Varoitus.

Kutoma- ja paperiteollisuus 4, 1909

Suuret saksalaiset väritehtaat eivät jätä mitään keinoa käyttämättä saadakseen tuotteilleen mahdollisimman suuren menekin ja jakaakseen osakkeen omistajilleen mahdollisimman korkeita osinkoja. Heidän vierasvaraisuutensa ja uhrautuvaisuutensa ei tiedä rajoja silloin kuin on kyseessä raivata uusia kauppaoloja. Tietenkään ei tästä ole mitään muuta sivullisen sanottavaa kuin että näin teollista yritystä yleensä on hoidettavakin ja myönnettävähän sitäpaitsi on, että juuri saksalaisen väriteollisuuden kautta kemia tieteenä on suurimmat voitoistaan saavuttanut. Heidänhän kunniaksi pääasiassa jää, että värjääminen ja värien käyttö yleensä on saanut tieteellisen pohjan ja tullut jokaisen oikeudeksi eikä vaan joidenkuiden harvojen kuten entiseen hyvään aikaan oli asian laita. Mutta kaikella hyvällä on usein myöskin varjopuolensa ja niin taliakin. Saadakseen tuotteensa tutuksi ovat näet väritehtaat perustaneet tehtaisiinsa n. s. koevärjämöjä, joihin kentahansa on tervetullut, joka vaan haluaa heidän tuotteisiinsa tutustua. Ja erikoisesti he niistä, jotka ovat jonkun heidän "kundinsa" palveluksessa tai muuten näiden suosittelemia, saavat väritehtaiden koevärjämöissä varsin sydämellisen vastaanoton. Niinkuin todellisuudessa ansaitsevatkin. Ja seurauksena on, että väritehtaiden koevärjämöt ovat aina täynnä ja eritoten niiden tehtaiden, jotka näille harjoittelijoilleen maksavat palkkaa. Kaikkien maiden kansallisuuksia on niissä tavattavissa. Miehiä, joilla on tieteellinen pohja, sellaisia, jotka ovat käyneet ammattikoulua ja jo ovat olleet jonkun aikaa käytännössä ja lopuksi sellaisia, jotka ovat tulleet kaikkia alkutietoja vailla näihin koevärjämöihin siinä luulossa, että he kurssin suoritettuaan ovat valmiita värjäreltä vieläpä mestareitakin. Ja ikävä mainita, näitä viimemainittuja ei ole vähän, onpa heidän joukossaan ollut suomalaisiakin. Ja miks'ei sillä ei niinkään vähäinen ole se summa, jonka me vuotuisesti saamme verona saksalaisille väreistä maksaa.

Olemme ottaneet tämän asian puheeksi sentähden, että kun meillä Suomessa nyt on varsinainen värjäysammattikoulu, jossa saa sen tieteellisen pohjan, jonka nykyajan värjäystekniikka tekijältään vaatii, ei ole käytettävä saksalaisten väritehtaiden vierasvaraisuutta hyväksi ja luultava, että näiden koevärjämöissä valmistetaan valmiita värjäreitä ja väritekniikkoja ilman minkäänlaisia alkutietoja. Sellainen luulo on aivan väärä, sillä niissä voi todella oppia vaan se, joka jo tuntee värjäys taidon perustan, vaan se, jolle tämä on tuntematon, on siellä saatu oppi enemmän vahingoksi kuin hyödyksi. Sillä järjestelmällistä opetusta luonnontieteellis-matematisella pohjalla ei siellä anneta ja sitä nykyajan värjäystaito ensi sijalla edellyttää.

Ylläesitetty tosiasia on ollut monasti varsin vilkkaan keskustelun alaisena ulkomaisien ammattilehtien palstoilla ja olemme pitäneet velvollisuutenamme huomauttaa siitä niitä, jotka aikovat värjäysaloille meidän maassa. Ja sitä suuremmalla syyllä kuin on sattunut tapauksia, että tehtaisiimme on otettu mestareiksi henkilöitä, joilla ei ole muita edellytyksiä siihen kuin vaan väritehtaiden koevärjämöissä ja käytännössä saadut kokemukset. He voivat onnistua toimessaan, muuten jokapäiväiseksi kokeiluksi se aina jää ja eikä niinkään harvinaista ole, että tehtaan lopulta on turvauduttava jonkun väritehtaan väriteknikon apuun tai annettava johto kokonaan ulkolaisen käsiin. Sellainen ei vie teollisuuttamme eteenpäin, sillä miltä kannalta asiaa tarkastaneekin se kuitenkin lopputulokseksi joutuu, että tietopuolinen oppi käsi kädessä käytännön kanssa lopulta vie meidänkin maamme teollisuuden niihin saavutuksiin, joita muualla jo on aikaan saatu.

Väritehtaiden koevärjämöt ovat vaan käytännöllistä kouluutusta. Niihin on siis mentävä tietopuolinen oppi mukanaan tai on se poikkeustapauksessa hankittava tämän jälkeen. Mutta se luulo mielestä poistettakoon, että väritehtaiden koevärjämöt ovat jonkinlaisia ammattikouluja tietopuolistakin opetusta varten. Sellaisia ne eivät ole, eikä niitä ole sellaisiksi tarkoitettukaan. Vaan ammattikouluutuksen kautta saadaan se tietopuolinen opetus, joka pystyy nykyaikaisen värjäystaidon ongelmoista hallitsemaan. Käytännöllinen kouluutus, tapahtuipa se minkä väritehtaan koevärjämössä tahansa, ei siihen riitä.