Kotiwärjäyskurssit.

Laatokka 50, 8.5.1909

Eilen alkoiwat täällä Kutomakoululla Suomen käsityön Ystäwien toimeenpanemat kotiwärjäyskurssit. Oppilaita oli saapunut 18, joista 9 kutomakoulun oppilaita ja 9 koulun ulkopuolella olewia.

Kun kurssin johtajatar, rouwa Hellén oli lausunut oppilaat terwetulleiksi, puhui toinen opettajatar, neiti Wallin näiden kurssien tarkoituksesta seuraawasti: "Niinkuin ehkä kaikki tiedätte owat Suomen Käsityön Ystäwät toimeenpanneet nämät wärjäyskurssit, uudelleen eloon herättääkseen tätä jo puolisataa unhotuksessa ollutta taitoa, kaswiaineilla wärjäämistä. Kun Sortawalan Kutoma- ja Käsityökoulun johtokunta, asiaan innostuneena, on pyytänyt näitä kurssia,  On Käsityön Ystäwät lähettänyt meitä tänne opettamaan ja innostamaan teitä kasweilla wärjäämään.

Meidän maamme on rikas juuri näistä aineista. Kun katselemme ympärillemme kulkiessamme pelloilla, niityillä ja metsissä, näemme kaikkialla kaswia. Niityillä ja pelloilla näemme kukkia. Metsissä naawaa, käpyjä, lehtiä liekoja eli keltoja, kanerwia, kiwisammalta ja lukemattomia muita kasweja, jotka kelpaawat wäriaineiksi. Jopa järwellä soudellessamme näemme wesikaswia, jotka sisältäwät wäriaineita, esim. lewä. Kaikkia näitä woimme kerätä wähällä waiwalla ja siten edistää kotiteollisuutta maassamme.

Kaswiainella wärjätyillä wäreillä on paljon ominaisia etuja. Ne eiwät sisällä myrkkyä niinkuin eseammat aniliiniwärit. Ne owat wärinsä pitäwämpiä, kauniimpia, pehmeämpiä, maukkaampia ja sopusointuisempia kuin mitkään kemiallisilla wärinaineilla wärjätyt wärit. Kaswiaineilla wärjättyjen wärien sopupointuisuuden huomaa siinä jos asettaa eri wäriwiwahduksia wierekkäin. Ne sopivat yhteen, eiwät häiritse toisiaan, eiwätkä loukkaa silmiä eikä makuaistiamme. Näitä wäriä on paljon helpompi asettaa kudoksiin niiden sopusointuisuuden tähden. Jota wastoin kemiallisilla wäriaineilla wärjätyitä räikeitä, koreita ja silmiinpistäwiä wäriä on useinkin miltei mahdoton saada yhteen sowitetuksi. Kun meidän kotimaiset kaswiaineemme sisältäwät enimmäkseen useampaa eri keltaista wäriwiwahdusta, (paitsi suomatara, jonka juuret sisältäwät woimakasta krappipunasta wäriä) täytyy meidän myös käyttää ulkomaalaisia kaswia. Yleisemmin käytetyt owat: indigo, krappi, wernpuffi ja prisilja. Kochenillia käytetään myöskin, waikka se oikeastaan ei ole kaswiaine. Se on eräs hyönteinen, jota elää kaktuskasweissa. Ulkolaisien kaswiaineiden joukossa on myös keltaisia wärejä, niinkuin gurkmeja ja keltalasta, joita aniharwoin käytämme kun kotimaiset kaswimme sisältäwät niin runsaasti keltaista wäriä.

Toiwon että te innolla seuraatte opetusta ja sitten taas woimiemme mukaan koetatte lewittää tätä tärkeätä taitoa kotiseuduillanne ettei se jäisi unohdukseen".

Kun opettajatar sitten oli näyttänyt eri pusseihin lajiteltuja kotimaisia kaswiaineita, kuten lehwän, koiwun, omenapuun, paatsaman ja tuomen kuoria, koiwun ja lepän lehtiä, kanerwia, suokanerwia, sianpuolanwarsia, koiranputkia, wiholaisia, keltaheiniä eli liekoja sekä ulkomaalaista gurmeijaa, indigoa, keltapuuta, krappia, prisiljaa, santelia, weinpukkia, wäriomenaa ja koschenillia, alkoi wärjäystyö. Oppilaat jaettiin neljään eri ryhmään, neljä ja wiisi  kussakin ryhmässä, joka sai pitää huolta omasta wärikattilastaan. Kaikki oppilaat saawat kirjoittaa muistikirjaansa kaikki kursseissa wärjätyt wärit ja saawat niistä mallilangat. Tarkotus on siten saada toistasataa eri wäriwiwahdusta.