiä eli kokeellisia kaawoja.
Atomit sitomat toisiaan tarkoin määrätyssä suhteessa. Esim. wedessä tarttuu aina yksi happiatomi 2:teen wetyatomiin j. n. e. Aineiden kokoomuksia osotetaan n. s. strukturikaawoilla, joilla on warsin suuri käytännöllinen merkitys, koska niillä helposti woi näyttää aineitten aineosat ja niitten keskinäisen suhteen. Kaawat owat kemistille mitä piirustukset rakennusmestarille; niitten awulla hän woi tutustua aineen eri osiin, tutkia niitä ja luoda uutta. Pitemmältä luennoitsija osotti, miten kemisti näitten kaawojen awulla koettaa päästä uusiin tuloksiin. Niinpähän itse on tutkinut 12 wuotta kamferin kokoomusta, wihdoin onnistuen walnmistaa sen syntetisesti.
Eräs toinen tutkija samoin tutki indigoa, kunnes hänkin wihdoin onnistui. Tällä keksinnöllä oli suremmoiset seuraukset. Ennen oli Englanti siirtomaistaan tuonut indigo-wärin maailman markkinoille ja se oli kowin kallista. Nyt sitä woitiin laittaa keinotekoisesti ja se on suuresti halwentunut. Englanin on kokonaan täytynyt lakkauttaa indigon wiljelys. Ensin weiwät yritykset kyllä 16 miljoonaa markkaa, mutta kun kerta walmistus saatiin onnistumaan, tuotti se heti suurtakin woittoa. Tämäkin osaltaan osottaa, kuinka suuri käytännöllinenkin merkitys kemian tutkimiselle on. Tällaisen tutkimisen awulla meidän tärkeimmät tarweaineemme, lasi, saippua, rauta j. n. e. owat saadut palwelukseemme; kemistit owat lääketieteelle antaneet kloroformin, eetterin j. n. e.
- Puhuja lausui lopuksi, että waikka kemistien työtä ei yleensä paljon tunneta, owat he tehneet ihmiskunnalle paljon hywää, ja kemia on waikuttanut äärettömästi ihmiskunnan kulttuurikehitykseen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti