Nyblinin tietolipas 2, 1909
Bromihopeakuvien värjääminen on kaikkina aikoina ollut epävakaista työtä, huolimatta siitä että - näitten värjäysmetoodien teoriiojen mukaan työn pitäisi olla helppoa ja varmaa, ja tuloksen moitteettoman. Syyt epäonnistumiseen ovat monet. Etupäässä kai se, että liuoksia ei ole valmistettu tarpeellisen tarkasti tai että tarkotukseen käytetyt kemikaliot eivät ole olleet täysin kelvollisia. Tämä on otaksuttavaa sen vuoksi, että toinen on onnistunut, toinen epäonnistunut värjäyskokeissaan, ompa sama henkilö voinut yhdellä kerralla onnistua, toisella ei, vaikka hän on luullut menetelleensä aivan samalla tavalla. Sen vuoksi nähdään myöskin, että suurennusvalokuvaamot ulkomailla, joitten useimmin kuin muitten täytyy värittää bromihopeakuvansa sepia- tai ruskeassa värissä, näyttävät kaikki hyljänneen urani- ja verisuolametoodit ja yksinomaan käyttävän lämmitettyä alunakiinnityshuuhdetta, joka myöskin aikaansaa ruskeita värejä.
Jos koskaan, on siis nyt "kauan tunnettu tarve" tullut tyydytetyksi Satraptehtaan kauppaan laskemilla värjäyspastilleilla, joilla tosiaan helposti ja varmasti voidaan värjätä hopeakuvia ruskeiksi, punaisiksi, viheriäisiksi ja sinisiksi. Näitten pastillien suhteen ei noudateta mitään salakähmäisyyttä, mikä muuten on niin tavallista, vaan sanotaan suoraan mitä ne sisältävät, nimittäin rauta-, urani-, ja verisuoloja sekä sitruunahappoa, siis samoja aineksia, jotka sisältyvät useimpiin bromihopea- ja kaasuvalokuvissa käytettyihin värihuuhderesepteihin. Syy, miksi nämä pastillit vaikuttavat varmemmin ja paremmin, kuin omatekoiset huuhteet, on siis luettava täysin puhtaitten kemikalioiden ansioksi, joita ne sisältävät, ja tieteellisen tarkkuuden, jota niitä valmistettaessa on noudatettu.
Niitä myydään 6 lasiputkea sisältävissä rasioissa, joista putkista yksi sisältää uranisuolaa, kaksi punasta verisuolaa, kaksi sitruunahappoa ja yksi rautasuolaa. Uranisuola on merkitty N:o 1:ksi, verisuola N:o 2:ksi, sitruunahappo N:o 3:ksi ja rauta N:o 4:ksi. Näitten neljän pastillilajin avulla voidaan nyt värjätä bromihopea-, kaasuvalo- ja vieläpä aristokuvia ruskean-, punasen-, olivin-, viheriän- ja sinisenvärisiksi.
Ehtona sille, ettei tahrat ja muut sellaiset häiritse työtä, on että kuva on täysin valmiiksi kiinnitetty, minkä vuoksi kaksi kiinnityshuuhdetta on käytettävä, ja että kuva kiinnittämisen jälkeen on niin hyvin virutettu, ettei kalvossa ole hituakaan kiinnitysnatronia.
1. Punaset ja ruskeat värit:
25 à 50 ksm:ssa tislattua tai keitettyä ja siivilöityä vettä liuennetaan kaksi pastillia N:o 2, yksi past. N:o 2ja kaksi past. N:o 3. Kuvat
kastetaan tässä liuoksessa. Kuvan alkuperäinen, musta väri muuttuu sepiaväriksi, sitten kastanjanruskeaksi ja vihdoin punaseksi. Loistavia punasia värejä saadaan lisäämällä liuoksiin useampia sitruunahappopastilleja (N:o 3) tai muutamia tippoja etikka- tai suolahappoa.
2. Viheriäiset värit:
Yksi past. N:o 1, kaksi N:o 2, kaksi N:o 3 sekä yksi N:o 4 liuennetaan 25 à 50 ksm:ssä tisl. vettä. Väri on ensin ruskean-viheriä, sitte olivi ja lopuksi viheriäinen. Jälestäpäin huuhtomalla kuvia etikkahappovedessä 5:100 tulee värisävy kirkkaanmaksi.
3. Sininen väri:
Ylläsanotussa vesimäärässä liuennetaan yksi past. N:o 2, yksi N:o 3 ja kaksi N:o 4. Jälestäpäin huuhdotaan kuvat etikkahappo- tai suolahappo-(2:100) vedessä, joten väri tulee kirkkaammaksi ja voimakkaammaksi.
Kuten jo huomautettiin, on aivan välttämätöntä, että kuvat ovat hyvin kiinnitetyt ja että kiinnitysnatronijätteet ovat tarkasti poishuuhdellut. Jos näitä jätteitä on kuvan paperissa tai kalvossa, eivät liuokset tee värihuuhteen, vaan heikentäjän vaikutuksen. Kuva ei värity, vaan haalistuu. Voidaan koetella, onko kuva riittävän hyvin virutettu, antamalla muutamien pisaroiden viimeistä virutusvettä vuotaa kuvasta reagensilasiin tai muuhun sopivaan astiaan ja lisäämällä pisaran tai kaksi liuosta, jossa on 1 gr ylimanganihappoista kalia 100 ksrmssä vettä. Koevesi tulee silloin ruusunpunahkoksi, mikä väri pysyy muutamia minuutteja, jos vain kuva on tarpeeksi virutettu, mutta häviää heti, jos kiinnitysnatronia on kuvassa jälellä.
On eduksi, jos kuvat noin 5 minuutia saavat olla kaksiprosenttisessa suolahappohuuhteessa ja senjälkeen taas virutetaan muutamissa vesissä, ennenkuin ne pannaan värihuuhteeseen. Pastillit ovat välttämättä liuennettavat määrätyssä järjestyksessä, ja ensiksi veteen pantujen täytyy olla täydellisesti liuenneet, ennenkuin seuraavat lisätään.
Saavutettuaan värihuuhteessa toivotun värin täytyy kuva heti viruttaa hyvin, niin että valot ovat kirkkaita ja valkeita, mikä yleensä tapahtuu puolessa tunnissa. Jos viruttamista jatketaan liian kauan, menee väri takaisin.
Liian voimakkaasti väritettyjä kuvia saattaa taas heikentää asettamalla ne hetkeksi heikkoon suuda- tai ammoniakki- (1:400) liuokseen. Samalla tavoin voidaan mahdollisesti valokohtiin ilmestynyt värihuntu poistaa, mutta tässä tapauksessa tulee suudaliuoksen olla vielä paljo heikompaa. Jos yllämainittu pastillimäärä liuennetaan ainoastaan 25 ksm:ssä vettä, käy värittäminen paljo nopeammin, ja on työtä silloin vaikeampi valvoa, minkä vuoksi useimmiten lienee edullisempaa käyttää heikompia huuhteita. Haitatta voidaan myös ottaa enemmän kuin 50 ksm vettä. Värittämisen tulee tapahtua tulenvalossa tai hyvin hillityssä päivänvalossa. Jos työ tehdään voimakkaassa päivänvalossa, syntyy helposti huntu, varsinkin viheriäiseksi ja siniseksi värittäessä.
Sivelemällä kuviin zaponilakkaa tulevat ne kestävämpiä. Näitä pastillia olemme koetelleet ja huomanneet niistä annetut lupaukset paikkansapitäviksi, joten voimme niitä paraiten suositella.
Toim.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti