Puutarha 6, 1914
Taistelussa tuhohyönteisiä vastaan on ruiskutus hyönteisiä tappavilla aineilla saanut lavean käytännön, ei vähimmin siitä syystä, että se keino useimmin on mukava, joutuisa ja halpa. Yhtä vähän kuin voidaan käyttää samaa lääkettä ihmisten erilaisiin tautiin, yhtä vähän voidaan tuhohyönteisten taistelussa toivoa yleisainetta. Onnellista kyllä emme kuitenkaan tarvitse käyttää vallan monta keinoa, sillä monet niistä voidaan kukin kerrallaan samalla menestyksellä käyttää suurta hyönteisjoukkoa vastaan.
Hyönteisiä tappavat ruiskutusnesteet jaetaan kahteen ryhmään maha- ja kontakti eli kosketusmyrkkyihin. Edellisiä tulevat hyönteiset nauttimaan syödessään ruiskutettuja kasviosia, jälkimäiset vaikuttavat, jos vain koskevat elävän ruumista. Mahamyrkkyihin, joihin ensi sijassa laskemme arsenikkimyrkyt, esim. keisarinvihreässä, käytetään yksinomaan hyönteisiä vastaan, joilla löytyy purevia suuosia, kuten toukkia, kovakuoriaisia y. m. Kontaktimyrkyt käytetään taas etupäässä hyönteisiä vastaan, joilla on imeviä suuosia esim. lehtitäitä, lehtikirppuja ja kilpitäitä vastaan. Näihin lasketaan sellaiset keinot kuten kvassia, petrooliemulsiooni ja tupakkadekoktit. Seuraavassa jätetään lyhyt selostus tavallisimmista ruiskutusnesteistä, niiden valmistamisesta ja käyttämisestä.
Keisarivihreä (Schweinfurter vihreä, Pariisivihreä) on vaalean vihreä väriaine. Pääaine siinä on kaksinaissuola, arseniikkihappoista ja etikkahappoista kuparioksiidia. Sitä paitsi löytyy siinä liikana usein vapaata arseniikkihappoisuutta, valkoinen pulveri, jonka läsnäolo voidaan huomata käyttämällä suurennuslasia. Vedessä liukenematon kaksinaissuola on kasville vaaraton. Vapaa arseniikkihappoisuus sitä vastoin voi, jos sitä löytyy riittävässä määrässä, vihreisiin kasviosiin aikaan saada polttopilkkuja erilaisen vahvoja. Keisarivihreän, voidakseen olla käyttökelpoista ruiskutustarkoituksiin, täytyy sisältää vähintäin 50% arsenikkihappoisuutta sidotussa muodossa, sekä olla mahdollisimmin puhdas vapaasta arseniikkihappoisuudesta. Tehdäkseen tehottomaksi viimemainitun, lisätään kalkkia, joka vapaalla arsoniikkihappoisuudella muodostaa vedessä hyvin vaikeasti liukenevan yhdistyksen. Mieluummin on käytettävä aivan vasta sammutettua kalkkia, koska sammutettu, jos se on vanhempi ja on ollut kosteuden vaikuttamana, on muuttunut hiilihappoiseksi kalkiksi tai liiduksi, ja on silloin vähemmin sovelias. Jos ollaan pakotettuna käyttämään sammutettua kalkkia, on paljous tehtävä 2—3 kertaa suuremmaksi kuin muuten.
Ruiskutukseen nakertavia hyönteisiä vastaan käytetään tavallisesti ei enempää kuin ½ à 1 gr keisarivihreätä + 1 à 2 gr vasta sammutettua kalkkia litraa kohden. Sekoittamisessa sekoitetaan ensiksi molemmat pulverit vähempään vesipaljouteen paksuksi puuroksi, koska ne muuten helposti muodostavat paakkuja tai uivat vedenpinnalla. Kun keisarivihreä on jotensakin raskasta, painuu se vedessä. On sentakia välttämätöntä, että neste ruiskuttaessa sekoitetaan. Sen myrkyllisyyden takia täytyy olla hyvin varovainen, erittäin mitä koskee kuivaa keisarivihreätä. Sekoitettuna veteen yllämainituissa suhteissa on myrkytys-mahdollisuus kuitenkin hyvin pieni.
Keisarinvihreän ostoksissa on käännyttävä taattuihin kauppoihin. Vähemmän väliäpitämättömät liikemiehet ehkä myisivät jotain muuta keisarivihreätä muistuttavia väriaineita, esim. espanjalaista vihreätä tai zinkkivihreätä, molemmat arseeniikki vapaita, vähemmin myrkyllisiä ja niinmuodoin ruiskutustarkoitukseen kelpaamattomia.
Kvassia Kvassialastut eräästä puumaisesta etelä-amerikkalaisesta pensaasta. Saadaan apteekista tahi värikaupasta. Lastuissa löytyy karvasainetta n. k. kvassinia, joka on näyttäytynyt olevan erinomainen n. k. kontaktimyrkky hyönteisiä vastaan, imevillä suuosilla, erittäin lehtitäitä vastaan.
Ruiskutusneste valmistellaan seuraavasti: ¼ kg kvassialastuja pannaan 5 1 vettä ja saa seisoa yön. Seuraavana päivänä keitetään neste, jos niin tahdotaan, jonka jälkeen lastut siivilöidään pois. Nesteeseen lisätään sitten noin ¼ kg suopaa, joka myöskin on liuennetty 5 litraan vettä. Näin saatu sekoitus voidaan sitten säilyttää suljetussa astiassa pitkän ajan, muuttamatta ominaisuuksiansa. Käyttäessä vetelöidään se 30—40 1 vettä.
Siemenkauppioilta voidaan saada väkevöittyä kvassiaestraktia, joka suoranaisesti voidaan sekoittaa suovalla ja vedellä. Kvassianeste on näyttäytynyt vaarattomalta kasville, sekä lienee vaaraton ihmisillekin. Sentähden on koetettu käyttää kvassiaruiskutusta myöskin nakertavia hyönteisiä vastaan, jos ne esiintyvät sellaiseen aikaan, jolloin hedelmäraakila voidaan käyttää ja jolloin mieluimminvältetään ruiskutusta myrkyllisellä keisarivihreällä. Myöskin sellaisia hyönteisiä vasten kuten esim. karviaismarjatoukkaa, on kvassianeste antanut hyvän tuloksen.
Petrooli. Kontakti myrkkynä imeviä hyönteisiä vastaan on petrooli emulsionissa suovan ja muiden aineiden kanssa näyttäytynyt olevan erinomaisen vaikuttavaa. Keinossa on kuitenkin erityinen vaara kasville, joista toiset ovat erittäin arkoja. Petrooliemulsionin sekoitus vaihtelee sentähden hyvin paljon erilaisille kasveille, ja tehdään viisaasti, jos tehdään koeruiskutuksia nähdäkseen, ettei se petroolipitoisuus, jota on aiottu käyttää, ole liian väkevä. Esimerkkinä petrooliemulsionin eri vaikutuksesta mainittakoon, että siemenhedelmäpuut ovat kivihedelmäpuita paljon arempia. Vielä on emulsionin vaikutukset eri kuivana ja kosteana ilmana, se tunkee helpommin läpi kuoren talvella kuin keväällä kohta ennen puhkeamista y. m.
Petrooliemulsionia valmistetaan seuraavasti: 123 gr suopaa liuennetään noin ½ litrassa vettä. Sitten lisätään 2 1 ei vallan kylmää petroolia, jonka jälkeen seos pumputaan tai kirnutaan yhteen. Hetken kuluttua lisätään vielä ½ l lämpöistä vettä, jonka jälkeen kirnuaminen jatkuu, kunnes suopa ja petrooli ovat sekoitetut maidon tapaiseksi nesteeksi.
Tämä väkevöity emulsioni, joka, jos se pidetään viileässä paikassa, voi pysyä kauan hyvänä, käytetään ainoastaan lehdettömissä puissa. Kun kysymykseen tulee vihreitten kasviosien ruiskuttamista, ohennetaan se, niin että se tulee sisältämään 2%, korkeintaa 4% petroolia. Vetelöimiseen käytettäköön mieluimmin pehmeätä vettä, esim. sadevettä. Ruiskuttaminen tapahtuu sopivimmin aamulla ja illalla, ei koskaan auringonpaisteessa.
Tupakka on hyvä kontaktimyrkky ja ruiskutetuille kasveille aivan vaaraton. Ruiskutusnesteiksi voidaan käyttää kaikkein halvimpia tupakkalajia. Parasta on, jos tätä ainetta käytetään suuremmassa määrässä valmistaessa väkevöityä tupakka-ekstraktia. Pannaan tupakkaa kuumaan veteen, jonka jälkeen se saa hautua siinä siksi kauan, kunnes neste tulee tummanruskeaksi ja haisee väkevältä. Tästä ekstraktista käytetään sitten 1—2 litraa 100 litraan vettä. Jos yksi tai pari kiloa suopaa lisätään, tulee neste tepsivämmäksi.
(Trädgården).
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti