Koitar 40, 11.4.1901
Monin paikoin Suomea käytettiin ennen aikaan lankojen värjäämiseen kasviaineksia. Tämä värjäystapa joutui kumminkin unhotuksiin, kun n. k. paketti-värejä ilmestyi kauppaan. Mutta vaikka nuo pakettivärit ovatkin hyviä ja mukavia käyttää, ei meidän silti pitäisi unhottaa tuota vanhanaikuista tapaa värjätä lankaa kasviaineksilla, vaan päinvastoin ottaa se uudestaan käytäntöön ja koettaa sitä kehittää ja parantaa. Sillä tuo esi-isien värjäystapa antaa paljo pysyväisempiä ja hienompia värejä, kuin mitä noilla nykyään yleisillä pakettiväreillä voi saada.
Suomessa löytyy joukko kasveja, joita sopii käyttää villan ja pumpulin kotonavärjäämiseen, ja useammat noista kasveista esiintyvät suurissa määrissä; eikä niiden kerääminen ja kuivattaminen suuren suuria kustannuksia vaadi. Värjäämiseen sopivista kasveista mainittakoon tässä vain: tuomi, koivu, kanerva, suopursu, lieko, suolaheinä ja monet jäkälälajit. Toisista näistä käytetään kuorta, toisista lehtiä ja toisia taas käytetään kokonaisuudessaan värjäykseen.
Toisia kasveja voi värjäykseen käyttää ainoastaan niiden tuoreina ollessa, koska ne kuivatessa menettävät suuren osa väriaineistaan. Toisen taasi voi käyttää sekä kuivattuina että tuoreina. Sellaiset kasvit, jotka ovat käytettävät tuoreina, eivät edes saa kuihtuakaan, vaan on heti käytettävät. Sellaiset, joita aijotaan säilyttää, ovat ensin hyvin ja nopeasti kuivattavat siimeisellä paikalla; kuivatessa ovat ne usein käännettävät, etteivät vaan pääse homehtumaan. Kun kasvit ovat aivan kuivat pannaan ne säkkeihin ja säilytetään kuivalla paikalla.
Värjäykseen aijotut kuoret kerätään keväällä, kun puut ovat mahalassa, jolloin ne helposti irtautuvat puusta. Puista, jotka jo ovat sammaloittuneet, ei pidä ottaa kuorta; nuorissa oksissa kuori ei vielä sisällä värjäykseen riittävä määrä väriainetta.
Värjääminen tapahtuu paraiten kuparikastrullissa; rautapadassa väri ei tule puhdasta eikä kirkasta.
Puunkuoret taitetaan pieniin palasiin ja keitetään riittävässä määrässä vettä, kunnes väriaien niistä on lähtenyt. Uutos (keitevesi) siivilöidään ja lanka keitetään siinä. Ensin on lanka kumminkin huolellisesti pestävä ja alunoitava.
Alunoiminen tapahtuu siten, että lanka ½ tuntia keitetään alunaliuvoksessa, joka saadaan siten, että kutakin lankakiloa kohti lasketaan 150gr. alunata liuotettuna 30-40 litraan vettä. Toiset värit eivät ollenkaan tarvitse alunoimista.
Harmaan (hikiäis) lepän kuorta voi käyttää sekä tuoreena että kuivattuna. Kuoria keitetään 3 à 4 tuntia. Uutos siivilöidään ja alunoitua lankaa keitetään siinä noin ½-1 tunti. Lanka saa keltasenharmaan värin. Panemalla uutokseen 10-50 gr. rautavihtrilliä saa värin tumman harmaaksi jopa melkein mustaksi.
Tuomen kuorta käytetään kuten harmaan lepän kuortakin. Tuomen kuori antaa punertavan harmaan värin. Jollei rautavihtrilliä käytetä, antaa se vaalean punaisen värin.
Koivun kuori antaa keltaisenharmaan värin.
Pajakan kuorta ei voi tuoreena käyttää värjäykseen. Vasta seuraavana vuonna sen jälkeen kun se on korjattu voi sitä käyttää, ja antaa se silloin kauniin pronssiruskean värin; jos kauvemman aikaa keittää antaa se ruskean värin. Kuorta keitetään 2-3 tuntia ja siivilöidään. Lankaa ei alunoida, mutta sama määrä alunata, kuin mitä langan alunoimiseen käytettäisiin, pannaan yhtaikaa langan kanssa kastrulliin.
Kaikki ylempänä mainitut mitat ovat lasketut yhtä lankakiloa kohti. Värjäyksen jälkeen on lanka pestävä suopa- eli saippuavedessä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti