Kaksoistuntuvärit

Kirjapainotaito 11, 1929

Kaksoistuntuvärejä on ollut käytännössä jo monia vuosia, mutta kun ne, ulkolaisista ammattilehdistä päätellen, taasen ovat tulleet yleisempään käyttöön viime aikoina, on niihin syytä kiinnittää huomiota. Aikaisemmin perusteltiin näiden värien käytön edullisuutta sillä, että niillä saa yhdellä painamisella aikaan saman tunnun kuin kaksoisautotypialla, kaksilla kliseillä. —Kuten tunnettua ei kaksoistuntuvärillä kuitenkaan saa sitä vaikutusta aikaankuin kaksoisautotypialla jos jälkimmäisessä menetelmässä käytetään kirkkaita värejä ja erittäinkin jos nämä käytetyt värit ovat toisiinsa nähden hyvin vastakkaisia.

Nykyinen kaksoistuntuvärien laajentunut käyttö johtuu siitä, että niillä voidaan saada aikaan syväpainoa muistuttava tuntu ja samalla kuitenkin voidaan paremmin hallita kuvan eri valovahvuuksia, jotka syväpainossa tahtovat hävitä. Kaksoistuntuvärien käyttö on siis sellainen tilapäinen menetelmä, jolla kirjapaino voi tyydyttää asiakkaan, joka värimallina tuo syväpainotuotteen ja tahtoo "juuri tällaista". Kilpailu syväpainon kanssa voi mielestämme tulla kysymykseen silloin, kun painos on pienenpuoleinen ja erittäinkin jos tilaajalla on kuvalaatat kaikessa tapauksessa valmiina. Varjopuolena kaksoistuntuvärien käytössä on se, että ne ovat hitaasti kuivuvia ja että ne vaativat onnistuakseen aikaisemmin tapahtuvan koepainatuksen ja tiiviinpuoleisen sileäpintaisen paperin. Syväpainon etuna on se, että voidaan painaa pehmeäpintaiselle karhealle paperille, joka silmään vaikuttaa miellyttävämmältä kuin sileä kiiltävä paperi. —Paperi kaksoistuntuväriä käytettäessä tulee edellämainittujen seikkojen johdostakalliiksi ja jos taidepainopaperia käytetään, on painaessa käytettävä välistysarkkeja, mikä sekin osaltaan tuottaa hankaluutta ja nostaa painoksen hintaa. Mutta kaikessa tapauksessa, jos on tehtävä joku muotokuva kirjan alkuun tai eri arkkina painettavia liitteitä, voi ne useassa tapauksessa hyvällä syyllä painaa kaksoistuntuvärillä, erittäinkin jos alkuperäiset kuvat ovat jotain "taiteellisia hämyvalokuvia". Usein näkee lepokotien ym. sellaisten laitosten kuvitettuja esittelyvihkoja, jotka ovat painetut kaksoistuntuväreillä ja joissa se näkyy olevan paikallaan. Kaksoistuntuväreistä puhuttaessa on paikallaan muistaa vanha tapa suojata painokuva kirjassa silkkipaperilla. Tätä tapaa käytettiin aikaisemmin silloin, kun kirja oli kuvitettu teräspiirroksilla tai kuparipainoksilla. Suojapaperin tarkoituksena on estää kuvan tahriintuminen. Käytännöllisesti ajatellen olisi suojapaperia käytettävä ainoastaan silloin,kun väri on joko veteen tairasvaan liukenevaa ja siis tahriintuu esim. hikisten sormien kosketuksesta. Paitsi kuparipaino- ja osittain syväpainomenetelmässä on tällainen liukeneminen otettava huomioon myöskin kaksoistuntuväreissä, joissa sivutuntuväri on rasvaan liukenevaa. Tämä ohuen suojapaperinkäyttö on nykyään melkein kokonaan hävinnyt käytännöstä. Vielä vuosisadan vaihteessa näki teoksia, joissa tavallisen autotypian suojana oli ohut silkkipaperi ja vielä nykyäänkin on julkaistu teoksia, joissa esim. väripainoliitteet ovat suojatut yllämainitulla tavalla. Näissä jälkimmäisissä tapauksissa ei suojapapereilla ole mitään käytännöllistä merkitystä, mutta antavat kuvalle arvokkaan tunnun. Tämän vanhan tavan voisi taasen ottaa huomioon pienempipainoksisissa töissä ja miksei myöskin sellaisissa suuremmissa juhlajulkaisuissa, joissa eivät kustannukset ole määräävänä tekijänä ja joissa värin erikoisominaisuudet edellyttävät suojapaperin käyttöä kuten juuri kaksoistuntuvärejä sekä joitakin syväpainovärejä käytettäessä.

Kaksoistuntuvärien käytössä huomioonotettavien teknillisten seikkojen selventämiseksi liitämme tähän näitä värejä koskevan osan Gebhard Hartmannin kirjoitusta "Kuvaväreistä", joka on julkaistutämän lehden lokakuun numerossa 1927.

 

"Yksiväristenkuvien elävöittämiseksi painetaan usein samalla laatalla pohjaväri niittenpäälle antamalla vaalean värin luiskahtaa hiuskarvan verran puoleen taikka toiseen niin että puoli rasteripistettä näkyy vaaleana tumman vieressä. Myöskin voidaan tähän tarkoitukseen teettää kokonaan uudet laatat, joista halutut kohdat syövytetään heikommiksi tai stiklataan pois. Tällainen menetelmä tunnetaan kaksois- (duplex) autotypian nimellä.

Kaksoistuntuväreillä pyritään yhdellä värillä samaan vaikutelmaan kuin duplex-painamisella. Kaksoistuntuväreillä on se ominaisuus, että ne jonkun aikaa painamisen jälkeen kehittävät varsinaisen perusvärin oheen muitakin vivahduksia, usein muuttaen koko väritunnun. Jokaisenrastipisteen ympärille muodostuu jotain muuta väriä heijastava kehä. Tämä ominaisuus johtuu värin kokoomuksesta. Kaksoistuntuvärit ovat hyviä mustia tai värillisiä kuvavärejä joihinsivutunnun aikaansaamiseksi on sekoitettu rasvaan liukenevaa ja taipuisuutta lisäävää öljyvernissaa.

Koska väri usein kuivuessaan muodostuu aivan toisenlaiseksi kuin mitä se on painettaessa, on kaksoistuntuvärillä painamaan ruvettaessa huolellisesti valmistauduttava työhön. Halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi on ensin käsitelan avulla vedettävä useampia koevedoksia jotta päästään selville minkälaisen värimäärän haluttu kuvatuntu edellyttää. Pienikin värimäärän eroavaisuus voi monissa väreissä paljon muuttaa sivutunnun vahvuuden ja suuremmat määräerot tietysti muuttavat päätunnunkin. Painoksen laatu on siis hyvin paljon riippuvainen koko työn aikanapidettävästä samasta värimäärästä. Painajien, joilla ei väriaisti ole erikoisen kehittynyt, on viisainta vetää kaksoistuntuvärivedoksen lisäksi samanvärinen vedos tavallisella värillä. Tätä voidaan painoksen aikana varmemmin kuin kaksoistuntuvedosta käyttää väritarkkailussa, koska tavallinen väri kuivuessaan muuttuu verrattain vähän. Vastaavat kaksoistuntuja tavallisella värillä vedetyt koevedokset on merkittävä samanlaisella merkillä että vedosten kuivuttua ja siis kaksoistuntuvedoksen muuttumisen jälkeen ollaan selvillä minkälaisella värimäärällä saatu tulos on syntynyt. Koevedoksia on käsiteltävä aivan kuten koko painostakin, siis väliarkit ja lisäksi kerros makulatuuria päälle ettei ilmapääse vaikuttamaan väriin kuivumisen aikana. Vedoksien tulee seistä väliarkeissa 12—15 tuntia ennenkuin lopullista värivaikutusta voidaan määritellä.

Sivutuntu on lopullinen vasta sitten, kun väri on kuivunut aivan kovaksi, mikä vie aikaa useita päiviä, joissakin tapauksissa viikonkin. Kuivausaineita käyttämällä voidaan väritunnun kehitysaikaa kyllä lyhentää, mutta siinä tapauksessa että sellaisia käytetään, on myöskin koevedoksissa tehtävä samoin. Koevedoksen kuivaaminen lämmittämällä on hyvin vaarallinen temppu, joka voi aiheuttaa koko seuraavan painoksen pilaantumisen syystä että väriaine luonnollisella tavalla kuivumalla säilyttää kokoomuksensa toisenlaisena ja antaa myöskin toisenlaisen vaikutuksen kuin lämmön vaikutuksesta kuivuessaan. Repimistä vastaan voidaan käyttää samoja menetelmiä kuin tavallisillakin väreillä painettaessa. Petrooli ja muut rasvalisäkkeet eivät kelpaa. Jos sivuvivahdusta tahdotaan vaimentaa kelpaavat kaikki kuvavärit sekoitusväreiksi. Käytettäessä toista väriä sekoitusvärinä on ensin otettava selvää ilmeneekö käytettävässä värissä itsessään joku sivutuntu, joka painamisen jälkeen voisi vaikuttaa huonontavasti lopputulokseen.

Tutkittaessa josko ja mitä rasvaan liukenevia värejä käytettävä sekoitusväri mahdollisesti sisältää, asetetaan väriä pikkusen veitsenkärjellä paperille. Hetken kuluttua näkyy värissä ilmenevä sivutuntu paperin toisella puolella. Mutta ei yksin värillä, vaan myöskin paperiaineella on suuri merkitys kaksoistuntupainoksen onnistumisessa. Paperin erilainen kokoomus, erilainen huokospitoisuus ja jopa niinkin pieni tekijä kuin tavallisen paperin eri puolien pintaero saattaa painoksen laatuun vaikuttaa paljon. Painettaessa papereille joiden suhdetta kaksoistuntuväriin ei tunneta, on välttämätöntä ottaa koevedos muutama päivä ennen painamista. Tämä koskee erittäinkin vastahankittuja papereja, koska kaksoistuntuväri on erittäin arkaa kosteuden vaikutuksille, ja saattaa laiminlyönti tässä suhteessa käydä hyvinkin kohtalokkaaksi painokselle. Samasta syystä on myöskin painoksen säilyttäminen kosteissa paikoissa varomatonta.

Usein tavattava epäkohta kaksoistuntuvärillä painettaessa on se, että väri tunkeutuu paperin lävitse. Niinpä saattaa vahvemmassa värityksessä sivutuntu näkyä selvästi paperin toisella puolella. Asiaa ei voida auttaa muulla kuin väriä vähentämällä.

Sivutunnun aikaansaavat väriainekset eivät ole erikoisen valoakestäviä jonka takia ei kaksoistuntuväri sovellu töihin jotka tulevat pitempiaikaisen valon vaikutuksen alaiseksi. Mutta ei yksistään valo vaan myöskin aika vaikuttaa haihduttavasti kaksoistuntupainokseen. Sentakia se ei ole sopiva väriteoksiin joilla on pysyvä arvonsa, mutta voidaan tällöin vastaavaa vaikutusta haluttaessa käyttää kaksoisautotypiaa.

Suuremman kaksoistuntupainoksen jälkeen voidaan huomata että sivutunnun aikaansaavaa väriainetta on tarttunut ja jäänyt hytyteloihin. Seuraavissapainoksissa vaikuttaa tämä jäännös jonkun verran ja olisi tällaisen painoksen jälkeen senvuoksi sovitettava koneeseen joku vähemmänarka työ ellei teloja kokonaan voida vaihtaa."

 

Kuten ylläolevasta kirjoituksesta huomataan on kaksoistuntuväreillä painamisen onnistuminen suurimmalta osalta kokeilun ja painajan oman kokemuksen varassa. Järkevä painaja voi kuitenkin jotässä esitettyjen seikkojen nojalla välttää monta kommellusta.

- A. A. Alén