Aamulehti 13, 17.1.1909
Julkaistu myös lehdessä: Uusi Suometar 12, 16.1.1909 otsikolla "Suomen Käsityön Ystäwien johtokunnan lausunto kotiteollisuuskomitean mietinnöstä"
Johtokunta on sitä mieltä että lasiteollisuutemme kaikinpuolinen edistäminen ja tuottawaksi tekeminen on ainoastaan siten mahdollinen, että harrsaastetaan sen kohottamista taiteellisessa suhteessa. Yleisö suuremmissa kaupungeissamme, samoinkuin useissa paikoin maaseudullakin, jo asettaa melkoisen suuria waatimuksia esineiden taiteellisuuieen, toisin sanoen waatii että ne muodon ja wärisowituksen puolesta tyydyttäwät kehittyneempää aistia. Eikä waatimus suinkaan kohdistu ainoastaan kallisarwoisiin esineihin, sillä pieninkin esine woi olla muodoltaan taiteellinen ja halwinkin kangas miellyttäwä wärillään. Jos kotiteollisuustuotteet olisiwat taiteellisesti tyydyttäwiä ja miellyttäwiä, niin warmaan moni semmoinen, joka nyt ei niistä wälitä, mielellään tekisi ostoksia myymälöissä.— Kieltämättä esittää komiteamonta hywin harkittua ehdotustaa kotiteollisuuden parantamiseksi koulujen, museoiden y. m. awulla sekä tuotteiden menekin lisäämiseksi, ja ansaitsewat nämä ehdotukset kylläkin tulla toimeenpannuiksi; mutta ehdotetut toimenpiteet tarkoittawat enimmäkseen asian käytännöllistä puolta, nimittäin sita kuinka tuotanto saataisiin kaswamaan, eikä sitä kuinka se tulisi taiteellisesti arwokkaammaksi.
Useimmat maaseutujen kotiteollisuusliikkeiden nykyisistä myyjistä eiwäi ollenkaan kykene tiedon- tai neuwonantajina toimimaan. Eikä tämä lainkaan ole kummaa, sillä missä he olisiwatkaan suorittaneet tarpeellisia kursseja eli saaneet käytännöllistä ja taiteellista ohjausta niissä kotiteollisuuden eri haaroissa, jotka owat edustettuina heidän myymälöissään. Itse ajatus että myymälöissä olisi annettawa tietoja ja ohjetta kotiteollisuuden harjoittajille on kyllä erinomaisen hywä, mutta siitä kannattaa tuskin puhua ennenkuin on selwillä, onko ja missä todellisesti asiantuntewia neuwonantajia saatawissa. Jos myymälässä semmoinen neuwonantaja on olemassa, niin warmaankin sillä itse kauppatoimellekin on etua.
Sen johdosta, että komitea ei ole katsonut olewan aihetta lähemmin tehdä selkoa taidekudonnasta ja sen edistyksestä maassamme, "koska siitä kuitenkin on mwain wälillisesti taloudellista hyötyä rahwaan naisille", muistutetaan. että kaikki Suomen Käsityön Ystäwien ryijyt, raanut, matot ja karwamatot, se on taidekudonnat, owat melkein yksinomaan kansannaisten kutomia. Yhdistys maksaa wuosittain kansannaisille kutomapalkkana 3—4,000 markkaa, jopa on 1908 suoritettu samaan tarkoitukseen 4,467 mk. Tottuneemmat, taitawammat kutojat ansaitsewat täten 2: 25 á 2: 50 mk. päiwässä ja kaikki, jotka owat saaneet walmistaakseen töitä, joissa taiteelliset mallit ja wäriyhdistelmät owat waihtelewaa laatua, owat sitä mieltä että niiden kutominen on sekä kannattawampaa että hauskempaa kuin yksitoikkoisten pyyhinliina- y. m. yhtäjaksoisten kankaiden kutominen. Sen tähden mainitaan tyytywöisyydelllä, että nykyinen kotiteollisuuden tarkastajakin on kiinnittänyt huomionsa taiteellisesti sommiteltuihin kuoseihin, missä hän on niitä tawannut, ja tehnyt sen hawainnon, että siellä, missä yleisön waaitmukset aistikkaisiin kuoseihin nähden owat tulleet tyydytetyiksi — niinkun esim. yksityisen työnantajan, rouwa Tepposen, timesta nykyään on laita Pieksämäellä — siellä ei pumpulipalttinan, patjanpäällyskankaitten ja karwamattojen kutomista metrittäin enää pidetä edullisena.
Kansannaisillakin on suoranaista tuloa taidekudonnasta, kun wain sopiwa henkilö on työtä johitamassa. Mutta kaikkialla kaiwataan hywiä kuoseja ja malleja ja niiden puute wallitsee kotiteollisuuden kaikilla aloilla. Muun muassa on Oulun läänin talousseura komitean tekemän kilpailuja koskewan tiedustelun johdosta toiwomuksenaan lausunut: "että piirroskuwia ja malleja olisi hankilttawa yleisön käytetäwäksi mahdollisimman halwalla tai mieluummin ilmaiseksi. Johtokunnan mielestä olisi tämä yleinen, joskaan ei kaikkialla tietoisuuteen tullut puute ensisijassa korjattuina, niinkuin ulko[mai]mailla owat nimittäin waltio, yhdistykset ja taiteilijat juuri hankkimalla malleja ja kuosipiirustuksia suuresti edistäneet kotiteollisuutta, yhdellä kertaa kohottaen tuotteiden arwoa ja menekkiä. Meilläkin on erikoinen suomalainen ompelulaji, jonka ei pitäisi päästä häwiämään, nimittäin reikäompelu, ja muitakin erikoissuomalaisia, laadultaan taiteellisia käsiteollisuushaaroja, jotka olisiwat ylläpidettäwät ja edistettäwät: ryijy-, raanu- ja n. s. kaksikertainen kudonta sekä pitsien nypläys (Raumalla).
Ainoastaan omintakeisten mallien kautta woiwat suomalaiset pitsit säilyttää omituisen luonteensa, joka on omansa herättämään huomiota ulkomailla, ja meillä on sellaisia malleja, waikkeiwät ne enää ole käytännössä.
Taiteellisuus ja wäriaisti ei ole näyttäytywä ainoastaan kallisarwoisissa taidekudoksissa tai -ompeluissa waan on pyrittäwä siihen, että kodissamme käytettäwät halwatkin esineet muotonsa ja wärisowituksensa puolesta osottawat kehittynyttä aistia.
Komitea ehdottaa, että perustettaisiin keskus-kauppa, jonka kauppatoimen ohella tulisi hankkia maan käsiteollisuusliikkellle helppohintaisia, aistikkaita malleja ja kuoseja sekä edistää niiden toimintaa kaikilla tarpeellisilla ohjeilla ja neuwoilla. Tarkoitus on erinomaisen kiitettäwä, mutta eiköhän keskuskaupalta waadita enemmän kuin sen on mahdollista aikaansaada, nimittäin koko maan tarpeiden tyydyttämistä puheena olewalla alalla? Mistä ottaa keskuskauppa nämä mallit ja kuosit? Halpoja woi ehkä saada, mutta aistikkaita, taiteellisia jotka owat wälttämättömät, jos todella tahdotaan käsiteollisuutta kohottaa eikä wain lisätä entisenlaatuista tuotantoa, joka ei tyydytä ostawaa yleisöä, mistä ne otetaan? Että wastaus on waikeampi kuin komitea näyttää luulleen, sen todistaa Suomen Käsityön Ystäwäin kokemus . Tämä yhdistyksemme on menneinä wuosina toimeenpannut kokonaisen sarjan palkintokilpailuja,saadakseen uusia kuosipiirustuksia ja siten nuoremmissa taiteilijoissa herättänyt huomattawan harrastuksen semmoisten sommittelemiseen. Mutta samalla on huomattu, että harrastus yksinään ei riitä, waan että kuosien sommittelijan täytyy myöskin olla perehtynyt kudonta- tai ompelutyön tekniikkaan. Ainoastaan semmoiset piirustajat ja taiteilijat, jotka owat tutkineet käsiteollisuuden eri haarojen tekotapaa, kykenewät tyydyttämään ylempänä mainittua kuosien tarwetta. Komitea on ehdottanut, että 1,000 markkaa wuosittain olisi käytettäwä palkintokilpailuihin y. m. Mutta tämä määräraha on kerrassaan riittämätön, kun koko maan tarwe on kysymyksessä, jopa silloinkin jos taiteilijat tutkimatta käsiteollisuuden tekotapaa kykenisitvät sommittelemaan kelwollisia kuosia. - On nimittäin huomattawa, että taiteilijat jotka tammöiseen työhön uhraawat aikaansa ja kykyään, eiwät aiwan mitättömästä hinnasta woi luowuttaa piirustuksiansa ja niiden käyttöoikeutta. Suomen Käsityön Ystäwät käyttämät jo wuosittain samaan tarkoitukseen noin 3,000 mk. Määräraha olisi siis, kun koko maan tarwe on kyseessä, monin kerroin suurennettawa. Waan ei silläkään päästäisi tarkoituksen perille. On wälttämätöntä koettaa toimia niin, että meillä todella on olemassa taiteilijoita, jotka pystywät sentapaiseen työhön, josta tässä on puhe, ja tällä perustuksella ehdotetaan, että taiteilijoille, jotka harrastawat sowellettua taidetta ja owat osottaneet omistawansa taipumusta siihen, jakamalla jonkun määrän pienempiä tai suurempia matkarahoja, hankittaisiin tilaisuus sekä koulussa että kansan keskuudessa perehtyä käsiteollisuuden eri haarojen käytännölliseen tekotapaan ja siten kehittää silmänsä woidakseen luoda kelwollisia ja kotimaiselle teollisuudellemme ominaisia kuoseja.
Warsin huomioon otettawa seikka on kotiteollisuustuotteemme merkitys matkailijoille tarjottawina esineinä. Että niin paljon rumatekoista ja kömpelöä tawaraa tarjotaan matkailijoille ja muukalaisille, Suomelle muka ominaisina kotiteollisuuden tuotteina, on usein herättänyt oikeutettua suuttumusta, sillä wiedäänhän nämä muistoesineet wieraitten kotiin osottamaan mitä meidän maassamme woidaan tällä alalla aikaansaada. Niillä, joiden wast'edes tulee wirallisesti walwoa ja edistää käsiteollisuutta maassamme, woidaan syystä waatia, että he pitäwät silmällä tätäkin asiaa ja tekewät woitawansa, ettei ainakaan Imatralla y. m. samallaisilla ulkomaalaisten käyntipaikoilla julkisesti kaupaksi tarjota kelwotonta ja kenties meille wierastakin tawaraa Suomen kulttuuria edustawana.
Komitean ehdotusta naispuolisen kotiteollisuustarkastajan asettamisesta lämpimästi kannatetaan. Koska kotiteollisuuden alalla maassamme työskentelee 26,202 miestä ja 31,569 naista, on täysin oikeudenmukaista. että teollisuushallitukseen asetetaan myöskin itsenäisesti toimiwa naispuolinen kotiteollisuuden tarkastaja, jolla on samat oikeudet ja welwollisuudet kuin miespuolisella tarkastajalla.
Ehdotetun keskuskaupan perustamisesta olisi lisättäwä, että tällä keskuskaupalla on alusta alkain olewa palweluksessaan erityinen kauppamatkustaja, joka toimii kotiteollisuuden hywäksi.
Komitea on ainoastaan siwumennen maininnut wärjäämisen kaswiwäreillä. Se seikka, että käsityötuotteen täytyy olla ei ainoasiaan muotonsa, waan myöskin wärinsä ja wärisowituksensa puolesta täysin tyydyttäwä, aikaansai sen, että Suomen Käsityön Ystäwät alkoiwat omiin käsitöihinsä käyttää kasweilla wärjättyjä lankoja, joiden wärit owat miellyttäwiä, pehmeitä ja kestäwiä. Kauan ostettiin langat Norjasta. Mutta 6 wuotta sitten perusti yhdistys yleisistä waroista myönnetyllä awustuksella omiksi tarpeikseen kaswiwärjäyslaitoksen norjalaisen mallin mukaan, waan käyttäen samalla hywäkseen niitä kokemuksia, mitä kotimaassa oli muistossa säilynyt entisiltä hywiltä ajoilta, jolloin kansannaiset itse wärjäsiwät willansa ja lankansa. Sen jälkeen on yhdistyksen wärjäyslaitoksessa kaswiwäreillä wärjätty kaikki langat, joita käytetään yhdistyksen kutoma- ja ompelutöihin. Suomen Käsityön Ystäwien wiimeaikainen suuri menestyminen on luultawasti suureksi osaksi juuri näin wärjättyjen lankojen ansio. Ollen sitä mieltä, että kaswiwärjäystaidon lewenemisellä olisi suuri merkitys maaseudulla, missä kaswit woisi ottaa suoraan metsistä ja niityiltä ja missä kansannaiset itse woisiwat wärjätä kotona kehrätyn lankansa, alkoi yhdistys toimeenpanna kursseja kaswiwärjäyksessä, johon myöskin kuului kaswien - lehtien, sammalten, kukkien, puunkuorten y. m. s. kokoaminen ja kuiwaaminen. Näissä kursseissa oli osanottajia eri seuduilta maatamme, mutta koska oleskelu Helsingissä tuli maalaisoppilaille liian kalliiksi, järjesti yhdistys kaswiwärjäyskursseja maaseudulla. Käytettäwien warojen niukkuuden tähden ei kursseja ole woitu pitkittää.
Katsoen siihen monipuoliseen hyötyyn, joka kaswiwärjäystaidosta on odotettawa, woisi ehkä toiwoa, että se wähitellen itsestään lewiäisi ympäri maan. mutta jos tahdotaan, että suuren yleisön huomio ja luottamus asiaan ilman epämääräistä wiiwytystä herätetään, olisi kaswiwärjäyslaitos perustettawa joko maaseudulle missä kustannukset owat pienempiä kuin kaupungeissa, tai olisi Suomen Käsityön Ystäwien jo toimiwa kaswiwärjäyslaitos niin laajennettawa, että se woisi tyydyttää koko maan tarpeet.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti