"Hywä on tulla' omillansa aikaan"

Suometar 50, 14.12.1847

"Hywä on tulla' omillansa aikaan" sanoi entinen kerjäläisäijä ja, istuen puhteella pihdin wieressä, iski piippuunsa walkiata. Mitäs tästä; tulipa ehtooaterian aika ja äijän täytyi tarwita' muihin. — Tämän äijän kaltaisia on paljo muitakin mailmassa. Niinpä ajatellee usia uljas Sanomalehtikin, koska jossakin wähä-arwoitetussa kumppanissansa näkee uutta tai' muuten mainittawaa; "tuot' en huoli huomatakkaan, sitä wähimmin palstooni ottaa', kosken kumminkaan ole' sitä ensimmäisenä julistaa' saanut, kukaties luulisiwat lukijani minun tuomaisten apua tarwitsewan — paras tulla' omillansa aikaan", ja kuitenkin samat Sanomalehdet eläwät enimmät aikansa (juur kuin kerjäläisäijäkin) muilta saadulla hywyydellä; mutta mitäs tekee kun nälkä on ja noilta muilta, semmoisilta kun Fosterländskt Album, Figaro, Läsning för Bilding oc Nöje m. m. saa niin helposti' rawintoa, waikka koko wuosikaudeksi. - "Hywä on tulla' omillansa aikaan" sanowat Suomikiihkosetkin (Fennomaner) eiwätkä pane' rahojansa ulkomailla präntättyin kirjoihin, mutta jos Susiteikissä (Societethuset) ja Rankkiwurtissa (Hôtel de Frankfurt) ........ niin mitäs tuota kaunaat, se on eri asiae — "Kuka niin ahneeksi rupeisi, että ottaisi hopia ruplan ylös kadulta", sanoo salisankari (sprätt), joka sentään ei pane' miksensäkkään waikka takausmiehensä maksaa 1000:kin ruplaa hänen welkaansa. Niin se siis näyttää kuin ei kukaan tulisi' omillansa aikaan, waikka muutamat suottansa kehuwat. Ja hulluttahan se on, jota moni saarnaa, ettei pitäisi ulkomaan niperryksiä ja näperryksiä Suomessa hainottaman, sillä waltakunnille on yhtä työlästä, kuin erinäisille ihmisille, omillansa aikaan tuleminen; semmenkin Suomelle, jonka Luoja on sysännyt juur wiimeiseen köyhimpään mailman loukkoon, jossa ei ole' omasta takaa edes Appelsiinejä.

Kuitenkin, ykswakaisesti' puhuen, taidettaisiin kukaties, jos tahdottaisiin, Suomessa tulla' toimeen paljoa wähemmällä wieraalla tawaralla, kun mitä nyt nautitaan; mutta tahtomattomuuteen on syynä se, että oman maan hywyyttä pidetään ainoastaan alhaisimmalle kansalle sopiwana. *) Jo wuonna 1754 kirjotti Kalajoen ja Siewin kappalainen Aaprami Fortelius: "Ett onaturligt fel är egen hembugd hata ------ Ha smak för utländskt alt, hvad hemma finnes rata, - - (Suomeksi: "Luonnotoin wika on wihata' omaa kotimaata - - - Mielistpä kaikkeen ulkomaalaiseen, katsoa' piön mitä kotona löytyy"

**) Parasta on wesi, ja kulta taas ylhäisintä uljaassa rikkaudessa.Minkätähden näin on, tietänee jokainen, joka tyyskin ottaa waaria asioistamme ja olostamme, eikä meidän mielestämme tätä ole' suurin ihmehtelemistäkään, waikka kaikkina aikoina niitäkin on ollut, jotka sanowat kotimaalaisen hywyyden ylönkatsetta warsin "luonnottomaksi wijaksi"*). — Jos nyt, niinkuin toiwotaan, kaikki Suomen asujamet wähitellen muuttuwat Suomalaisiksi, niin ruwetaan tieten enemmän pitämään arwossa oman maan waroja, joista tähänsaakka ei ole' tiettykään, koskei kukaan ole' wiittinyt niitä hakea ja ilmi tuoda'. Jos kotimaan tiedustelemiseen ja ruokkoomiseen ruwetaan käyttämään niitä waiwoja ja kustannuksia, joilla wieraitten kansain tekoja ja ulkomaan waroja on ansaittu ja noudatettu, niin saadaan tieten täältä Pohjan perältäkin siwistyneelle kansalle tarpeellisia aineita, jos ei kaikkia (esim: Aarakeita ja Klasee-hanskoja) niin kumminkin muutamia. Tästä yleisesti' mieluisasta asiasta pitää kirjoittamamme wähintäkin toistakymmentä pykälää. Mutta näitä osto-kaluja on niin paljo ja monellaisia ettemme tiedä mistä rupeisimme — wai' jos alotamme, kuin ukko Pintaros mainen, parhaista aineista: wedestä ja kullasta**).


§1.

Melkein joka toisessa pitäjässä kuuluu terweyden lähteitä löytywän, ja arwellen on monta wielä tietämättömänäkin. Näistä ei ole Paranto-tohtorit tulleet suurin puhumaan, sillä he owat waan matkustelleet pitkin Saksan, Ranskan ja Italian maita, katsellen mitä niissä on, eikä muutkaan, joilla waraa on ollut lähteä' Kaarlspaattiin, ja Ispaahan terweyttänsä holhoomaan, tai' ostaa' Seltsi- ja Marien-paatti-wesiä. Ne waan maalla asuwasta herraswäjestä, jotka eiwät ole' malttaneet uljaampia wesiä hankkia', mutta sentään katsoneet siwistyksen waatiwan pahain puhtein wiruttamista pois ruumiista, owat, moni lystin wuoksi, käyneet oman pitäjän Happo-lähteellä. — Kukas Howin emäntä-rouwa kehtaisi wieraillensa Ranskan kielen jutella', olleensa Naantalissa wettä juomassa, tai' kuka Wara-Hera- syörinki tuowansa Saustilasta Happo-wettä! — Mutta jopa näkyy wähittäin ruwettaman omillekkin wesille arwoansa antamaan, koska menneenä suwenakin oli Turun Wesi-parantalossa hywin paljo wäkeä terweyttänsä wahwistamassa, waikka on samankaltainen parannus-paikka Ruotsalaisessa Söderkööpingissä. Hywä tämä, ja toiwo tulewiin aikoihin parempi.


§2

"Entäs kultaa sitten?" kysynewät kaikki lukijamme yhtä haawaa. "Sitä kumminkin pitää ulkomaalta hakea', sillä tarwitaan, jos ei muuksi niin tukaateiksi (räyskäsewät rahamiehet), jos ei muuksi, niin kellonawaimiksi (sanowat salisankarit), jos ei muuksi, niin kihlasormuksiksi (kuiskailewat kauniit neitoset), jos ei muuksi, niin . . . . . . . j. n. e. mutta itse' Ruuneperikin runoilee:
*) Vårt land är fattigt, skall så bli
För den, som guld begär"On maamme köyhä ainijan
Kullasta huoliwall'." *)
No, no! älkää hätäilkö. Jopa näkyy kullankin kointähden nousewan Pohjan-tähden tienoilla. Ettekös ole' kuulleet jo wuosia sitten löydetyksi kullan paloja Kemijojen rannalta, ja sitten usian oppineen miehen käyneen Kruunun kustannuksella pitkin Pohjan periä, hakemassa lisää kultaa tai' kullan sekasta maata? Tänä suwena löysiwät taasen kullan merkiä Kuusamossa, emmekä tiedä'
mitä tästedes löydetään, kun waan joudutaan. Älkämme, näitä kullan hakemuksia naurako, niinkuin pahanelkiset tekewät, jotka eiwät muuta kun lujettelewat kuinka Kruunulta näihin on mennyt tuhannet ruplat toistensa perään. Ompahan pankissa kyllä rahaa, ja johonkin pitää sitä pantaman. Taikka sanowatko ilmeilijät kuin P. Tuomas: "ei saa' rahaa hulluin paikkoin panna'; kyllä raha juodenkin menee". Mutta mitäs sanosiwat jos saataisiin kultana takasin, mitä hopiana menetetään, waan jos ei saadakkaan, niin tydytään onneen, ja koskei omilla aikaan tulla', niin tuodaan ulkoa mitä tarwe' waatii — edes sen werta, tyttöjen mielen noutteeksi, kun kihlakaluihin menee. Ja näit' ei tulewina aikoina aiwan paljoa tarwittane', koska naimisen sanotaan wuosi wuodelta tulewan wanhanaikaisemmaksi; wiimein ei siitä huoline' kun jos juur joku wanha, elämään suuttunut, äijä kyssy.


§3

Sampankaljoja (Champagne) ja makeita wiinoja opitaan kyllä tekemään. Jopa nytkin Oppilaat Kemian Keitto-salissa wapun päiwinä walmistawat ensin mainittua ilo-juomaa, niin losolta että saisi waikka uida', mitä sitten Tiputtelijat (Distillatörer) ja Rawintolain pitäjät (Värdhusidkare) tehnewät? Oppilaille olisi waan hywä ottaa' waaria neuwostamme ja panna' täst'edes Sampankaljaansa enemmän sokuria ja wähemmän Hiili-haposta, eikä juottaa' sitä wieraillensa puntuista ja korwoista kauhoilla lasiputkilla ja minkä kukin käteensä saa, eikä niin warsin maksota' jokaiselle Keittosalin poikkeemaan osaawalle', waan panna' sitä walko kurkkusiin pulloihin ja niistä wasta laskea' koreisin jalkapikareihin ja wielä — koska ja jos sopii — ottaa' kolme' hopia ruplaa pullollisesta; kas näin se oikein täydelliseksi ja hywältä maistuwaksi tulee. Rawintola-isäntien en luule' tätä hywää neuwoamme tarwitsewan, waan ainoastaan Oppilaitten. — Hohheimia, Seerestä ja Oporttoa ei ole' meillä wiinoja antamaan, mutta Tilkelperin marjoja kaswaa koko etelä puolella Suomea ja Kainuussakin Kalajokeen asti'. Näistä ja monista muista, joita maa antaa yltäkyllin, niinkuin: Oiwukoista, Wiinukoista, Waaraimista, Mesimarjoista (Maamuuraimista) m. m. owat ymmärtäwäiset rouwat jo oppineet punasia ja keltasia wiinoja panemaan. Jahka waan opitaan wieläkin usiampia ja parempia saaman, kun tänaikaiset, niin sopii sepittää' uusia nimiäkin, kutsuen yhtä renskaksi, toista malakaksi j. n. e. ja näin saadaan kaikki tarwittawat. Jos oman maan waroissa ei ole' sitä wäkemyyttä, kuin osto-wiinoissa, että iloittaisi mieltä tarpeeksi, niin — keksitäänpä tuohonkin keino: pannaan wiinettä (sprit) joukkoon. — Olutta keitetään jo wanhoista ajoista sekä maalla että kaupungeissa, mutta parantumista tässäkin keinossa wielä tarwitaan ennen, kun omilla aikaan tullaan: ja meillä on taas wiisas neuwo tarjottawana, että wähäin kaupungeitten olutta pitää sanottaman tupultiksi, ja Helsingissä, itse' Sinepruukohwilta, laitettua poortteriksi — sitten wasta kaikki hywässä järjestyksessä owat.


§4

Kahwia ja Teetä tiedämme tulewan oman maan kaswaimista, edellistä nisuista ja ohrista, jälkimäistä Mansikan lehdistä, joista sia-waroista (surrogater), oikein taitawasti' walmistettuna, ei sanota' huonompaa juomaa saatawan, kun mitä tawalliset Kahoi-maijat keittäwät. Ja kylläpä sokuri kaikkiin mawun panee. Jos maku olisikin wähä erillainen, niin siihen totuttaisiin pijan kerran waan ruwettua, niin että pidettäisiin ulkomaan kahwit ja teet huonompina.


§5

Tupakkia ei luulisi' kaukaa wiittittäwänkään tuoda' se, joka kerrankin on nähnyt Kokkolan pulskiat sarkaset, jotka osottawan tämän tarpeelliseen kaswaimen Pohjasessa niin hywin menestywän, ettei paremmin pyytääkkään sowi'. Kuitenkin on aina tarpeellista, Suomen tupakin karkeuden tähden, tuoda' wähän edes Amerikasta opettelewaisille houkutukseksi, sillä muutoin jäisi kukaties moni oppimattomaksi tupakoitsemaan, siwistykselle suureksi esteeksi.


§6

Aineita, joilla waatteita ja muita painetaan, min karwaiseksi kukin tahtoo, tuodaan wuosittain maahan noin 250,000 ruplan edestä. Tämä summa saatasiin aika lailla wähentää', jos paremmin pidettäisiin arwossa esi-isäin tapaa, ja painettasiin wihriäistä Nappikukilla (Tanacetum), keltaista Mataroilla (Gallium) ja koiwun lehdillä, ruskiata Kiwentiuroilla, ruskian punasta Tuomen ja Paattaimen (Rahmnus) kuorilla, putellin karwasta Kangas-kanerwilla j. n.e. Olipa wielä joku wuosi sitten yksi kappalaisen rouwa, joka ei koskaan painauttanut waatteitansa muilla, kuin omilla aineilla, ja oli korkiampi kun moni muu.


§7

Silkkiä kaswatetaan jo wähä ja, toiwoamme myöden aikaa woittain enemmän. Sen puutosta ei tulle', jos ei ostetakkaan wierailta, kuin nyt, 12,000 ruplalla
wuodessa.


§8

Semmoisia kuin Sokuri ja pumpuli-kankaat, joiden aineita ei saada' kotoa, pitää tulewina aikoina hankittaman walmistamattomina, että työ-ansio edes jää omille maamiehille, ja Työstön (Fabrik) woitto omille rahamiehille. Rauta-kaluja ja Liina-kankaita j. m. s. ei suinkaan kehdatakkaan ulkoa tuoda', sillä kyllin saadaan omasta maasta niiden aineita, ja tekemään ollaan taitawia, erinomattain Kainuussa, jossa nytkin jo, waikkei ole Työstöjä eikä suuria opetus-laitoksia, joka toinen mies on kelpo seppä, ja usia kuuluja kankuri. Ja erinomaista on että sama mies toimittaa usiaa työtä— ja kaikki tulee hywää.


§9

Täytynee antaamme myöden Wiikunoitten, Pippureitten, Rommein ja muitten, joiden kanssa ei mikään kuri auta', noutamisen kaukaisilta mailta; muistuttaen waan niinä aikoina, joina tahdotaan omilla aikaan tulla', näitä tuotawan paljoa wähemmän, kun nyt, ainoastaan herraswäjelle. Kyllä tässäkin taas waimaa tuo paha kysymys: missä on herraswäjen ja rahwas-wäjen raja? Sanoisimme: ne owat herraswäkeä, jotka ruotsia taitawat, mutta, paha polwi! kun nuo talonpojatkin Uudellamaalla ja Waasan tienoilla puhuwat ruotsia! Kelwanneeko se määritys, jonka tuonan kuulimme eräältä sotamieheltä. Tämä puhui weljestänsä, sanoen häntä wiisaksi mieheksi waikka oli "huonompia ihmisiä", tarkottaen itse' olewansa "parempia". Kysyimme: "mintähden hän weljeänsä luki huonompain sekaan", wastasi, "hänen olewan talonpojan waan", ja taas tutkattuamme mintähden talonpoika on huonompia, sotamies parempia, sanoi: "talonpoika on aina punte" (bonde?).


§10

Yksi ulkomaan tawara on, jota ei koskaan Suomi-kiihkoset eikä kukaan kieltäne tuomasta, waikka kuinka wiljalta. Tämä on suolaa. Tästä näkee että omilla aikaan tulemista Suomessa ei ole ajattelemistakaan. Mekin suostumme tähän totuuteen, ja ainoastaan wäitämme wähemmän ulkomaan tawaran, kun mitä nyt nautitaan, piisaaman, jos waan niin tahdotaan.


§11

Nyt wiimeinkin hywä lukijani! olemme ehtineet yli
kymmenen pykälän. Tämä saa siis jo olla' wiimeinen. Mutta paha polwi! kun olen jo puhunut kaikki puheeni, eikä ole' mitään tähän pykälään pantawaa. No, olkoon siis tämä mitään sisällänsä pitämätä'. Hywät lukijani eiwät kuitenkaan pitäne' tätä kowin huonona tai' mitättömänä, sillä jos wähänkin owat Sanomalehtiä lukeneet, niin totta owat ennenkin hawainneet monta kappaletta joiden sisällys on sama kuin tän pykälän, nimittäin 0. Meidän, jotka nuoret olemme, pitää edes joskus seuraaman wanhempien esimerkkiä, eikä meitä siitä sowi' moittia'.