Uusi Suometar 2, 3.1.1877
Arwostellessa kahwipapujen hywyyttä, on yleisö tähän saakka pannut suuren arwon eikä ilman syytä - niiden wiheriään wäriin, mutta nykyjään ei sillä tuntomerkillä ole mitään arwoa. Luonnollisesti ei ollut kauppamiehelle mikään helpompaa, kahwilastin wärin ollessa wähemmän tyydyttäwää, kuin keksiä wäri-ainetta, jolla woi niin paljon kuin mahdollista mukailla raakojen kahwipapujen wiheriää wäriä. Pahaksi onneksi walitsi kekseliäisyys siihen tarkoitukseen wärin, jossa on kuparia, ja sen awulla on suuremmissa merikaupungeissa tosiaankin laitettu oikeita tehtaita kahwin wärjäystä warten, samoin kuin jo kau'an on tehty eri tee-lajien kanssa.
Jos tahtoo johonkin määrin olla wakuutettu kahwipapujen puhtaudesta, on parasta puhdistaa ne ja huuhtoa kuumalla wedellä, sitten kuiwataan ne ennenkuin poltetaan. Semmoisella menettelyllä, joka, huolimatta mukana olewasta wieraasta wäri-aineesta, jo puhtaudenkin puolesta on tärkeä, ei kahwipawut kadota mitään arwostansa, sillä tärkeimmät ja tehokkaimmat aineet kahwissa muodostuwat wasta polttaessa. Jos papujen peseminen laiminlyödään, niin yhtywät mahdollisesti seassa olewat wieraat wäri-aineet täydellisesti polttaessa, jotka epäilemättä sitte myöhemmin paitsi kahwin huonoa makua, waikuttawat turmiollisesti ruumiisen. Koetellakseen jos papujen pesuwedessä on kuparia ei tarwitse muuta kuin tehdä se happamaksi ja pistää siihen muutamaksi minuutiksi kirkas rautainen tai teräksinen weitsen-kärki. Jos wedessä on kuparia, niin on weitsen-terä ylösotettaissa peitetty hienolla, punaisella kalwolla, joka ei ole mitään muuta kuin metallista kuparia.
Poltettuna ja jauhettuna ostetussa kahwissa on useasti sellaista, jota jo kerran on käytetty saman juoman walmistamiseen ja sitten luiwattu, siihen lisäksi sikuria. Ilman wiimeksimainittua sekoitusta, näyttää sellaisen kahwin liottamiseksi käytetty wesi warsin wähän ruskealta, lisäksi sekoitetun kahwin wuoksi, jonka tähden sellainen petos on helposti huomattu. Ei tarwitse muuta kuin antaa kylmää wettä juosta semmoisen jauhetun kahwin läpi, niin saadaan ruskeata welliä, jota wastaan puhdas, jauhettu kahwi ei anna ruskeata lientä kylmällä wedellä. Wäriä saadaan waan lisäämällä sekaan sikuria tai muuta sellaista. Jos jauhetussa kahwissa taas on sellaista, jota jo kerran on käytetty, ei noita helposti murennettuja kappaleita woi tuntea muusta kuin niiden heikommasta ma'usta.
Mutta kuinkas on niinkutsutun "homoiopatisen kahwin" ja sen wääristelemisten laita? Sen kysymyksen tekewät wälttämättömästi ne, jotka enemmän tai wähemmän perustetuista syistä nauttiwat mainittua kahwia terweydeksensä. Siihen wastaa kirjoittaja: kaikki nuo teokset eiwät woi waatia "kahwin" kunnianimeä, sillä oikeata kahwia ei niissä ole rahtuakaan. Eikä niissä ylipäänsä ole mitään parantawaa tai terweellistä waikutustakaan, sillä yksinkertainen tutkiminen osoittaa, ett'ei ne usiasti ole muuta kuin poltettuja rukiita; joskus löytääkin niistä yksityisiä polttamattomia rukiinjywäsiä. Sellainen kahwin-walmistus on kuitenkin sangen edullista. Toppa sellaista kahwia maksaa esim. 15 penniä, eli 1 sentneri noin 45 markkaa, mutta nykyjään maksaa 1 sentneri rukiita 9-11 markkaan. Waikka laskettaisi walmistus-kustannukset kuinka korkeiksi tai wähäiseksi hywänsä, niin tulee siitä woittoa kumminkin joku määrä yli 100 prosenttia. Luonnollista on, että sellainen keinollinen aine ei koskaan woi palkita oikeata kahwia, wielä wähemmin sitä käytännöstä poistaa. Kaikissa tapauksissa on se kuitenkin wiattomampaa ja wahingottomampaa kahwin-riollista kuin tuo niin kutsuttu "Saksan kahwi". Monessa paikassa on tämä jokapäiwäistä juomaa wähempiwaraisissa perheissä, jotka oikean kahwin alinomaa nousewain hintojen tähden ryhtywät tähän. Se ei ole oikeastaan mitään muuta kuin "poltettua ja jauhettua sikurijuurta".
Sikurijuuressa on karwas-ainetta, jonka tähden sitä on walittu palkitsemaan kahwin karwas-ainetta. Siihen lisäksi syntyy poltettaissa wähäinen määrä öljyä, joka antaa puhtaalle sikurikeitteelle ilettäwän hajun. Kahwin tärkein aine puuttuu kuitenkin aina sellaisesta juomasta. Sen helppohintaisuus waikutti, että sitä alussa halulla ostettiin, jonka wuoksi sikurin hinta nousi; mutta silloin keksiwät kauppamiehet keinon, jonta awulla saattoiwat yhä eteenkinpäin myydä sikuria samaan hintaan. Niin täytettiin tähän tarpeesen aluksi porkkanoita, walkojuurikkaita ja nauriita; ja ettei palanutta öljyäkään puuttuisi seasta, poltettiin ne ihran kanssa. Tätä sekasotkua myytiiin sitten sikurikahwina, myöhemmin "Saksan kahwina". Kaikki tuo käwisi kyllä laatuun, waan kun sellaisissa teoksissa toisinaan tapaa hienonnettua multaa, hiekan-jywäisiä ja tiili-jauhoa, niin taitaa olla parasta, että jokainen, joka tahtoo juoda keinollista kahwia, itse polttaa
rukiita, ohria tai tammen-terhoja. Sitten ainakin tietää mitä nauttii "kahwin" nimellä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti